tiistai 20. joulukuuta 2016

Kumkvattihillo


Kumkvatti on pikkusitruksista hienoin, paitsi hauskan nimensä ja Day of the Tentacle -cameonsa, myös ainutlaatuisen makunsa ansiosta. Kuorineen syötävä hedelmä on samaan aikaan makea, raikas ja karvas. Erinomaista ainesta myös hienostuneeseen hilloon. Kas näin:

Kumkvattihillo

1 kg kumkvatteja
5 dl vettä
5 dl sokeria
2 cl brandya
1 vaniljatanko
4-6 tähtianista

Huuhtele kumkvatit. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet (tähän kannattaa varata joltisenkin verran aikaa). Laita hedelmäsiivut kattilaan ja kaada päälle vähän vettä.

(Veden ja sokerin määrää muuttelemalla voi luonnollisesti vaikuttaa hillon tiheyteen. Tällä ohjeella tulee enemmän kompottia kuin marmelaadia. Säätäkää mieleiseksenne)


Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös vaniljan kuoret ja muutama tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää brandy ja sokeri, keittele n. 15 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut, alkoholi haihtunut ja kumkvatit ovat pehmenneet.

Tölkitä hillo lähes kiehuvana puhtaisiin ja kuumalla vedellä esilämmitettyihin lasipurkkeihin. Purkkiin voi halutessaan laittaa tähtianiksen koristeeksi. Sulje kannet mahdollisimman pian, jolloin hillo jäähtyessään tiivistää ne. Valmista hilloa tulee n. 1,5 litraa.

Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön päällä tai juustotarjottimen lisukkeena.

Varokaas vain, muutamat lukijat saattavat saada tätä joululahjaksi!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kananuggetit lohkoperunoilla ja valkosipulidippi

Yksinkertaista viikonloppuruokaa pieneen herkutteluntarpeeseen. Bonuksena kanat ja perunat valmistuvat yhtä aikaa kiertoilmauunissa. Kokeilin ilmiöksi asti ehtinyttä piimämarinointia, joka kieltämättä tuotti mureita kananpaloja.

Idea nugettien valmistukseen sekä valkosipulidipin resepti kokonaisuudessaan ovat peräisin kollegaltani Kennethiltä. Kiitoksia!

Rapean roskaruoan kera kannattaa syödä myös salaattia, vaikka se ei kuvaan mahtunutkaan.

Kananuggetit

500 g broilerin rintafileeleikkeitä
n. 3 dl piimää
suolaa, pippuria, paprikaa yms.
150 g (n. 1½ pkt) Tuc-keksejä

Paloittele kanafileet reiluiksi suupaloiksi. Laita kulhoon ja mausta suolalla, pippurilla, paprikalla ym. Kaada päälle piimää sen verran, että kanat peittyvät. Marinoi yön yli tai pitempäänkin kannen alla jääkaapissa, sekoita välillä.

Valitse maustamattomia tai mieleiselläsi tavalla maustettuja Tuc-keksejä. Murskaa keksit mahdollisimman tasaiseksi muruksi ja levitä laakealle lautaselle. Nostele kanapalat marinadista, valuta ylimääräinen piimä pois ja pyörittele keksimurussa niin, että siitä tulee tasainen kuorrutus. Lado pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 Celsius-asteessa n. 12-15 minuuttia. Tarkkaile paistumista loppuvaiheessa, kärähtänyt keksipanerointi maistuu pahalta. On kokemusta.


Lohkoperunat

8 keskikokoista perunaa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, paprikaa

Pese perunat ja leikkaa kuorineen lohkoiksi. Pyöräytä kulhossa oliiviöljytilkan ja mausteiden kera. Lado leivinpaperoidulle pellille mahdollisuuksien mukaan pystyyn ja irti toisistaan, jolloin perunoihin tulee rapea paistopinta. Paista 225 Celsius-asteessa n. 25 minuuttia.


Valkosipulidippi

2 dl turkkilaista jugurttia
2 rkl majoneesia
2 valkosipulinkynttä
vajaa 1 rkl Dijon-sinappia
vajaa 1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua valkosipulinkynnet veitsellä hienoksi. Älä murskaa, se tuottaa kitkerää makua. Sekoita kaikki ainekset ja anna tekeytyä jääkaapissa kannen alla muutama tunti. Tarjoile 

tiistai 30. elokuuta 2016

Villen Savu (ie. ketsuppi, otto II)

Viime kesänä keittelin kesätomaateista jonkinlaisen ketsupin. Tuotekehittelymielessä otin tänä vuonna uudemman erän teon alle jo hyvissä ajoin kun tomaatit tulivat tarjoukseen. Hyödyke on täsmätarkoitettu kesän grilliruokien maustamiseen, hakusassa mieto chilin polte sekä erottuva savu.

Mistä pääsemmekin nimeämisen politiikkaan! Monet Jyväskylän seudulta kotoisin olevat lukijat muistanevat valokuvaamo Villen kuvan legendaarisen sloganin "Villen kuva - kuvaaville!" Tällä nimenomaisella etunimellä siunattuna minäkin olen, enemmän tai vähemmän syyntakeisesti, väännellyt saman vitsin useamman kerran eri muotoihin. Tässä tulee tämänkertainen:


Villen Savu - savuaville!

n. 1 kg kypsiä tomaatteja
1 valkosipuli
2-3 punaista chiliä

2 tl savupaprikajauhetta
1 tl juustokuminaa

1 tl suolaa
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl balsamiviinietikkaa
4 cl Laphroaigh'ta tai muuta savuista viskiä
ruokaöljyä

Halkaise tomaatit ja chilit. Poista chilien siemenkodat. Lado leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinta ylöspäin, rouhi päälle merisuolaa ja pirskottele ruokaöljyä. Leikkaa kokonainen valkosipuli halki, laita puolikkaat kuorineen pellille leikkauspinta ylöspäin ja kaada päälle öljyä. Paahda kasviksia (kiertoilma)uunissa 150 Celsiusasteessa n. 1½ h ja nosta jäähtymään.

Poista tomaateista kuoret, kannat ja siemenet. Pilko hedelmäliha kulhoon ja siivilöi muista osista neste toiseen kulhoon.  Purista kypsät valkosipulinkynnet suoraan kuoristaan tomaattien sekaan. Kaavi paahtuneiden chilien hedelmäliha samoin kuorista sekaan ja heitä kuoret pois.

