sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kalamureke ja omenaiset valkosipuliperunat

Lukijat lienevät ihmetelleet, missä blogipäivitykset oikein viipyvät. Onko kirjoittaja sittenkin pettänyt lupauksensa itsesensuurin lopettamisesta?

Ei! Kulunut viikko on vain ollut poikkeuksellisen kiireinen, joten ruoanlaittoon ei ole jäänyt liiemmälti aikaa, ja silloinkin olen turvautunut varmoihin ja nopeisiin perusratkaisuihin kuten taktiseen hernekeittoon ja papupastaan.

Tänään päätin ottaa vahingon takaisin laittamalla oikein kunnon sunnuntaipäivällisen. Olin jo etukäteen löytänyt kiinnostavan kalamurekeohjeen, jota aloin iltapäivällä toteuttaa. Resepti on peräisin lapsena saamastani Unicefin Pikku kokit -keittokirjasta, joten eiköhän homma onnistuisi minulta kohderyhmää pidemmällä kokkauskokemuksella.

Vielä mitä.

Jostain syystä onnistuin tekemään mureketaikinasta niin löysää, ettei se uunissa paistaessa kiinteytynyt. Lisäksi, vaikka olin ennakoinut reseptin olevan varovainen maustamisen suhteen ja lisännyt mausteita runsaasti, tulos oli edelleen varsin mietoa.

Siis mautonta, löysää, vienosti kalanmakuista mössöä. Sitä on nyt tuossa laatikollinen. Mitäköhän keksisi? Vinkkejä?

Onneksi lisuke onnistui pääruokaa paremmin. Koska oman maan perunasato ja vanhempien omenapuun omenasato ovat juuri nyt parhaimmillaan, päätin yhdistellä niitä. Toimii.


Kalamureke

400 g pakasteseitiä
40 g voita
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
500 g paseerattua tomaatia
tilkka vettä
1 rkl sitruunamehua
1 dl korppujauhoja
2 kananmunaa
rakuunaa, suolaa ja pippuria

Silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Kuumenna voi pannulla, lisää sipulisilppu ja paista se pehmeäksi. Ripottele päälle jauhot ja sekoita sipulin joukkoon. Kaada sekaan tilkka vettä ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten paseerattu tomaatti koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä niin pitkään että seos sakenee. Mausta sitruunamehulla, rakuunalla, suolalla ja pippurilla ja anna jäähtyä.

Sulata seiti ja kypsennä se esim. mikrossa. Hienonna kalapalat haarukalla. Lisää kypsä kala ja korppujauhot kastikkeeseen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kuumenna uuni 180 asteesen, voitele ja korppujauhota vuoka. Viimeisenä vatkaa kananmunat vaahdoksi, sekoita nopeasti taikinaan ja kaada se vuokaan. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes mureke on kiinteää, mitä tosin ei välttämättä tapahdu lainkaan.

Omenaiset valkosipuliperunat

6 perunaa
5 omenaa
5 kynttä valkosipulia
2 dl ruokakermaa
öljyä
suolaa ja pippuria

Kuutioi omenat ja perunat suunnilleen samankokoisiksi, silppua valkosipuli. Paista perunoita öljyssä kunnes ne vähän ruskistuvat. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää omenat, alenna lämpöä ja jatka paistamista niin että omenat vähän pehmenevät. Lisää ruokakerma ja vettä sen verran että liemi juuri ja juuri peittää kasvikset, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kypsäksi miedolla lämmöllä.

maanantai 22. elokuuta 2011

Pikaista spagettia

Krantun avopuolison pidemmällä poissaololla on ruokaharrastuksen kannalta kiistattomia etuja. Kun laitan ruokaa vain itselleni, voin käyttää mitä ainesosia hyvänsä ja päätyä millaiseen lopputulemaan hyvänsä, eikä ruoan tarvitse miellyttää ketään muuta kuin minua itseäni. Tällä vapaudella on tietysti myös kääntöpuolensa: jatkuva vaara taantumisesta poikamiesjunttiuteen, jonka oireena ehdin jo vakavasti harkita päivällisen korvaamista parilla roiskeläppäpizzalla (!!!)

Aivan näin alas en sentään (vielä) ole vajonnut, mutta ei tämänpäiväisessä pastassakaan paljon hurraamista ole: yksinkertaista ja epäterveellistä mättöä. Mutta minkäs teet, kun ulkona sataa eikä paljon nappaa alkaa säätää mitään. Itsekurin kohoamista odotellessa.


