Brutaali pikkuruoka: pizzarullat

Varoitus: tämä artikkeli koskee jossain ruoanlaiton rajamailla olevaa valmisruoan tunausta, joka saattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan järkyttää kokkaukseen vakavasti suhtautuvia lukijoita. Tarkoitus ei ole muuttaa blogin linjaa kohti brutaalia mättöä, mutta halusin - blogin alkuperäisen idean mukaisesti - tuoda esille tämänkin kokeellisen ruoanlaiton hedelmän.

No niin, se selittelyistä. Tehtävänanto oli, että eväitä illanistujaisiin. Toisaalta, juuri tällä kertaa ei ollut aikaa eikä jaksamista ryhtyä värkkäämään mitään kovin työlästä. Korvataan siis työnteko luovalla mielikuvituksella!

Pizzarullat

1 noin kuuden euron pizza

hammastikkuja

Haetaan pizza lähipizzeriasta tai tilataan se kotiinkuljetuksella. Kannattaa suosia helposti levittyviä, pienirakeisia täytteitä, jotta pizzasta tulee tasa-ainesempi. Tällaisia ovat esimerkiksi jauheliha, tonnikala ja erilaiset juustot. Jos pizzerian listalta löytyy myös pizzan päälle levittyviä kastikkeita, sellaista kannattaa ottaa pitämään rulla mehevänä.

Kun lämmin pizza on saatu käytettäväksi, tarkastellaan sitä hieman. Jos täytteet ovat kovin epätasaisesti jakautuneet, niitä voi tasoitella. Mahdolliset suuret kappaleet, kuten tomaattisiivut, kannattaa leikellä palasiksi. Majoneesikastikke levitetään mahdollisimman tasaisesti koko pizzan alueelle. Tässä kohtaa huomataan myös, että liian rasvaisia täytteitä ei olisi kannattanut tilata.

Pizzasta leikataan ensin noin 90 asteen sektoria vastaavat segmentit ja syödään ne.

Jäljellä oleva kappale leikataan kahteen osaan lyhyempää symmetria-akselia myöten.

Kääritään kumpikin puolikas tiukalle rullalle aloittaen viimeisimmästä leikkauspinnasta ja päättyen pizzan ulkokaareen. Kääritään rullat napakkaan folio- tai elmukelmukääreeseen ja nostetaan jääkaappiin jäähtymään ja vetäytymään.

Ennen tarjoilua otetaan rullat jääkaapista ja leikataan ne terävällä veitsellä noin 1 - 1,5 senttimetrin viipaleiksi.

Tarvittaessa kunkin viipaleen koossapysymisen voi varmistaa hammastikulla, joka työnnetään ulkoreunasta kohti ydintä, kuitenkin niin että n. 2 cm tikusta jää kappaleen ulkopuolelle, jolloin tikku toimii myös poiminta-apuvälineenä.

Tarjoillaan kylmänä tai korkeintaan erittäin kevyesti lämmitettynä, jotta täytteet eivät alkaisi lämmetessään valua rullista ulos.