Hernesosekeitto

Kesä alkaa jälleen kääntyä kohti syksyä. Sen huomaa muun muassa siitä, että torilta saa edullisesti herneitä, jotka alkavat olla jo vähän ylimenneitä ja siksi kuivan makuisia. Tällöin mieleen juolahtaa, että niitä on parempi hyödyntää ruoanlaitossa kuin syödä sellaisenaan. Hernesosekeitto on nimensä puolesta klassinen ruokalaji, joskin alla oleva resepti on täysin omaa innovointia. Sanoisin silti, että hyvää tuli.


Hernesosekeitto
(2 annosta)

30 g voita
3 dl tuoreita herneitä (1-2 litraa herneenpalkoja)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1 peruna

½ dl raastettua Parmesan-juustoa
1 dl maitoa tai kermaa

Rapsi herneet ulos paloista. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi kattilan pohjalla, lisää sipuli ja herneet ja hauduta niitä hetken aikaa. Kaada päälle vesi ja liemikuutio. Kuori ja kuutioi peruna, lisää keittoon. Perunan yksinäisyyttä ihmetteleville todettakoon, että se hoitaa tässä ruoassa lähinnä suurusteen virkaa. Keittele niin kauan, että peruna on kypsä. Soseuta.

Vatkaa kulhossa maito ja Parmesan-raaste sekaisin. Lisää keittoon koko ajan vatkaten, ettei juusto paakkuunnu vaan sulaa tasaisesti. Anna kiehahtaa vielä kerran. Tarjoile paahtoleivän kera.

Bonus: Vielä fiinimmän keitosta saa lisäämällä siihen viimeiseksi tilkan kuohuviiniä.

Jk. Haluan muuten huomauttaa, että tässä saavutetaan Nakkiukon julkaisunopeusennätys: tätä kirjoittaessani olen vasta aloittelemassa samaa keittolautasellista, joka kuvassa esiintyy!

Jk2. Kuvassa pöydän reunalla oleva kirja on Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin, jota olen kahlannut nyt pari kuukautta. Ajattelin, että se sopii tällaisen pehmeän ruokalajin kanssa samaan sofistikoituneeseen ilmapiiriin.