Tomaatti-salamispagetti

75 g salamia tai metwurstia
1 punasipuli
3 valkosipulin kynttä
½ tlk (á 190 g) aurinkokuivattuja tai uunipaahdettuja tomaatteja
1 tlk tomaattipüréttä
pippuria
(tuoretta) basilikaa
tilkka vettä

spagettia

Laita spagettivesi kiehumaan. Silppua sipuli, valkosipuli ja salami. Laita salamikuutiot kylmälle paistinpannulle ja nosta lämpöä. Makkara käristyy rapeaksi ja erittää sen verran rasvaa, että sipulit voi kuullottaa siinä. Paloittele seuraavaksi tomaatit; käytin tällä kertaa lahjaksi saatuja uunipaahdettuja tomaatteja (pomodori al forno), jotka ovat aurinkokuivattuja miedomman makuisia ja pehmeämpiä. Lisää seuraavaksi siis tomaatit, püré ja mausteet sekä tarvittaessa tilkka vettä. Ei kuitenkaan liikaa, sillä kastikkeesta ei ole tarkoitus tehdä liian löysää, pikemminkin sattumia spagetin joukkoon.

Jätä hautumaan ja keitä sillä aikaa spagetti kypsäksi. Valuta spagetti ja yhdistä kastike sen joukkoon. Tällainen annos on sen verran tuhti, ettei se tarvitse edes parmesania. Uhh.

Jk. Huomasin toki, että eilen oli Ravintolapäivä, perin mielenkiintoinen kulinaristis-sosiaalinen tapahtuma. Harmillisesti olin muualla hommissa enkä osunut yhteenkään tilapäisravintolaan. Jos joku lukijoista pääsi sellaista kokeilemaan, kirjoittakaa ihmeessä kommenttiosioon!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kahvin autuudesta


VAROITUS:
Seuraava teksti ei sovi niille, jotka suhtautuvat kahvinkeittoon erityisen vakavasti. Olen tietoinen siitä, että espresso-harrastus on yksi maailman hifistellyimmistä aloista, enkä kuvittele oman räpeltämiseni olevan suhteessa siihen kerettiläisyyttä kummempaa. Arvon asiantuntijat, kunnioitan osaamistanne, mutta tyydyn toistaiseksi siihen johon itse kykenen. Toivon, ettei teidänkään tarvitse tulla avautumaan epäpätevyydestäni.

Menin sitten ostamaan espressokeittimen (tämä tapahtui jo kesäkuussa). Hankinta asettaa minut ekonomis-gastronomiseen väliinputoajajoukkoon; yhtäältä, espressokeitin on ylellisyystarvike, olkoonkin kuinka huuto.netistä käytettynä & halvalla ostettu, ja sellaisen hankintaan sortuminen aiheuttaa pistoja sydämeen. Toisaalta, Ariete Cafe Retro on maineeltaan korkeintaan keskinkertainen halpiskeitin, jonka omistaminen ei oikeuta profiloitumaan kahviharrastajien todelliseen eliittiin (ks. alkulause). Kerrassaan kiusallista.

Mutta imago- ja identiteettiongelmat sikseen: kun joskus iltapäivällä palaa nuutuneena pätkätöistä, johon on herännyt aamusumun aikaan, eikä oikein tiedä ollako ihminen, pystyynnostettu makarooni vai ameeba, mikään ei virvoita ruumista ja sielua niin kuin kuppiin valuvan kahvin yöntummuus, sen tuoksun paahteisuus ja maun täyteläisyys.


Kuvatunkaltaiset tilanteet ovat herättäneet minussa sellaisen nistin, etten enää vaivaudu keittämään tuplaa pienempiä annoksia. Runsasta kahvinkulutusta helpottaa hieman se, että huomasin Punnitse&Säästä -kaupasta löytyvän varsin hyvää Morgantin kahvia selvästi normikauppoja halvemmalla.