Kuumenna savupaprikaa ja juustokuminaa öljyssä hetken aikaa. Lisää tomaatit, chilit ja valkosipulit sekä sokeri ja etikka. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää viski. Keitä n. ½ h hiljalleen sekoitellen. Varo pohjaanpalamista, lisää tarvittaessa tomaatin mehua. Kuori pinnalle mahdollisesti muodostuva vaahto pois. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Soseuta.  Purkita steriloituihin lasitölkkeihin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

BBQ, tai jotain

Kuulemma pakastinta pitää alkaa tehokkaasti tyhjentää kesän marjasatoa varten, ja ovathan nuo joulupossun osaset siellä riittämiin majailleetkin. Tällä kertaa siis barbecue-henkisiä ribsejä grillissä, tosin uuni-esikypsennyksellä huijaten. Reseptiikka on kotoisin niinkin proosallisesta lähteestä kuin K-Ruoka-lehdestä, valmistustekniikan hienosäätö Poppamieheltä. Varman päälle, kun olen ensi kertaa liikkeellä. Hyvää tuli.

Tässä on päästy jo viimeistelyvaiheeseen.

BBQ-kastike

2 tl savupaprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
3 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä

2 dl ketsuppia
2 rkl tomaattipürettä
2,5 dl colajuomaa, ei light

3 rkl srirachaa tai muuta ei-makeaa chilikastiketta
3/4 dl balsamiviinietikkaa
3 rkl ruskeaa sokeria
(suolaa)

Kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Mittaa kattilan pohjalle öljy, chili, juustokumina ja savupaprika. Kuumenna ja lisää valkosipulit. Freesaa nopeasti koko ajan sekoittaen, että ainekset eivät pala.

Lisää ketsuppi, tomaattipüre ja colajuoma. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja jatka keittämistä hiljaa kuplien ja välillä sekoittaen. Jos pintaan tulee runsaasti vaahtoa, kuori se pois.

Maistele välillä ja lisää tarvittaessa haluamiasi mausteita. Tarkoituksena on löytää tasapaino makean, suolaisen, happaman, savuisen ja tulisen välillä. Kastikkeen paksuutta puolestaan voi varioida lisättävän colajuoman määrällä - tämä ohje tuottaa melko juoksevan version, tahmeampaa varten esim. desi vähemmän.

Kun kastike on tasaista ja saennut haluttuun tiheyteen, sammuta levy ja anna jäähtyä. Siirrä tiiviiseen säilytysastiaan, esim. tyhjään ketsuppipulloon. Käytä grillatun lihan maustamiseen.


Ribsit

lihaisia porsaan kylkiluita (tämä resepti on n. 1,5 kilolle, mutta skaalautuu vaivatta)
1 l vettä
50 g suolaa
bbq-kastiketta

Aloita valmistus vähintään päivää ennen kun ribsejä on tarkoitus syödä (kahta, jos lihat ovat pakastettuja). Huuhtele ja kuivaa kylkiluurivi(t). Poista kalvot luupuolelta.

Valmista 5-prosenttinen suolaliuos keittämällä litran verran vettä ja liuottamalla sinne 50 grammaa suolaa. Anna jäähtyä. Laita kylkiluurivi suolaliuokseen esim. isossa minigrip-pussissa. Anna suolaantua viileässä yön yli. Tämän tarkoituksena on saada ribseihin mieto mutta tasainen suola ja varmistaa, ettei liha kuivu kypsennyksen aikana.

Seuraavana päivänä kaada suolavesi pois ja kuivaa ribsit uudelleen. Leikkaa uunipellille pala foliota ja sen päälle pala leivinpaperia. Sivele kylkiluurivi kummaltakin puolelta bbq-kastikkeella. Kierrä pala tiiviisti ensin leivinpaperiin ja sitten folioon. Jos lihoja on paljon, jaa ne kahteen nyyttiin. Kypsennä uunissa, n. 125-150°C:ssä 2-3 tuntia, kunnes liha on mureaa, mutta ei vielä hajoa käsiin (vaikeuttaa grillaamista). Ellet siirrä suoraan grilliin, anna jäähtyä, valuta liemi pois (/talteen) ja pakkaa lihat tiiviiseen rasiaan jääkaappiin.

Grillausta varten ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Nosta ribsit keskikuumaan hiili- tai kaasugrilliin ja anna lämmetä. Sen jälkeen ala sivellä lihaa bbq-kastikkeella kummaltakin puolelta välillä käännellen. Grillaa yhteensä noin 20 minuuttia, kunnes lihalle muodostuu sopiva paistopinta. Tarjoile.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Brutaali pikkuruoka: pizzarullat

Varoitus: tämä artikkeli koskee jossain ruoanlaiton rajamailla olevaa valmisruoan tunausta, joka saattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan järkyttää kokkaukseen vakavasti suhtautuvia lukijoita. Tarkoitus ei ole muuttaa blogin linjaa kohti brutaalia mättöä, mutta halusin - blogin alkuperäisen idean mukaisesti - tuoda esille tämänkin kokeellisen ruoanlaiton hedelmän.

No niin, se selittelyistä. Tehtävänanto oli, että eväitä illanistujaisiin. Toisaalta, juuri tällä kertaa ei ollut aikaa eikä jaksamista ryhtyä värkkäämään mitään kovin työlästä. Korvataan siis työnteko luovalla mielikuvituksella!

Pizzarullat

1 noin kuuden euron pizza
hammastikkuja

Haetaan pizza lähipizzeriasta tai tilataan se kotiinkuljetuksella. Kannattaa suosia helposti levittyviä, pienirakeisia täytteitä, jotta pizzasta tulee tasa-ainesempi. Tällaisia ovat esimerkiksi jauheliha, tonnikala ja erilaiset juustot. Jos pizzerian listalta löytyy myös pizzan päälle levittyviä kastikkeita, sellaista kannattaa ottaa pitämään rulla mehevänä.


Kun lämmin pizza on saatu käytettäväksi, tarkastellaan sitä hieman. Jos täytteet ovat kovin epätasaisesti jakautuneet, niitä voi tasoitella. Mahdolliset suuret kappaleet, kuten tomaattisiivut, kannattaa leikellä palasiksi. Majoneesikastikke levitetään mahdollisimman tasaisesti koko pizzan alueelle. Tässä kohtaa huomataan myös, että liian rasvaisia täytteitä ei olisi kannattanut tilata.


