maanantai 30. marraskuuta 2015

Perunalasagne

Otsikosta voi päätellä, että jälleen liikutaan ruokainnovaatioiden syvässä päässä. Viime keskiviikkona ideoitiin perheen viikonlopun ruokalistaa, johon sisältyi mm. lasagne. Samalla kuitenkin totesin, että useampi pastaruoka peräkkäin on jokseenkin mielikuvituksetonta. Lisäksi rouva vaati keventämään kokonaisuutta vihanneksilla. Heitin siihen puhtaana hönökommenttina, että "entä jos korvataan lasagnelevyt perunalla?" Lopetettuani nauramisen rouva kysyi tyynesti: "No miksi ei?" Rupesin sitten miettimään asiaa tarkemmin ja löysin makumuiston valkokastikkeessa haudutetusta peruna-porkkanalaatikosta. Sehän voisi olla jopa ihan syötävää. Ei muuta kun.

Kokeilu onnistui ihan kohtalaisesti. Retrospektiivisenä käsitteenmäärittelynä voisi tietysti todeta, että ruoka on luonteeltaan lähempänä moussakaa kuin lasagnea, mutta ei nyt ruveta muuttamaan alkuperäistä otsikkoa.


Perunalasagne

800 g perunoita
4 porkkanaa

Valkokastike:
50 g voita
1-2 rkl vehnäjauhoja
1 l kevytmaitoa
suolaa, pippuria, muskottia
200 g juustoraastetta

Jauhelihakastike:
500 g jauhelihaa
2-3 sipulia
valkosipulia
700 g tomaattimurskaa
tomaattipürettä
oreganoa, basilikaa, rosmariinia, suolaa, pippuria, paprikaa

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Kiehauta väljässä, suolatussa vedessä puolikypsiksi ja valuta vesi pois.

Valmista valkokastike: sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon jauhot, kypsennä hetken aikaa, ja lisää sitten lämmitetty maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kunnes kastike sakenee. Sekoita säännöllisesti pohjaanpalamisen välttämiseksi. Mausta suolalla, pippurilla ja muskotilla. Lopuksi lisää 3/4 juustoraasteesta ja sekoita tasaiseksi. Sekoita peruna- ja porkkanaviipaleet kastikkeeseen.

Jauhelihakastiketta varten kuutioi sipuli ja valkosipuli. Ruskista jauheliha, mausta yrteillä. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää tomaattimurska ja -püre sekä tarvittaessa hieman vettä. Keittele tasaiseksi ja mausta maun mukaan.

Annostele voideltuun uunivuokaan tai -pataan kerroksittain peruna-valkokastikeseosta ja jauhelihakastiketta (esim. pohjalle 1/2 perunaa, väliin jauhelihakastike ja päälle loput perunat). Ripottele päälimmäiseksi loppu juustoraaste. Kypsennä 175-celsiusasteisessa uunissa n. 1 h, tai kunnes perunat ja porkkanat ovat hautuneet kypsiksi.

torstai 26. marraskuuta 2015

Pataborssi

Olen kirjoittanut bors-keitosta ennenkin, mutta tällä kertaa otin siihen uuden lähestymistavan. Miksi keitellä soppaa kuohuvassa kattilassa, kun sen voi hauduttaa kypsäksi siististi uunipadassa? Heti kokeilemaan!


Pataborssi

100 g pekonia
3 keskikokoista sipulia
½ pientä kaalia (n. 500 g)
4 punajuurta
3 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
200 g savukinkkua
1 tlk (á 200 g) etikkapunajuuria suikaleina
2 lihaliemi(fondi)kuutiota
1½-2 l vettä
suolaa, pippuria, sokeria tai hunajaa, etikkaa

Suikaloi kaalit ja sipulit. Kuutioi pekonit ja kuumenna niitä paistinpannulla niin, että niistä irtoaa rasvaa. Kuullota pekonin kera ensin sipulit ja sitten kaalit. Siirrä 4-5 litraiseen uunipataan. Kuori ja suikaloi punajuuret ja porkkanat, lisää pataan. Savukinkku myös suikaleina sekaan (halutessaan sitä voi ensin vähän ruskistaa pannulla). Valkosipulinkynnet voi lisätä esim. puristettuna tai raastettuna, niin maku irtoaa paremmin suureen määrään keittoa. Lopuksi lisää etikkapunajuuret liemineen.