Keittimessä on myös maidonvaahdotin, joten periaatteessa voisin nauttia cappuchinoja ja latteja, mutta koska en vielä hallitse sen käyttöä (ja koska se aiheuttaa lisää puhdistettavaa koneeseen), olen päätynyt arkikäytössä seuraavanlaiseen yhdistelmään. Riittää minulle, riittää enemmän kuin hyvin:

1 dl maitoa
2 mitallista (15 g) kahvia
tilkka kermaa
(ruskeaa) sokeria

Valmistele kahvinkeitin: kuumenna keitin, mittaa ja tamppaa kahvi, kiinnitä suodatinkahva keittimeen. Kuumenna maito, kaada se kuppiin ja laske keittimestä 8 cl kahvia päälle. Taita täyteläiseksi kermalla ja makeuta mieltymystesi mukaan.
Juo ja herää eloon.

perjantai 19. elokuuta 2011

Satay-kanaa tortillassa (haasteen 4. päivä)¹

Joskus illan ruokalajista päättäminen on todella hankalaa. Kauppaan pitäisi lähteä jo iltapäivällä, jolloin ei ole vielä ollenkaan nälkä. Sitten kahlaa hädissään läpi reseptiarkistoja jos vaikka jotain ruokahalua herättävää löytyisi. Tänään olin onneksi päättänyt etukäteen vähän preferenssejä: mieleni teki lihaa.

Reseptivihkosta löytyikin joskus Yhteishyvästä leikattu satay-kastikkeen ohje. Sovelsin sitä kanalle varsin hyvin tuloksin. Tarjoilutavaksi valikoitui tortilla (ja vielä kaupan valmistortilla, voi minua!) kun "perinteinen" lisuke eli riisi ei tällä kertaa yhtään innostanut. Tuorekomponentin virkaa toimittaa aina yhtä luotettava tomaatti-sipulisalaatti eli tuttavallisesti tom-sib.

(Satay [sate] on oikeasti indonesialainen ruokalaji, joka koostuu grillatusta lihasta ja [yleensä pähkinä-]kastikkeesta. Tässä esitetty ohje on jotain sinne päin sovellettua eikä yritäkään olla autenttinen -disclaimer)


Satay-kanakastike

300 g broilerin suikaleita
1 punainen paprika

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 dl suolapähkinöitä
1 tl Erős Pistaa
1 tl inkivääritahnaa
½ tl juustokuminaa
½ tl korianteria
2 dl kookosmaitoa
1 rkl (tummaa) sokeria
1 limetin tai ½ sitruunan mehu

tortilloja
tomaattia
sipulia

Suorita ensin alkuvalmistelut, niin itse valmistus on nopeaa: kuutioi paprika, silppua sipuli ja valkosipuli. Hienonna maapähkinät sauvasekoittimella.

Ruskista kanasuikaleet nopeasti paistinpannulla. Lisää paprikakuutiot ja kuullota niitä hetki. Siirrä pois pannulta. Kuumenna öljyä, paista siinä sipulia, valkosipulia, chili- ja inkivääritahnaa ja mausteita hetken aikaa. Lisää pähkinämurska ja sokeri, jatka paistamista. Kaada joukkoon kookosmaito ja sitruuna/limettimehu ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa, sekoita sitten kana-paprikapaistos kastikkeen joukkoon ja jätä vähäksi aikaa hautumaan. Kuutioi tomaatit ja sipulit ja sekoita ne keskenään.

Lämmitä tortillat, päällystä ne kastikkeella ja tomaatti-sipulisalaatilla. Kietaise rullalle ja tarjoile.

¹) Niille, jotka ihmettelevät, missä 3. päivän artikkeli on: sitä ei ole, koska söin eilen lopun sipulikeiton. Niinkerta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Sipulikeitto (haasteen 2. päivä)

Yleisö lienee enimmäkseen helpottunutta blogin palatessa kunnon ruoan pariin. Kaikista helpottunein olen minä itse, kun saan tihkusateisena päivänä lämmittävää soppaa.

Ranskalainen sipulikeitto ei tarvinne sen kummempia esittelyjä. Yksinkertaisista aineksista valmistuva erinomaisen herkullinen ruoka. Tätä pitäisi tehdä useammin!

Resepti on vapaasti yhdistellen lainattu Ihanat Tomaatit -blogista ja jostain vanhasta Pirkka-lehdestä.


Sipulikeitto

6 sipulia
4 valkosipulinkynttä
voita ja/tai öljyä
2 rkl sokeria
1-2 rkl vehnäjauhoja
½ tlk (á 0,33 l) kuivaa omenasiideriä
1 - 1,5 litraa vettä
2 liemikuutiota (esim. liha+kasvis)
timjamia, basilikaa, mustapippuria, suolaa

vaaleaa leipää
hyvää juustoa

Kuori sipulit ja leikkele jotekin karkeasti esim. neljännesrenkaiksi, silppua valkosipuli. Kuumenna voi ja/tai öljy paksupohjaisessa kattilassa, lisää sipulit ja kuullota. Ripottele päälle sokeria, alenna lämpöä ja paista välillä sekoitellen 15-20 minuuttia. Sipulit pehmenevät ja kypsyvät, niiden tuoksu muuttuu kirpeästä täyteläisen makeaksi ja ne ottavat vähän väriä. Varoituksen sana: älä paista liian kuumalla ja muistakin sekoittaa, jotteivät sipulit pääse kärvähtämään; harva ruoka-aine maistuu niin epämiellyttävän kitkerältä kuin pohjaanpalanut sipuli.