Pizzasta leikataan ensin noin 90 asteen sektoria vastaavat segmentit ja syödään ne.


Jäljellä oleva kappale leikataan kahteen osaan lyhyempää symmetria-akselia myöten.

Kääritään kumpikin puolikas tiukalle rullalle aloittaen viimeisimmästä leikkauspinnasta ja päättyen pizzan ulkokaareen. Kääritään rullat napakkaan folio- tai elmukelmukääreeseen ja nostetaan jääkaappiin jäähtymään ja vetäytymään.


Ennen tarjoilua otetaan rullat jääkaapista ja leikataan ne terävällä veitsellä noin 1 - 1,5 senttimetrin viipaleiksi.

Tarvittaessa kunkin viipaleen koossapysymisen voi varmistaa hammastikulla, joka työnnetään ulkoreunasta kohti ydintä, kuitenkin niin että n. 2 cm tikusta jää kappaleen ulkopuolelle, jolloin tikku toimii myös poiminta-apuvälineenä.

Tarjoillaan kylmänä tai korkeintaan erittäin kevyesti lämmitettynä, jotta täytteet eivät alkaisi lämmetessään valua rullista ulos.

torstai 19. toukokuuta 2016

Tähderuoka: Herkkusienimuhennos

Tämä päivällisruoka keksiytyi kuin itsekseen jääkaapin sisältöä inventoidessa. Tähteeksi oli jäänyt tomaatti- ja kermakastiketta sekä tuoreita herkkusieniä. Ei muuta kuin paistaen ja sekoittaen - ruoka valmistui viidessä minuutissa. Suosittelen.

Kuvassa ruoka on taas kerran epämääräisen näköistä.

Herkkusienimuhennos

n. 300 g tuoreita herkkusieniä
1-2 valkosipulinkynttä
voita
(pekonia)

½ annosta pizzan tomaattikastiketta

1 dl ruoka- tai kuohukermaa
100 g tuorejuustoa (esim. pippuri)

Paloittele herkkusienet koosta riippuen viipaleiksi tai suikaleiksi. Silppua valkosipuli. Kuumenna voi paistinpannussa ja paista herkkusieniä ja valkosipulia kunnes sienet ovat pehmenneet. Lihaisuutta kaipaavat puolestaan aloittavat käristämällä pekonia ja paistavat sitten sienet ja sipulit pekoninrasvassa.

Kun sienet ovat pehmeitä, lisää tomaattikastike, kerma ja tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla muutaman minuutin ajan, että kastike kiehuu kokoon. Tarjoile sellaisenaan leivän kera, munakkaan täytteenä tai lämpimän voileivän päällä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Jonkinlaista nakkikeittoa

Tämä on niitä tapauksia, kun (edelleen hieman kranttu) aviopuoliso, kuultuaan mitä kaikkea olen ruokaan laittanut, huokaisee: "Mikset sinä voi tehdä ihan tavallista nakkikeittoa?"


Nakkikeitto

600 g perunoita
500 g porkkanoita
1-2 sipulia
1 lihaliemi/fondikuutio
400 g nakkeja
1,5 l vettä
1 rkl hunajaa
rosmariinia
ketsuppia ja/tai tomaattipürettä
suolaa ja pippuria
ruokaöljyä

Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Silppua sipulit. Kuullota kattilan pohjalla sipulit öljyssä. Lisää pehmenneiden sipulien sekaan ketsuppia ja anna hautua hetken. Paista toisella pannulla porkkanoita, mausta rosmariinilla ja hunajalla. Sekoita porkkanat sipulin joukkoon, lisää kattilaan 1,5 litraa vettä, lihaliemikuutio ja perunat. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä kunnes vihannekset ovat lähes kypsiä. Lisää nakit paloiteltuna ja anna kiehahtaa.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Makaronilaatikko

Jälleen puuhataan arkiruoan perusteosten parissa. Makaronilaatikko ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaisiin suosikkeihini (munamaitoa, yhh), mutta tuttavaperheen isän reseptillä sekin maistuu huomattavasti paremmin. Kiireisessä tai sellaiseksi kuvitellussa arjessa valmistamisen helppoutta ei voi väheksyä. Kiitokset reseptistä Janille!



Makaronilaatikko

1 pss (á 400 g) makaronia
1 lihaliemi- tai fondikuutio
1 l vettä
1 pkt (á 250 g) sulatejuustoa
300 g jauhelihaa
1-2 sipulia
(valkosipulia)
(pakaste)vihanneksia maun mukaan, esim. papusekoituspussi (á 450 g)
suolaa, pippuria, paprikaa ym.

Nosta jauheliha huoneenlämpöön ja pakastevihannekset sulamaan. Silppua sipulit ja halutessasi pari valkosipulinkynttä. Ruskista jauheliha ja kuullota sipulit. Mausta suolalla, pippurilla, paprikalla ja muilla haluamillasi mausteilla. Sekoita pakastevihannekset jauhelihan joukkoon ja anna niiden lämmetä.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää lihaliemikuutio, makaronit ja sulatejuusto. Sekoittele, kunnes juusto liukenee nesteeseen. Keitä n. 5 min, jotta makaronit pehmenevät mutta eivät ylikypsy.

Sekoita liha-kasvisseos ja makaroni-juustoseos keskeneään ja kaada voideltuun uunivuokaan (2-3 l). Paista 175-Celsius-asteisessa uunissa 45-60 minuutta.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Sima!

Wappu koittaa ja simat on pistettävä tulille. Pysähdyin miettimään jokseenkin samanlaisena toistuvaa vuosittaista juomantekoa.

Siman keskeinen valmistumisprosessihan on teoriassa yksinkertaista orgaanista kemiaa. Sokeripitoiseen nesteeseen lisätyt hiivasolut kuluttavat sokeria ja tuottavat käymisreaktiossa hiilidioksidia ja alkoholia. Virvokesimassa alkoholi ei ole se, mitä haetaan, vaan pirskahteleva hiilidioksidi. Tämän vuoksi a) käyminen pitää saada käyntiin prosessin aluksi b) se ei saa jatkua liian pitkään jotta simasta ei tule liian alkoholipitoista ja c) sen on kuitenkin saatava jatkua hiljalleen pullotuksen jälkeen (ns. jälkikäyminen) jolloin sima on sopivan hapokasta myös kulutusvaiheessa.