Kiehauta vesi ja liuota lihaliemikuutiot siihen. Kaada neste pataan. Jos lisänesteytys on tarpeen, lisää vettä. Laita kansi päälle ja pata 150-celsiusasteiseen uuniin. Anna kypsyä 2-3 tuntia, sekoittaen kerran-pari välissä. Avaa kansi ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa; liemen kuuluu olla hieman hapahkoa, makealla vivahteella - tilkka hunajaa ja/tai etikkaa voi olla paikallaan.

Keiton voi tässä vaiheessa jäähdyttää ja kypsentää loppuun seuraavana päivänä. Kypsennä uudelleen uunissa noin tunnin ajan ja jätä sitten kansi päällä hautumaan syöntihetkeen saakka. Tarjoile smetanan ja hapanleivän kera.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Ravintolapäivä!

Viikonloppuna oli jälleen Ravintolapäivä. Pitkästä aikaa meidänkin perheellämme oli tilaisuus käydä maistelemassa naapuruston tarjontaa. Ja sitähän piisasi. Kun Ravintolapäivä pian perustamisensa jälkeen laajeni neljä kertaa vuodessa järjestettäväksi tapahtumaksi, ehdin jo epäillä, mahtaako joka kierrokselle riittää innostuneita osallistujia. Olin onneksi väärässä. Hienoa, että ihmiset jaksavat aktivoitua myös syksyllä ja talvella!

Jo muutaman vuoden ajan on iloisena ilmiönä ollut erityisesti se, että kaupungissa viivähtävät vaihto-opiskelijat pystyttävät kotimaidensa keittiöitä edustavia ravintoloita. Tästä saimme nauttia myös tällä kerralla, kun parin korttelin päässä oli opiskelija-asuntoon perustettu meksikolaispaikka.Tortillat erilaisilla täytteillä maistuivat, ja järjestäjät tarjosivat lisukkeeksi viittä erilaista ja erivahvuista salsaa. Naga jolokia -tasolle en uskaltautunut, mutta esimerkiksi habanerosta oli keitelty erittäin hyvä soossi, jossa tulisuutta piisasi, mutta myös hedelmäisyys ja muut maun elementit olivat mukana.


Jatkoimme matkaa Pelikahvila Pikseliin, jossa vietettiin paitsi ravintola- myös pelipäivää. Tarjolla oli peliklassikoista inspiroituneita leivonnaisia aina minecraft-suklaapalikoista pacman-kenttä-mokkapaloihin. Hyvistä ideoinneista paljon plussaa, vaikkakin rouvan mielestä Triforce-amuletti toimii taikaesineenä paremmin kuin sitruunaleivoksena.

torstai 19. marraskuuta 2015

Sasselin kanapasta

Tänään ruokalistalla opiskeluaikojen klassikko, opiskelijatoverini Teemun (alias nimimerkki Sasseli) kehittelemä kanapasta, jota laitoin ensimmäisen kerran jo vuonna 2007, ja josta on itse asiassa ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin jo paljon aikaisemmin, sen verran kätevä arkiruoka se on.

Resepti on aikojen kuluessa hioutunut ja varioitunut, mutta peruselementit ovat edelleen tunnistettavissa. Vihannekset ja mausteet vaihtelevat eri kerroilla, ja makua voi varioida myös vaihtamalla tuorejuuston tyyppiä; esimerkiksi tässä annoksessa kantarelli -Creme Bonjour toi mielenkiintoisen täyteläisen sienivivahteen.

Tämänkertainen resepti on myös laadittu normaalia isommalle annokselle, kun perheessä oli tarvetta tehdä nopeasti ruokaa useamman päivän tarpeiksi. Vakioannokseen menee 300 g kanaa, 500 g pastaa ja 200 g tuorejuustoa.




Sasselin kanapasta

500-600 g hunajamarinoituja* broilerinsuikaleita
4 sipulia
800 g parsakaali-kukkakaali-porkkana -pakastevihanneksia
2 pkt (á 200 g) maustettua tuorejuustoa
1 tlk (á 2 dl) ruokakermaa 
200 g juustoraastetta (esim. mozzarella, emmental tai näiden sekoitus)
700 g pastaa, esim. fusilli
suolaa, pippuria ym.