Kun sipuli on kypsynyt sopivasti, ripottele sekaan jauhot ja jatka paistamista vielä hetki, koko ajan sekoittaen. Lisää sitten siideri ja vesi vähän kerrallaan, edelleen sekoittaen, etteivät jauhot paakkuunnu. Murenna joukkoon liemikuutiot ja mausta. Kuumenna kiehuvaksi ja anna sitten kypsyä hiljalleen poreillen. Sipulikeitto on yksi niistä lukuisista ruokalajeista, joita rauhallinen hauduttaminen vain parantaa. Tällä kertaa aloitin keittelyn jo eilen (saadakseni vähän lohtua edellisessä artikkelissa kuvattuun ankeuteen) ja kypsensin loppuun tänään.

Viimeistelyä varten kuumenna uuni 200 celsiusasteeseen. Päällystä leipäviipaleet laadukkaalla juustolla. Itse käytin Port Salut -kermajuustoa, Pirkan reseptissä oli Chevre'tä, joka sekin kuulostaa oikein hyvältä. Paahda leipiä uunissa noin 10 minuuttia eli kunnes leipä on rapeaa ja juusto sopivan sulaa.

Annostele keitto lautasille, jaa juustoleivät päälle ja syö.
Vai sanoisinko suorastaan: nauti.

tiistai 16. elokuuta 2011

Taramosalata mätitahnasta (haasteen 1. päivä)

No niin. Tähän sitä päätyy kun menee uhoamaan jostain spontaaniudesta. Jo otsikosta voi päätellä että nyt liikutaan todella epämääräisellä alueella. Lukeminen omalla vastuulla.

Kreikkalainen mätisalaatti taramosalata (ταραμοσαλάτα) on parhaimmillaan hienonmakuista alkupalaa. Tein sitä viimeksi joskus 2000-luvun alussa kun kotiin oli ostettu edullista tölkitettyä mätiä. Viime viikolla luin samaa kirjaa kun silloin, mikä palautti makumuiston. Mutta mistäs hankit mätiä, ainakaan opiskelijabudjetilla? Et mistään. Siispä ennakkoluuloton säästövaihde silmään ja korvikkeeksi Pirkka-mätitahnaa (!!!).

Homma alkaa mennä vahvasti jo siinä vaiheessa kun puristan mätitahnatuubia liian kovaa ja sen kylkeen puhkeaa reikä. Enpä muistanutkaan, että mätitahna maistuu näin ... muikealta. Yhh. Muut ainesosat eivät erityisesti pääse jalostamaan makuelämystä.


Valmista siitä kuitenkin tuli, ja kyllä tuo nyt alas menee leivän ja salaatin kanssa. Haluan korostaa, että ruokalajissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kehotan säästämään sen verran pääomaa että pystyy käyttämään oikeaa mätiä. Ja ehkä katsomaan reseptin jostain muualta kuin täältä. Kirjataan se nyt kuriositeetin vuoksi:

½ dl korppujauhoja
½ dl oliiviöljyä
½ dl sitruunamehua (puolikkaan sitruunan mehu)
1 punasipuli
75 g mätitahnaa tuubista
1 dl kermaviiliä
pippuria myllystä

Aloita sekoittamalla korppujauho, oliiviöljy ja sitruunamehu. Kun korppujauho on imenyt nesteen itseensä, lisää mätitahna, pieneksi silputtu sipuli ja kermaviili ja sekoita tasaiseksi. Mausta pippurilla. Anna makujen tasaantua jääkaapissa (jos siitä vaikka olisi jotain apua). Tarjoile leivän ja salaatin kera.

maanantai 15. elokuuta 2011

Spontaaniusmanifesti


Arvoisa lukija,

Eilisen blogipäivityksen jälkeen pysähdyin miettimään, mihin tämä ruokablogi oikein on menossa. Varhaisissa kirjoituksissa jaksoin vielä korostaa eksperimentaalista ruoanlaittoa ja Tosine-foorumin Ruokareseptipalstan henkeä, mutta nyt huomaan itsekritiikin iskeneen niin, että vain salonkikelpoisimmat reseptit voittavat sisäisen kustannustoimittajan ja silloinkin pyrkimyksenä näyttää olevan kirjoittajan esittäminen mahdollisimman fiksussa ja filmaattisessa valossa. Hienostelu on mennyt niin pitkälle, että eilisessä hernesosekeittoannoskuvassa esiintyy lautasliina, jota en todellisuudessa edes käyttänyt.