Koska en ole kemisti, en ole perehtynyt siihen, miten tämän saisi toteutettua joka kerta täsmällisesti ja hallitusti. Joskus nimittäin käyminen tyssää jo kohtaan a) tai viimeistään kohtaan c).

Allaolevalla reseptillä simani kuitenkin teen. Parannusehdotuksia saa esittää. Ja ehkä vielä joskus innostun tekemään railakasta vanhanajan simaa eli vahvasti maustettua hunajaviiniä.



Sima-ainekset valmiina

Sima

4 sitruunaa
2 appelsiinia
1 kg fariinisokeria
nokare tuorehiivaa
n. 8 litraa vettä
sokeria ja rusinoita

Pese sitruunat ja appelsiinit huolellisesti juuresharjalla. Kuori ohut pintakerros kuorimaveitsellä kulhoon. Poista valkea välikerros ja pilko hedelmäliha samaan kulhoon. Puristele kevyesti esim. perunanuijalla.

Liuota hiivanokare desilitraan kädenlämpöistä vettä, lisää teelusikallinen sokeria ja anna seistä huoneenlämmössä, kunnes hiiva herää. Jätä odottamaan.

Ota 10 litran ämpäri tai muu sopiva, elintarvikelaatuinen sanko. Kaada fariinisokeri pohjalle. Kuumenna 3 litraa vettä lähes kiehuvaksi, kaada sokerin päälle ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää hedelmät ja loput vedestä. Säätele lisättävän veden lämpöä niin, että lopuksi seos on kädenlämpöistä.

Lisää ämpäriin muutama teelusikallinen hiivaseosta. Odota 1-2 tuntia ja tarkista, onko hiiva lähtenyt käymään simassa. Ellei, lisää hiivaseosta ja yritä uudelleen. Ideana on saada käyminen alkuun mahdollisimman pienellä hiivamäärällä, liika hiiva tuottaa vain ikävää makua lopputuotteeseen.

Anna käydä huoneenlämmössä ei-tiiviin kannen alla 1-2 vuorokautta. Pullota siivilän tai harson läpi kierrekorkillisiin pulloihin ja lisää niihin muutama rusina ja vajaa 1 tl sokeria litraa kohden. Siirrä viileään (n. +8 Celsius-astetta) ja odottele jälkikäymistä noin viikon ajan. Hiilihapon muodostumista voit seurata sihauttelemalla kierrekorkkeja pari kertaa valmistumisen aikana. Sima on valmista kun rusinat nousevat pintaan. Valmis sima säilyy noin viikon.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tähderuokaa: Lohipiirakka perunamuusitaikinalla

Oikein klassinen lohipiirakka tuli tehtyä, kun tähteeksi oli jäänyt sopivia aineksia. Tiettyjen aineiden osalta myös määrät määrittyivät sen mukaan, että enempää ei kaapista löytynyt. Suosittelen siis käyttämään omaa harkintaa ja sopivia toleransseja ainemäärille. Maukasta tästäkin tuli, tosin pohja olisi voinut olla ohuempi.



Peruna-voitaikina

n. 4 dl perunamuusia
125 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
tilkka vettä
(kananmunaa voiteluun)

Täyte

300 g kypsää lohifilettä (ilman ruotoja, rasvaa ja nahkaa)
3 + 1 kananmunaa
1 dl riisiä
1 tl tilliä
1 pieni sipuli
voita tai öljyä
1 dl kermaviiliä

suolaa, (sitruuna)pippuria jne.

Tee ensin täyte. Keitä riisi tillillä maustetussa vedessä kypsäksi. Keitä kolme kananmunaa koviksi (n. 8 minuuttia), jäähdytä, kuori ja murskaa. Murustele lohi pieniksi ja sekoita yhteen kananmunapilkkeen ja riisin kera. Kuori sipuli, silppua mahdollisimman hienoksi ja kuullota nopeasti rasvassa. Lisää täyteseokseen. Tarkista maku ja mausta halutessasi suolalla, sitruunapippurilla tai muulla asiaankuuluvalla. Sekoita raaka kananmuna kermaviiliin ja tämä seos sitten tasaisesti muun täytteen joukkoon.

Arkisen armoton säästövinkki: voit valmistaa taikinan suoraan perunamuusikattilaan. Mittaa muusin päälle jauhot ja suola. Kuutioi sekaan kylmä voi. Nypi tasaiseksi muruksi. Lisää tilkka kylmää vettä ja sekoita nopeasti, jotta saat leivottavan taikinan. Painele n. 2/3 taikinasta tasaisesti pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja laidoille. Painele haarukalla reikiä taikinaan. Esipaista 200 Celsius-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Lisää täyte vuokaan ja muotoile lopusta taikinasta peite tai raitoja tai vaikka kalanmuotoisia koristeita päälle (tässä tapauksessa sain aikaan vain epämääräisiä lämpäreitä, ks. kuva). Voitele halutessasi kananmunalla. Jatka paistamista n. 20 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut ja täyte kiinteytynyt.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pizza con prosciutto e melanzane

Pitkään asiasta haaveiltuani kerkesin vihdoin testaamaan pro-henkistä pizzareseptiä Saku Tuomisen ja Luca Platanian kirjasta Pizze. Täsmällisellä reseptillä tehdyn, kunnolla alustetun taikinan leipominen pizzaksi oli erittäin helppoa, ja yksinkertaisilla ja laadukkailla täytteillä sekä tomaattikastikkeella pizzasta tuli herkullinen.

Käytännön kokemus tuotti alle kirjattuun reseptiin vain pari pientä muutosta suhteessa kirjaan. Tomaattikastikkeesta tuli liian suolaista, ilmeisesti se kuuluu italialaiseen makuun, mutta itse puolitin suolan määrän. Taikinaan tulisi reseptin mukaan hienoja 00-jauhoja, mutta lähikaupan valikoima vaihtoi tilalle durumvehnäjauhon, jonka sitko ainakin helpotti leipomista. Tällä tavalla tehdystä taikinasta ei myöskään tule ylettömän herkkää ja taiten käsiteltävää, kuten joissain muissa tapauksissa (mitenkään ko. reseptiä väheksymättä).

