maanantai 25. huhtikuuta 2016

Makaronilaatikko

Jälleen puuhataan arkiruoan perusteosten parissa. Makaronilaatikko ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaisiin suosikkeihini (munamaitoa, yhh), mutta tuttavaperheen isän reseptillä sekin maistuu huomattavasti paremmin. Kiireisessä tai sellaiseksi kuvitellussa arjessa valmistamisen helppoutta ei voi väheksyä. Kiitokset reseptistä Janille!



Makaronilaatikko

1 pss (á 400 g) makaronia
1 lihaliemi- tai fondikuutio
1 l vettä
1 pkt (á 250 g) sulatejuustoa
300 g jauhelihaa
1-2 sipulia
(valkosipulia)
(pakaste)vihanneksia maun mukaan, esim. papusekoituspussi (á 450 g)
suolaa, pippuria, paprikaa ym.

Nosta jauheliha huoneenlämpöön ja pakastevihannekset sulamaan. Silppua sipulit ja halutessasi pari valkosipulinkynttä. Ruskista jauheliha ja kuullota sipulit. Mausta suolalla, pippurilla, paprikalla ja muilla haluamillasi mausteilla. Sekoita pakastevihannekset jauhelihan joukkoon ja anna niiden lämmetä.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää lihaliemikuutio, makaronit ja sulatejuusto. Sekoittele, kunnes juusto liukenee nesteeseen. Keitä n. 5 min, jotta makaronit pehmenevät mutta eivät ylikypsy.

Sekoita liha-kasvisseos ja makaroni-juustoseos keskeneään ja kaada voideltuun uunivuokaan (2-3 l). Paista 175-Celsius-asteisessa uunissa 45-60 minuutta.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Sima!

Wappu koittaa ja simat on pistettävä tulille. Pysähdyin miettimään jokseenkin samanlaisena toistuvaa vuosittaista juomantekoa.

Siman keskeinen valmistumisprosessihan on teoriassa yksinkertaista orgaanista kemiaa. Sokeripitoiseen nesteeseen lisätyt hiivasolut kuluttavat sokeria ja tuottavat käymisreaktiossa hiilidioksidia ja alkoholia. Virvokesimassa alkoholi ei ole se, mitä haetaan, vaan pirskahteleva hiilidioksidi. Tämän vuoksi a) käyminen pitää saada käyntiin prosessin aluksi b) se ei saa jatkua liian pitkään jotta simasta ei tule liian alkoholipitoista ja c) sen on kuitenkin saatava jatkua hiljalleen pullotuksen jälkeen (ns. jälkikäyminen) jolloin sima on sopivan hapokasta myös kulutusvaiheessa.

Koska en ole kemisti, en ole perehtynyt siihen, miten tämän saisi toteutettua joka kerta täsmällisesti ja hallitusti. Joskus nimittäin käyminen tyssää jo kohtaan a) tai viimeistään kohtaan c).

Allaolevalla reseptillä simani kuitenkin teen. Parannusehdotuksia saa esittää. Ja ehkä vielä joskus innostun tekemään railakasta vanhanajan simaa eli vahvasti maustettua hunajaviiniä.



Sima-ainekset valmiina

Sima

4 sitruunaa
2 appelsiinia
1 kg fariinisokeria
nokare tuorehiivaa
n. 8 litraa vettä
sokeria ja rusinoita

Pese sitruunat ja appelsiinit huolellisesti juuresharjalla. Kuori ohut pintakerros kuorimaveitsellä kulhoon. Poista valkea välikerros ja pilko hedelmäliha samaan kulhoon. Puristele kevyesti esim. perunanuijalla.

Liuota hiivanokare desilitraan kädenlämpöistä vettä, lisää teelusikallinen sokeria ja anna seistä huoneenlämmössä, kunnes hiiva herää. Jätä odottamaan.

Ota 10 litran ämpäri tai muu sopiva, elintarvikelaatuinen sanko. Kaada fariinisokeri pohjalle. Kuumenna 3 litraa vettä lähes kiehuvaksi, kaada sokerin päälle ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää hedelmät ja loput vedestä. Säätele lisättävän veden lämpöä niin, että lopuksi seos on kädenlämpöistä.