Arvoisa lukija, tunnustan sortuneeni tuohon nykyään niin tuttuun ilmiöön, internet-egoismiin: kun ihmiselle tarjotaan mahdollisuus imagonsa pikkutarkkaan kontrolliin, sitä myös käytetään. Korostetaan positiivisia piirteitä, piilotetaan virheitä, kuvia photoshopataan, jokaista Facebook-tilapäivitystäkin mietitään sen kannalta, miten se vaan kuulostaisi nokkelimmalta.

MITÄ PERKELETTÄ?! Silkka itsekkyys on saanut minut unohtamaan sen spontaaniuden, jota ennen pidin johtotähtenäni. Tämä kaikki palasi mieleeni, kun kohtasin jälleen internetin syövereissä pirkanmaalaisen "pyörätelineiden asiantuntijan, elektroniikkaexpertin, yhteiskuntakriitikon, harrastelijakokin ja dyykkarin", nimimerkin Markorepairs, jonka laajaan Youtube-videotutoantoon kuuluu myös oikeasti eksperimentaalista ruoanlaittoa. TJEU: Ylläripussi kokkaus.

Internetin harhakuvista takaisin todellisuuteen raahautuneena lupaan pyrkiä eroon itsekeskeisestä itsesensuurista, ja tähän oppiakseni esitän nyt

NAKKIUKON SPONTAANIUSMANIFESTIN:

Tulevan viikon aikana kirjoitan blogiin artikkelin jokaisesta laittamastani ruokalajista (poislukien mahdollisesti ne, joista on jo kirjoitettu), riippumatta siitä, onko ruoka erityisen onnistunutta tai siitä, olenko jaksanut laittaa kuvausta varten kattauksen kuntoon.

Luonnollisena seurauksena tästä kaikki artikkelit eivät välttämättä yleisön silmää miellytä ja/tai sovellu perheen pienimmille.

Be prepared.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hernesosekeitto

Kesä alkaa jälleen kääntyä kohti syksyä. Sen huomaa muun muassa siitä, että torilta saa edullisesti herneitä, jotka alkavat olla jo vähän ylimenneitä ja siksi kuivan makuisia. Tällöin mieleen juolahtaa, että niitä on parempi hyödyntää ruoanlaitossa kuin syödä sellaisenaan. Hernesosekeitto on nimensä puolesta klassinen ruokalaji, joskin alla oleva resepti on täysin omaa innovointia. Sanoisin silti, että hyvää tuli.


Hernesosekeitto
(2 annosta)

30 g voita
3 dl tuoreita herneitä (1-2 litraa herneenpalkoja)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1 peruna

½ dl raastettua Parmesan-juustoa
1 dl maitoa tai kermaa

Rapsi herneet ulos paloista. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi kattilan pohjalla, lisää sipuli ja herneet ja hauduta niitä hetken aikaa. Kaada päälle vesi ja liemikuutio. Kuori ja kuutioi peruna, lisää keittoon. Perunan yksinäisyyttä ihmetteleville todettakoon, että se hoitaa tässä ruoassa lähinnä suurusteen virkaa. Keittele niin kauan, että peruna on kypsä. Soseuta.

Vatkaa kulhossa maito ja Parmesan-raaste sekaisin. Lisää keittoon koko ajan vatkaten, ettei juusto paakkuunnu vaan sulaa tasaisesti. Anna kiehahtaa vielä kerran. Tarjoile paahtoleivän kera.

Bonus: Vielä fiinimmän keitosta saa lisäämällä siihen viimeiseksi tilkan kuohuviiniä.

Jk. Haluan muuten huomauttaa, että tässä saavutetaan Nakkiukon julkaisunopeusennätys: tätä kirjoittaessani olen vasta aloittelemassa samaa keittolautasellista, joka kuvassa esiintyy!

Jk2. Kuvassa pöydän reunalla oleva kirja on Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin, jota olen kahlannut nyt pari kuukautta. Ajattelin, että se sopii tällaisen pehmeän ruokalajin kanssa samaan sofistikoituneeseen ilmapiiriin.