Täytteet keksin itse, ja pidän valintaa onnistuneena. Kuten jo sanoin: vähän ja laadukasta. Tätä teen toistekin!



Pizzapohja (kaksi isoa tai neljä pientä pizzaa)

500 g durumvehnäjauhoja
3 dl + ½ dl kädenlämpöistä vettä
10 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä


Tomaattikastike

2 tlk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
10 g hienoa merisuolaa
20 g oliiviöljyä.
2 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta basilikaa revittynä


Täytteet:

1 munakoiso
suolaa, oliiviöljyä, valkosipulia
120 g ilmakuivattua kinkkua ohuina siivuina
3 palloa (á 100-125 g) mozzarellaa
tuoretta basilikaa
(mustapippuria)


Aloita tomaattikastikkeesta, jonka voit tehdä muutaman tunnin etukäteen tai vaikka jo edellisenä päivänä. Kaada tomaattimurska, merisuola ja oliiviöljy kulhoon. Surauta sauvasekoittimella sekaisin. Pehmennä kuorittuja valkosipulinkynsiä lyömällä niitä veitsen lappeella, leikkaa halki ja lisää kastikkeeseen. Lisää revitty basilika ja sekoita lusikalla. Jätä maustumaan jääkaappiin.

Täytteeksi marinoitua munakoisoa, joka sekin kannattaa tehdä hyvissä ajoin: Poista munakoisosta päädyt. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi, ripottele suolaa ja itketä n. 15 minuuttia. Pyyhi neste ja enin osa suolasta pois. Siirrä viipaleet kulhoon, purista päälle 1-2 valkosipulinkynttä ja kaada päälle oliiviöljyä. Mausta halutessasi myös yrteillä, pippurilla tms. Sekoita ja anna maustua kylmässä.

Seuraavaksi taikina, jonka kohottamiseen on varattava vähintään tunti (tätä mallia ei kuitenkaan kohoteta vuorokautta tai useampaakin, kuten muita kirjassa mainittua taikinoita). Sekoita vehnäjauhot ja kuivahiiva kulhossa. Lisää 3 dl lämmintä vettä ja alusta 10 minuuttia. Liuota suola kupissa ½ desilitraan lämmintä vettä, lisää taikinaan ja vaivaa sekaisin (varo roiskuttamasta). Kun suolavesi on imeytynyt taikinaan, lisää oliiviöljy ja vaivaa se samoin mukaan. Taikinan pitäisi olla nyt melko tiivistä ja irrota helposti käsistä. Jätä kohoamaan n. tunniksi huoneenlämpöön kostutetun liinan alla.

Jaa taikina 2-4 osaan, pyörittele palloiksi ja muotoile pizzapohjiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Lämmitä uuni 250 Celsius-asteeseen. Levitä pohjalle ohuelti tomaattikastiketta ja paista uunin alatasolla n. 5 minuuttia (paistoajat viitteellisiä, seuraa kypsymistä itse). Nosta pois uunista ja levitä päälle muutama kinkkuviipale, munakoisoviipale, basilikan lehtiä ja mozzarellaa siivuina. Paista uunin keski- tai ylätasolla toiset n. 5 minuuttia (niin, että juusto on sulaa ja muut täytteet kevyesti paistuvat). Tarjoile hetimiten.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kvinotto

Huh huh. Tulipa tehtyä lähese luvattoman tukevaa salaattia (salaattia? risottoa? kvinottoa?). Pohjana kvinoaa, lisukkeina kikherneitä, porkkanaa ja avokadoa. Ja ikään kuin tuo ei riittäisi, laitetaan mukaan vielä halloumia. Maistuvaa ja lievästi sanottuna ruokaisaa. Jos vielä tähän maailmanaikaan on tarvetta, tämän avulla voi demonstroida jollekin anti-vegetaristille että lihatonkin ruoka voi olla erittäin tuhtia ja energiapitoista.

Kiitokset reseptistä Helenalle ja Vilmalle!



Kvinoasalaatti

3 dl kvinoaa (quinoa)
vettä
suolaa tai kasvisliemikuutio

200 g halloumi-juustoa
2 isoa porkkanaa
öljyä, hunajaa
suolaa, pippuria, minttua, timjamia
1 tlk (á  400 g) kikherneitä suolaliemessä

2 kypsää avokadoa
1 punasipuli
250 g kirsikkatomaatteja tai 2 isoa tomaattia

½ sitruunan mehu
oliiviöljyä
mausteita

Huuhtele kvinoansiemenet runsaalla vedellä siivilässä ja jätä valumaan muutamaksi minuutiksi. Kuumenna 5-6 dl vettä kattilassa, mausta suolalla tai kasvisliemikuutiolla. Lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia, kunnes kvinoa on kypsää eikä kattilassa ole enää ylimääräistä vettä. Älä sekoita keittämisen aikana! Kaada kypsä kvinoa tarjoiluastiaan.

Viipaloi halloumi ja paista kummaltakin puolelta rapeaksi. Kuutioi ja lisää kvinoan sekaan.

Pilko porkkanat, paista niitä öljyssä pannulla, mausta suolalla, pippurilla, mintulla ja timjamilla. Kun porkkanat alkavat pehmetä, lisää 1-2 ruokalusikallista hunajaa ja sekoita. Valuta kikherneistä suolavesi ja pyöräytä niitä porkkanoiden kanssa hetki pannulla. Lisää tarjoilukulhoon.

Kuutioi tomaatit, sipulit ja avokadot ja lisää salaatin joukkoon. Kastiketta varten purista puolikkaasta sitruunasta mehu, lisää pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja mausta (minttu ja timjami sopivat tähänkin vaiheeseen). Valele kastike salaatin päälle ja sekoita varovasti. Tarjoile lämpimänä tai jäähdytettynä.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Moussaka

Perunamoussakan jälkeen ja munakoiso-kiinnostuksen jälleen herättyä päätin pitkästä aikaa kokeilla kunnon moussakaa. Tässä esitetty resepti on kuitenkin muotoa "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon"; oma ensiversioni oli kyllä hyvän makuista (erityisesti mintulla ja kanelilla maustettu jauhelihakastike, joka onkin kirjattu reseptiin sellaisenaan), mutta liian vetistä, joten reseptiä on korjattu kiinteämmän ja siistimmän kerrosrakenteen saavuttamiseksi.