Lisää ämpäriin muutama teelusikallinen hiivaseosta. Odota 1-2 tuntia ja tarkista, onko hiiva lähtenyt käymään simassa. Ellei, lisää hiivaseosta ja yritä uudelleen. Ideana on saada käyminen alkuun mahdollisimman pienellä hiivamäärällä, liika hiiva tuottaa vain ikävää makua lopputuotteeseen.

Anna käydä huoneenlämmössä ei-tiiviin kannen alla 1-2 vuorokautta. Pullota siivilän tai harson läpi kierrekorkillisiin pulloihin ja lisää niihin muutama rusina ja vajaa 1 tl sokeria litraa kohden. Siirrä viileään (n. +8 Celsius-astetta) ja odottele jälkikäymistä noin viikon ajan. Hiilihapon muodostumista voit seurata sihauttelemalla kierrekorkkeja pari kertaa valmistumisen aikana. Sima on valmista kun rusinat nousevat pintaan. Valmis sima säilyy noin viikon.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tähderuokaa: Lohipiirakka perunamuusitaikinalla

Oikein klassinen lohipiirakka tuli tehtyä, kun tähteeksi oli jäänyt sopivia aineksia. Tiettyjen aineiden osalta myös määrät määrittyivät sen mukaan, että enempää ei kaapista löytynyt. Suosittelen siis käyttämään omaa harkintaa ja sopivia toleransseja ainemäärille. Maukasta tästäkin tuli, tosin pohja olisi voinut olla ohuempi.



Peruna-voitaikina

n. 4 dl perunamuusia
125 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
tilkka vettä
(kananmunaa voiteluun)

Täyte

300 g kypsää lohifilettä (ilman ruotoja, rasvaa ja nahkaa)
3 + 1 kananmunaa
1 dl riisiä
1 tl tilliä
1 pieni sipuli
voita tai öljyä
1 dl kermaviiliä

suolaa, (sitruuna)pippuria jne.

Tee ensin täyte. Keitä riisi tillillä maustetussa vedessä kypsäksi. Keitä kolme kananmunaa koviksi (n. 8 minuuttia), jäähdytä, kuori ja murskaa. Murustele lohi pieniksi ja sekoita yhteen kananmunapilkkeen ja riisin kera. Kuori sipuli, silppua mahdollisimman hienoksi ja kuullota nopeasti rasvassa. Lisää täyteseokseen. Tarkista maku ja mausta halutessasi suolalla, sitruunapippurilla tai muulla asiaankuuluvalla. Sekoita raaka kananmuna kermaviiliin ja tämä seos sitten tasaisesti muun täytteen joukkoon.

Arkisen armoton säästövinkki: voit valmistaa taikinan suoraan perunamuusikattilaan. Mittaa muusin päälle jauhot ja suola. Kuutioi sekaan kylmä voi. Nypi tasaiseksi muruksi. Lisää tilkka kylmää vettä ja sekoita nopeasti, jotta saat leivottavan taikinan. Painele n. 2/3 taikinasta tasaisesti pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja laidoille. Painele haarukalla reikiä taikinaan. Esipaista 200 Celsius-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Lisää täyte vuokaan ja muotoile lopusta taikinasta peite tai raitoja tai vaikka kalanmuotoisia koristeita päälle (tässä tapauksessa sain aikaan vain epämääräisiä lämpäreitä, ks. kuva). Voitele halutessasi kananmunalla. Jatka paistamista n. 20 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut ja täyte kiinteytynyt.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pizza con prosciutto e melanzane

Pitkään asiasta haaveiltuani kerkesin vihdoin testaamaan pro-henkistä pizzareseptiä Saku Tuomisen ja Luca Platanian kirjasta Pizze. Täsmällisellä reseptillä tehdyn, kunnolla alustetun taikinan leipominen pizzaksi oli erittäin helppoa, ja yksinkertaisilla ja laadukkailla täytteillä sekä tomaattikastikkeella pizzasta tuli herkullinen.

