tiistai 30. maaliskuuta 2010

Papupasta

Tämä blogi, samoin kuin sen edeltäjä eli Tosine-foorumin Ruokareseptipalsta on perustettu ensisijaisesti resepti-innovaatioideni esittelyyn. Kuten jotkut lukijoista lienevät huomanneet, ja muutkin tulevat vielä huomaamaan, käytännöllisyys ei niissä aina ole etusijalla. Joskus silläkin saralla onnistaa. Esimerkiksi nyt. Papupasta on erittäin maukas ja nopeatekoinen (joskin puolivalmisteita hyödyntävä) ruoka, jota meillä syödään säännöllisesti ja hyvällä ruokahalulla.


1 pss Pirkka pastaa kermakastikkeessa
1 pss vihreitä papuja (pakaste)
3-5 kynttä valkosipulia
öljyä
suolaa, pippuria, yrttimausteita

Papuja sulatellaan huoneenlämmössä tai mikrossa (ei välttämätöntä). Kuumennetaan pannulla öljy ja lisätaan pavut. Papujen jonkin aikaa paistuttua lisätään silputtu valkosipuli (ks. esim. edellinen blogiartikkeli) ja maustetaan. Lisätään kuiva pasta-aines ja 6 dl vettä (jonka voi ensin kiehauttaa vedenkeittimellä). Sekoitetaan pitäen huoli siitä, että pastakappaleet pääsevät kosketuksiin nesteen kanssa kypsyäkseen. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Valmis!

Verneri

Olen tuskaillut erilaisten valkosipulinhajottamislaitteiden kanssa jo vuosikausia. Puristimet ovat yleensä liian rimpuloita ja niiden puhdistaminen on vaikeaa. Joululahjaksi puolestaan toivoin ja sain GarlicCardin, mutta sillä yhdenkin kynnen kihnuttaminen mössöksi on lähinnä turhauttavaa. Mutta vihdoin! Euromarketin loppuunmynnistä löytyi pelastus! Saanko esitellä: Verneri


Rullattava valkosipulisilppuri: kynnet sisään, muutama kierros lattialla jolloin pyörivä terä silppuaa ne, sitten luukku auki ja valmista silppua ruokaan. Laite aukeaa näppärästi, terän voi huuhdella erikseen ja kotelo kuulemma kestää konepesun. Riittävän yksinkertainen toimiakseen, riittävän tekninen vedotakseen pikkupoikamaiseen pöristelyintoon (kuulemma erityisesti lattialla ajelu on hauskaa katseltavaa)! Mitä muuta (miespuolinen) valkosipulinsyöjä voisi toivoa?

Ylisanat riittäkööt. Hieno laite.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Nakki RÄJÄHTÄÄ!

Jaahas. Tätä pitempään ei tarvinnut lukijoiden odotella että päästiin käsiksi nakkeihin. Ei auta selitykset, tunnustan: eilen syötiin nakkeja ja ranskalaisia!


Oi kuinka helppoa olikaan poimia pakastealtaasta ranskanperunat ja makkarahyllyltä nakkipaketti! Oi millainen syntinen jännitys vallitsi odottaessamme yhdistelmän käristymistä uunissa! Ja kuinka eläimellisellä innolla kävimmekään käsiksi kuumuuttaan räjähteleviin ja haukatessa naksahteleviin nakkeihin mehevien ranskalaisten kera, sinappi-ketsuppitöhnän hunnutamana! AAARGHHH!!!


Mässäämisen paheellisuudelta ei pelasta edes kasvislisukkeen virkaa toimittanut tomaatti-sipulisalaatti.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Viljapihvejä ja salaattia

Noora oli tilannut ylioppilaskunnan luomuruokapiiristä kotimaista viljapihviaineista. Kokeilimme sitä eilen. Kuvareportaasi kertoo projektin toteuttamisesta:


Omituisesta mössöstä...


...paistinpannun kautta...


...lautaselle!

Kuiva-aine sekoitettiin veteen ja annettiin turvota. Epäilin aluksi, että taikina jää liian löysäksi, mutta paistovaiheessa se totteli vallan mainiosti. Ohjeen mukaan "ruokalusikallisen kokoiset" pihvit pysyivät pannulla hyvin kasassa kun (ilmeisesti) vehnägluteeni toi taikinaan sitkoa, isompia en silti menisi yrittämään.

Rapeaksi paistettuna pihvit olivat oikein maukkaita, jotain letun ja kasvispihvin väliltä. Myös mausteisuus oli kohdallaan. Fetasalaatin ja kermaviilikastikkeen kera varsin onnistunut päivällisruoka.