Kerta-annoskoko on suuri, koska pientä määrää ei jaksa ryhtyä värkkäämään, sitä paitsi moussaka kestää oikein hyvin parin päivän säilytyksen ja on itse asiassa parhaimmillaan uudelleenlämmitettynä.

Tässä vaiheessa kaikki hyvin: jauhelihakastike hautumassa


Moussaka
(μουσακάς)

700 g naudan (ja/tai lampaan) jauhelihaa
2-3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 porkkana
1 palsternakka
2 tlk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
2 rkl tomaattipürettä
minttua
rosmariinia
persiljaa
kanelia
suolaa
pippuria
(lihaliemikuutio)
(vettä)
(punaviiniä)

2 keskikokoista munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
valkosipulia

(6 keskikokoista perunaa)

75 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 l kevytmaitoa
suolaa, pippuria, muskottia
200 g juustoraastetta (esim. Emmental)

Aloita vaikka munakoisoista. Poista lehdet ja päädyt, leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Ripottele pinnalle suolaa, itketä n. 15 minuuttia ja pyyhi neste pois. Levitä viipaleet uunipellille, sivele valkosipulilla maustetulla oliiviöljyllä ja paahda n. 175-Celsius-asteisessa uunissa n. 20-30 min, kunnes viipaleet ovat sopivasti ruskistuneet. Jätä jäähtymään.

Perunan laittaminen moussakaan liene enemmän maku- kuin autenttisuuskysymys; itse ainakin muistan saaneeni Kreikassa versioita sekä perunalla että ilman. Jos haluat, tee näin: kuori perunat, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja laita kattilaan. Huuhtele kertaalleen vedessä ja kaada vesi pois. Kaada päälle vedenkeittimellä kiehautettua vettä, mausta suolalla ja keitä sekoitelleen muutama minuutti, mutta ei kypsäksi asti. Kaada vesi pois ja jätä perunat jäähtymään. Lisää tilkka oliiviöljyä, jotta siivut eivät jäähtyessään muutu tahmeiksi.

Seuraavaksi jauhelihakastike. Ota jauheliha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Silppua sipulit ja valkosipulit, tee porkkanasta ja palsternakasta raastetta. Ruskista jauheliha voimakkaalla lämmöllä parissa erässä. Mausta yrteillä ja kanelilla. Lisää sipulit, porkkana ja palsternakka, kuullota hetken aikaa. Lisää tomaattimurska ja -püre sekä halutessasi liemikuutio ja tilkka vettä tai punaviiniä. Sekoita tasaiseksi ja anna kiehahtaa. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.

Jätä jauhelihakastike hautumaan miedolla lämmöllä ilman kantta, jotta ylimääräinen neste haihtuu TAI kaada kastike valmiiksi uunivuokaan (/vuokiin) ja hauduta uunissa 150 °C:ssä hieman kiinteämmäksi.

Valmista sillä aikaa paksu valkokastike. Sulata voi kattilassa, kiehauta jauhot nopeasti voissa ja lisää lämmitettyä maitoa vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, jotta saat tasaisen kastikkeen. Keitä koko ajan sekoitellen, kunnes kastike kiehuu ja sakenee. Mausta suolalla, pippurilla ja muskotilla, halutessasi myös yrteillä. Sekoita vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen 2/3 juustoraasteesta. Jos haluat kastikkeesta erityisen sakeaa, jäähdytä haaleaksi ja vatkaa joukkoon 2 kananmunaa.

Kokoa moussaka yhteen isoon (n. 4 l) tai kahteen keskikokoiseen (á 2 l) uunivuokaan. Levitä pohjalle jauhelihakastike, lado päälle limittäin munakoisoa (ja perunaa) ja kaada päälle valkokastike. Ripottele päälimmäiseksi loput juustoraasteesta. Paista 150-175 °C:ssä noin tunti tai kunnes juusto on kevyesti ruskistunut. Anna jäähtyä ja vetäytyä rauhassa. Lämmitä tarvittaessa uudelleen ja tarjoile.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Porsaankylki uunissa

Jälleen askaroidaan kinkun ohessa ostettujen porsaanlihapalojen kanssa. Olen pitkään miettinyt, miten nahallista ja luutonta kylkipalaa tulisi lähestyä, että lopputulos varmimmin onnistuisi. Erilaisia reseptejä selailtuani päädyin marinointiin ja uunissa paahtamiseen. Samalla tuli kokeiltua glaseerausta eli lihan sivelyä sokeripitoisella kastikkeella, jolloin pinta ruskistuu sokerin sulaessa. Ihan hyväähän tästä tuli, mutta aikansa se otti. Kannattaa tehdä kerralla isompi annos, nyt meni vähän näpertelyksi.



Paahdettu porsaankylki

n. 1 kg luutonta porsaankylkeä

2 rkl ruokaöljyä
3 rkl soijakastiketta
1 rkl sriracha-kastiketta
3 rkl hunajaa
1 rkl tomaattipürettä
valkosipulia
chiliä

2 rkl sokeria

Sekoita maustekastikkeista marinadi, silppua sekaan valkosipulia ja tuoretta chiliä. Leikkaa porsaankyljen kamarapuoleen viiltoja ½-1 sentin välein. Laita liha minigrip-pussiin, kaada marinadi mukaan ja pyörittele niin, että marinadia on tasaisesti joka puolella. Marinoi yön yli.

Nosta liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Ota liha pois pussista (säästä marinadi) ja laita uunivuokaan, pellille tai matalaan foliovuokaan* kamarapuoli ylöspäin. Kaada pohjalle pieni tilkka vettä. Paista matalassa lämmössä (100-150 Celsius-astetta) lihan paksuudesta riippuen 2-3 tuntia. Jos liha vaikuttaa kuivuvan liikaa, laita vuoan päälle folio. Nahka itsessään tosin suojaa lihaa aika hyvin.

Kun liha alkaa olla kypsä, kaada jäljelle jäänyt marinadi kattilaan, lisää 2 rkl sokeria ja keitä kokoon tahmeaksi glaseerauskastikkeeksi. Ota liha uunista, poista pinnasta kamara ja enimmät rasvat. Valele puolet kastikkeesta lihan pinnalle. Kuumenna uuni 200-225 Celsius-asteeseen (käytä kiertoilmaa tai grillivastusta) ja paista kunnes lihan pinta ruskistuu. Käännä liha, levitä loput kastikkeesta toiselle puolelle ja paista samalla tavalla ruskeaksi.