Käytännön kokemus tuotti alle kirjattuun reseptiin vain pari pientä muutosta suhteessa kirjaan. Tomaattikastikkeesta tuli liian suolaista, ilmeisesti se kuuluu italialaiseen makuun, mutta itse puolitin suolan määrän. Taikinaan tulisi reseptin mukaan hienoja 00-jauhoja, mutta lähikaupan valikoima vaihtoi tilalle durumvehnäjauhon, jonka sitko ainakin helpotti leipomista. Tällä tavalla tehdystä taikinasta ei myöskään tule ylettömän herkkää ja taiten käsiteltävää, kuten joissain muissa tapauksissa (mitenkään ko. reseptiä väheksymättä).

Täytteet keksin itse, ja pidän valintaa onnistuneena. Kuten jo sanoin: vähän ja laadukasta. Tätä teen toistekin!



Pizzapohja (kaksi isoa tai neljä pientä pizzaa)

500 g durumvehnäjauhoja
3 dl + ½ dl kädenlämpöistä vettä
10 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä


Tomaattikastike

2 tlk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
10 g hienoa merisuolaa
20 g oliiviöljyä.
2 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta basilikaa revittynä


Täytteet:

1 munakoiso
suolaa, oliiviöljyä, valkosipulia
120 g ilmakuivattua kinkkua ohuina siivuina
3 palloa (á 100-125 g) mozzarellaa
tuoretta basilikaa
(mustapippuria)


Aloita tomaattikastikkeesta, jonka voit tehdä muutaman tunnin etukäteen tai vaikka jo edellisenä päivänä. Kaada tomaattimurska, merisuola ja oliiviöljy kulhoon. Surauta sauvasekoittimella sekaisin. Pehmennä kuorittuja valkosipulinkynsiä lyömällä niitä veitsen lappeella, leikkaa halki ja lisää kastikkeeseen. Lisää revitty basilika ja sekoita lusikalla. Jätä maustumaan jääkaappiin.

Täytteeksi marinoitua munakoisoa, joka sekin kannattaa tehdä hyvissä ajoin: Poista munakoisosta päädyt. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi, ripottele suolaa ja itketä n. 15 minuuttia. Pyyhi neste ja enin osa suolasta pois. Siirrä viipaleet kulhoon, purista päälle 1-2 valkosipulinkynttä ja kaada päälle oliiviöljyä. Mausta halutessasi myös yrteillä, pippurilla tms. Sekoita ja anna maustua kylmässä.

Seuraavaksi taikina, jonka kohottamiseen on varattava vähintään tunti (tätä mallia ei kuitenkaan kohoteta vuorokautta tai useampaakin, kuten muita kirjassa mainittua taikinoita). Sekoita vehnäjauhot ja kuivahiiva kulhossa. Lisää 3 dl lämmintä vettä ja alusta 10 minuuttia. Liuota suola kupissa ½ desilitraan lämmintä vettä, lisää taikinaan ja vaivaa sekaisin (varo roiskuttamasta). Kun suolavesi on imeytynyt taikinaan, lisää oliiviöljy ja vaivaa se samoin mukaan. Taikinan pitäisi olla nyt melko tiivistä ja irrota helposti käsistä. Jätä kohoamaan n. tunniksi huoneenlämpöön kostutetun liinan alla.

Jaa taikina 2-4 osaan, pyörittele palloiksi ja muotoile pizzapohjiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Lämmitä uuni 250 Celsius-asteeseen. Levitä pohjalle ohuelti tomaattikastiketta ja paista uunin alatasolla n. 5 minuuttia (paistoajat viitteellisiä, seuraa kypsymistä itse). Nosta pois uunista ja levitä päälle muutama kinkkuviipale, munakoisoviipale, basilikan lehtiä ja mozzarellaa siivuina. Paista uunin keski- tai ylätasolla toiset n. 5 minuuttia (niin, että juusto on sulaa ja muut täytteet kevyesti paistuvat). Tarjoile hetimiten.