Pihviaineksessa vinkattiin myös mahdollisuudesta lisätä taikinaan vihannesraastetta. Tätäkin voisi joskus kokeilla.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Okracocktail eli mandariinien uusiokäyttöä

Ostin tarjouksesta mandariineja. Palaute: hankala syödä, koska kuoret eivät irtoa. Kehitysehdotus: niistä voi puristaa mehua. Hienovarainen vihjaus: mehusta voi sekoittaa cocktailin.

Tartuin vihjeeseen eilen. Baarikaapin sisällöstä mandariinimehun kumppaniksi valikoitui konjakki. Tulos oli varsin maukas, sumean oranssi juoma. En äkkiseltään löydä mistään vastaavaa reseptiä, joten julistan itseni Okra-cocktailin keksijäksi.



2 mandariinin mehu
3 cl konjakkia

Purista mandariinit mehuksi. Jäähdytä pakastimessa hyvin; jopa pieni jäähileisyys voisi sopia tähän. Lisää konjakki, sekoita ja kaada jäähdytettyyn cocktaillasiin. Siivilöidä voi, minua pieni hedelmälihaisuus ei haitannut.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Currysta

Tavallisten maustesarjojen curryjauheet sekä tuoksuvat että maistuvat minusta vastenmieliselle. Syynä mitä ilmeisimmin väärä sekoitussuhde, veikkaisin että liikaa juustokuminaa tai korianteria (jotka kummatkin itsessään ovat ihan hyviä mausteita). Onneksi tavallisistakin kaupoista saa esimerkiksi Rajahin currytahnaa, joka on heti monin verroin parempaa.

Tällä kertaa olin vielä astetta etnisempi, kun pääsin käyttämään Kaarinan Thaimaasta tuomaa punaista currytahnaa. Sillä maustetusta kanawokista tulikin varsin hyvää, joskin tulisuus vähän yllätti. Jos tahna olisi miedompaa, sitä voisi käyttää reilummin ja ehkä muut maut tulisivat paremmin esiin?



250 g marinoimattomia kanasuikaleita
½-1 tl punaista currytahnaa
1 rkl ruokaöljyä
3 valkosipulinkynttä

Sekoitin mausteöljyn murkskatusta valkosipulista, currytahnasta ja öljystä, ja sekoitin kanasuikaleet siihen. Marinointiaikaa olisi voinut antaa enemmänkin, mutta kyllä makua irtosi nytkin. Paistoin kanat öljyineen ja siirsin sivuun, mausteöljy jäi pannulle.

1 parsakaali
2 sipulia
1 tlk wok-vihanneksia
1 tlk ananaspaloja

Freesasin parsakaalinnuppuja ja sipuleita mausteöljyssä. Kun ne olivat sopivasti pehmenneet, lisäsin wokvihannekset, kananpalat ja ananaksen. Päälle vielä mausteliemi:

ananastölkin liemi
1 rkl soijaa
1 rkl ketsuppia
1 tl sokeria

Kuumensin seosta hetken kannen alla ennen syöntiä. Parsakaalit olivat juuri sopivan kypsiä ja ruoan ulkonäkö omille kokkauksilleni poikkeuksellisen kaunis. Lisäkkeenä jasmiiniriisiä.

Jk. Jotkut paheksuvat puolivalmisteiden käyttöä, mutta rohkenen mainostaa tölkitettyjen wok-vihannesten kätevyyttä. Sisältää kypsiä pavunituja, bambunversoja ja minimaissinpätkiä. Nopeakäyttöisempiä ja rapeamman tuntuisia kuin pakasteet.

Lämpäreitä

Haa! Ensimmäinen blogikirjoitelmani menee suoraan asian ytimeen kuvatessaan lennossa kehitettyjä jälkiruokamurotaikinalämpäreitä! Keskiviikkona uimasta tullessani kaipasin makeaa jälkiruokaa ja aloin leipoa niillä tarvikkeilla mitä kaapista löytyi. Tulos ei ole järin esteettinen mutta täytti odotukset.



~125 g voita
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
Kaapissa olleen vadelmahillopurkin jämät

Pehmennetty voi ja sokeri vaahdoksi, muna sekaan. Seuraavaksi murskattuja kaurahiutaleita ja niiden jälkeen vehnäjauhoa sen verran että taikina on kiinteää. Lopuksi kaapista vadelmahilloa sekaan.

Uunipellille sopivan kokoisia kökköjä, tasoitetaan jauhotetuin käsin. Uunissa 175 C noin 25 minuuttia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Huom! lämpäreet leviävät uunissa melkoisesti.

Pannahinen, kardemummahan siitä unohtui.