Nosta liha hetkeksi jäähtymään ja tarjoile viipaloituna esimerkiksi perunamuussin ja raikkaan salaatin kera.


*) Kastike ja rasva palavat herkästi kiinni paistoastiaan, joten sorruin tällä kertaa käyttämään kertakäyttöistä foliovuokaa.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Uunimunakoisokas

Uunimunakas esiintyy jo eräässä varhaisemmassa artikkelissa, mutta päivitän nyt reseptin jalompaan muotoon, kun parhaaksi täyteaineeksi on erilaisten kokeilujen jälkeen valikoitunut paahdettu munakoiso.


Uunimunakas

1 munakoiso
2 rkl ruokaöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria

4-5 kananmunaa
1 dl jauhoja
3 dl maitoa
mausteita
(juustoraastetta tai salaattijuustoa murusina)

Sekoita munakasmassa kananmunista, jauhosta ja maidosta. Mausta haluamallasi tavalla. Jätä odottamaan muiden esivalmistelujen ajaksi, jotta jauhot turpoavat ja masssa kuohkeutuu.

Leikkaa munakoiso viipaleiksi, levitä ne työlaudalle talouspaperin päälle ja ripottele niille karkeaa suolaa. Anna nesteen kertyä viipaleiden pinnalle n. 15 minuutin ajan ja pyyhi pois. Näin munakoiso ei kypsentyessään pehmene liikaa. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle.

Raasta valkosipuli öljyn sekaan. Levitä munakoisoviipaleille. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Paahda 200-Celsius-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia tai kunnes viipaleet ovat reunoilta rapsakoita mutteivät läpikotaisin käristyneitä.

Kaada munakasmassa munakoisojen päälle ja lisää halutessasi juustoraastetta. Paista 150 Celsius-asteessa 25-30 minuuttia, kunnes munakas on kiinteää ja pinnaltaan kevyesti ruskistunut. Viipaloi ja tarjoile.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Nyhtöpossu ja itävaltalainen perunasalaatti

Taannoisena viikonloppuna oli aikaa kokeilla siankämpäleen kypsennystä pulled pork -tyyliin. Käytetty liha oli kinkun leikkauksesta yli jäänyttä paistia, ja tarkoitukseen hieman liian vähärasvaista, joten se pääsi viiden tunnin kypsennysajan puitteissa vähän turhan kuivaksi. Maustaminen ja makeahkon bbq-soossin keitto tuotti kuitenkin odotetunlaisen tuloksen. Laitan tätä kyllä uudelleenkin!

Lisukkeeksi tein Wien-kirjoituksessa kehumaani itävaltalaista perunasalaattia. Salaatin versiointi kotioloissa onnistui varsin hyvin, ja tämä yksinkertaisuudessaan maukas lisuke pääsee perheen vakioruokalistalle. Erityisen iloinen olen siitä, että kerrankin sain perunat keitettyä sopivan kypsiksi, ei yhtään yli. Yritän kirjoittaa keitto-ohjeen mahdollisimman tarkasti reseptiin.




Nyhtöpossu

n. 800 g porsaan paistia, rasvoineen ja nahkoineen
2 rkl ruokaöljyä
2 valkosipulinkynttä

Mausteseos:
2-3 rkl (ruskeaa) sokeria
1-2 rkl suolaa
1-2 rkl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
mustapippuria, chiliä, savusuolaa, korianteria ym.

Kastikkeeseen:
3-4 dl lihan paistolientä
1-2 rkl tomaattipürettä
1-2 rkl ketsuppia
(mausteita)

Raasta valkosipulinkynnet öljyyn ja valele porsaanpaistipalan päälle. Anna maustua pari tuntia. Sekoita kuivat mausteet keskenään ja hiero seos tasaisesti lihan pintaan. Laita liha uunivuokaan ja kaada pohjalle tilkka vettä. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja laita paistumaan 100-125 Celsius-asteiseen uuniin. Paista n. 3 tuntia, kunnes liha alkaa olla kypsää. Ota folio pois ja paista vielä 1-2 tuntia. Käännä lihaa välillä ja valele paistoliemellä, jotta siihen muodostuu paistopinta, mutta se ei samalla pääse kuivumaan. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hetken.

Nosta liha lautaselle tai työlaudalle. Kaavi pois näkyvä rasva ja kamara. Revi liha kahdella haarukalla tai muilla työvälineillä syynmukaisiksi suikaleiksi ja siirrä tarjoiluastiaan. Siivilöi paistinliemi kasariin. Jäähdytä nopeasti ja kuori pintaan hyytyvä rasva pois. Sekoita liemeen tomaattipüre, ketsuppi ja tarvittaessa lisää mausteita. Keitä kokoon niin, että jäljellä on n. 3 desilitraa paksua kastiketta. Sekoita kastike lihan kanssa ja tarjoile.




Itävaltalainen perunasalaatti
(Erdapfelsalat)

n. 1 kg kiinteitä perunoita
1 punasipuli
tuoretta basilikaa
½ dl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
1-2 rkl sinappia (keskieurooppalaistyyppistä)
1 rkl viinietikkaa
suolaa
sokeria
mustapippuria
(liha- tai kasvisliemikuutio)

Kuori perunat ja leikkaa ne tukeviksi viipaleiksi. Laita perunat kattilaan. Huuhtele kylmällä vedellä, sekoita ja valuta vesi pois. Kaada päälle vedenkeittimellä (/vast.) kiehautettua vettä. Mausta suolalla ja halutessasi liuota sekaan liha- tai kasvisliemikuutio. Keitä kohtalaisen voimakkaalla lämmöllä välillä sekoitellen 5-6 minuuttia. Valuta vesi pois ja kaada perunat suoraan tarjoiluastiaan jäähtymään.

Purista puolikkaasta sitruunasta mehu, yhdistä oliiviöljyn, sinapin ja viinietikan kanssa kastikkeeksi. Mausta sokerilla ja mustapippurilla. Silppua punasipuli ja basilika pieneksi, ripottele perunoiden päälle. Lopuksi valele kastike salaatin joukkoon ja sekoita varovasti. Salaatti maistuu sekä tuoreeltaan lämpimänä että jäähtyneenä.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Sitruuna-anjovispasta

Kirjataanpa pakkaskelien keskelle kesäisen raikas kokkausmuisto. Sitruuna-anjovispasta on kuuluisan avokadopastan vähemmän tunnettu serkku Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-keittokirjasta. Pelkän reseptin lukeminen hämmästyttää, makuyhdistelmän kuvitteleminen etukäteen on vaikeaa. Ensimmäinen lusikallinen kuitenkin kumoaa epäilykset. Suosittelen kokeilemaan.

Rohkenin silti muuttaa reseptiä sen verran, että kirjoitan sen tähän itse kokkaamassani muodossa, aitoa ja alkuperäistä haluavat voivat lukea sen Hanna Gullichsenin blogista.

Kestääkö lopputulos vertailun esikuvansa kanssa?

Sitruuna-anjovispasta

1 tlk (á 43 g) aitoja anjovisfileitä*
2 valkosipulinkynttä
1-2 (luomu)sitruunaa
1 puntti ruohosipulia
basilikaa
lehtipersiljaa
(tilliä)
3-4 kananmunaa
½ dl oliiviöljyä
n. 1 dl valkoviiniä
150 g parmesan-tyyppistä juustoa
mustapippuria

500 g pastaa, esim. fusilli

Aloita kastikkeen teolla. Keitä kananmunat kovaksi, kuori ne ja tilsi murskeeksi. Silppua valkosipuli hyvin hienoksi ja laita kulhoon. Raasta samaiseen kulhoon 1-2 pestyn sitruunan kuori ja purista niistä mehu. Käytä harkintaa; sitruunan maku saa olla kastikkeessa voimakas, muttei tietenkään ylivoimainen. Silppua anjovisfileet pieneksi ja lisää kastikkeeseen.

Yrttejä saa olla reilusti, mutta niiden suhteissa on syytä olla huolellinen. Ensimmäiseen laittamaani versioon meni liikaa persiljaa. Korostan siis ruohosipulin osuutta, basilika ja persilja sitten komppavat. Hyppysellinen tilliäkin menee aivan hyvin.

Raasta runsaasti parmesan-tyyppistä juustoa kastikkeeseen, lisää myös kananmunat ja kaada päälle reilu tilkka oliiviöljyä ja vajaa lasillinen valkoviiniä. Sekoita kastike tasaiseksi, maista ja levitoi. Mausta mustapippurilla, lisää tarvittaessa valkosipulia tai yrttejä

Keitä pasta suolatussa vedessä. Valuta ja ota 1-2 dl keitinvettä talteen. Nesteytä kastike sillä notkeaksi. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon, koristele yrttisilpulla ja juustoraasteella. Tarjoile heti.


*) Aito anjovis eli sardelli on eri otus kuin kilohaili, jota Suomessa yleensä myydään kauppanimellä anjovis. Alexander Gullichsen on tästä erityisen tarkka, mutta hänellä onkin suvussa korkeampaa anjovisasiantuntemusta.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Wien on aina Wien...

Kävin joulukuun puolella työmatkalla Wienissä. Perehtymystä paikalliseen ruokakulttuuriin piisasi, koska sekä Wienin yliopiston tarjoamat lounaat että oman matkaseurueemme valitsemat päivällispaikat edustivat sitä täysissä mitoissa. Paneerattuja lihankappaleita tuli nautittua (?) useampaan kertaan. Osa niistä oli herkullisempia kuin toiset. Niiden lisäksi pyrin testaamaan muitakin klassikkoja, joista alla muutama esimerkki.


Tafelspitz on Itävallan epävirallinen kansallisruoka ja tunnetuin heti wieninleikkeen jälkeen. Vahvassa liha- ja kasvisliemessä keitetty naudanliha on mureaa ja mehevää. Annokseen kuuluvat erottamattomasti myös paistettu peruna ja piparjuuri-omenasose. Mainiossa gastronomisessa muistelmateoksessaan Herkkusuun kasvatus Josef Wechsberg omistaa kokonaisen luvun Tafelspitzille, huomauttaen tosin, että nykyään tarjoiltavia annoksia tuskin on leikattu varsinaisesta Tafelspitzistä, joka on siis paitsi ruokalaji, myös erityisnimitys ulkopaistin parhaalle palalle, vaan mistä lie keittolihasta. Toista se oli Frans Josefin aikaan...


Frittatensuppe puolestaan on tyypillinen alkukeitto; lihalientä, jonka ruokaisuutta on lisätty suikaleiksi leikatuilla pannukakuilla. Kaikella kunnioituksella itävaltalaista keittiötä kohtaan: en ole ihan vakuuttunut.


Eräänä iltana päädyimme seurueen kanssa sympaattiseen steiermarkilaiseen oluttupaan, jossa ruokakin oli aidon kotikutoista. Tupa oli täynnä ja ruoan odottelu kesti, mutta maku hyvitti paljon. Talon erikoinen, Reindlfleisch, oli kermakastikkeessa haudutettua porsaanfileetä herkkusienten kera. Suosittelen!


Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Wienerschitzel. Vaikka autenttisimpana pidetty Wienerschnitzel valmistetaankin vasikanlihasta, lähes kaikilla näkemilläni ruokalistoilla ruoan nimessä oli lisäys vom Schwein - sianlihasta - niin tässäkin. Ja jos vielä ravistelemme autenttisuuden myyttiä, sitruunaa kyllä oli tarjolla joka kerta, mutta anjovista ja kaprista ei koskaan. Leikkeessä itsessään ei ole mitään hätkähdyttävää - hyvällä tuurilla se on mehevä, huonolla kuivakka. Positiivisin yllätys annoksessa oli sen perinteinen lisuke, raikas perunasalaatti vinagrettekastikkeella.

Yleisesti ottaen wieniläinen ruokatarjonta oli odotetunkaltaista; runsasta ja lihaisaa. Toki ravintoloissa olisi ollut ihan riittävästi valinnanvaraa, mutta tällä kertaa pitäydyttiin perinteisellä linjalla. Hintataso oli kaiken kaikkiaan erittäin kohtuullinen, pääruoat olivat paremmissakin paikoissa vain 10-15 euroa, ja huomattavasti halvempiakin tarjouksia näkyi. Pitääpä tulla toistekin.