Keitä pasta väljässä vedessä lähes kypsäksi. Paista kanasuikaleet pannulla, lisää sipulit ja kuullota pehmeiksi. Lisää pakastevihannekset, anna niiden sulaa ja paloittele tarvittaessa lastalla. Lisää tuorejuustot ja ruokakerma, hauduta tasaiseksi kastikkeeksi.

Annostele pasta ja kastike uunivuokaan ja kääntele varovasti sekaisin. Ripottele sekaan enin osa juustoraasteesta ja loput pinnalle. Paista 200-celsiusasteisessa uunissa n. 20 min, kunnes pinta on saanut vähän väriä. Sammuta uuni ja anna ruoan hautua toisen mokoman, jotta maut tasaantuvat.


*yleensä valmiiksi marinoituja lihatuotteita ei suosita, mutta tässä tapauksessa marinadi on ihan siedettävä lisä ja korostaa ruoan konstailematonta arkiluonnetta.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pieni sinappipäivitys

En käytä sinappia kovinkaan usein, mutta huomaan asettaneeni sillekin tiettyjä kriteerejä. Kotimaiset sinapit ovat lähtökohtaisesti makeita, alkaen keskiverto tuubisinapista ja ulottuen itsetehtyihin, makeanväkeviin joulusinappeihin. Nämä ovat herkullisia oikeassa kontekstissaan - siis joulukinkun kera ja täyteläisten pataruokien laitossa.

Mutta pöytämausteena, kuten perinteikkään käristetyn makkaran keralla, ja muussa ruoanlaitossa (esim. kylmät kastikkeet) ei makea sinappi oikein nappaa. Olen alkanut kaivata keskieurooppalaistyyppistä sinappia, joka on suolaista, melko voimakasta ja rakenteeltaan keskikarkeaa. Muutaman vuoden ajan olen tuonut ja tuottanut käyttööni Unkarista sikäläistä sinappia, joka on mainio tyyppiesimerkki.

Taiteellinen sinappivertailukuva


Ilokseni löysin taannoin lähes vastaavan tuotteen myös lähikaupan hyllystä: Auran sinappi Dijon. En nyt ryhdy erittelemään hyödykkeen autenttisuussuhdetta ranskalaiseen Dijon-sinappiin, eikä ole tarviskaan, koska jälkimmäinen ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini. Sen sijaan Auran Dijon täyttää riittävässä ne odotukset, joita minulla pöytäsinapista on. Toivottavasti muutkin älyävät sitä ostaa, niin pysyy valikoimissa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Vierailijakokkaus: Jonnen kokeellinen jauhelihakastike

Tänään blogissa vierailee historioitsijakollega ja melkein-naapuri Jonne. Kokeellinen ruoanlaitto ansaitsee aina tulla huomioiduksi, joten, hyvät naiset ja herrat:

Kuva (c) Jonne

Sarjassamme kokeellista ruoanlaittoa
Sinappi-sieni-parsakaali-jauhelihakastike

Ainekset:
400 g sika-nautajauhelihaa
70-80 g mietoa Turun sinappia
450 g pakasteparsakaalia (tuorekin käy)
1 pss sipulikuutioita
1 tölkki herkkusieniä paloina
½-1 tl siirappia
120 g smetanaa
5 dl vettä
mausteet: suola, mustapippuri, maustepippuri, rakuuna


Lämmitä pannu ja paista sipulikuutioita ja herkkusienipaloja hetki, kunnes sipulit ovat hieman kuullottuneet. Lisää jauheliha ja paista, kunnes se on ruskistunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsakaali ja kääntele, kunnes se on sulanut.

Samalla kun liha ja sipuli paistuu, vispilöi sinappi ja siirappi 5 dl:ään lämmintä vettä. Lisää suolaa, mustapippuria, maustepippuria ja rakuunaa ja sekoita ne huolella seokseen.

Huom! Maustepippuria riittää teelusikan kärjellinen, enemmän alkaa dominoida kastikkeen makua. Samoin siirapin kanssa kannattaa olla varovainen. Laita ensin vain vähän ja tarkista maku ennen kun lisäät enemmän.

Kun kastike on sekoitettu ja paistettavat ainekset kypsiä, kaada kastike pannulle. Sekoita smetana huolella joukkoon ja odota, kunnes ruoka juuri kiehuu. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä n. 30 min. Sekoita vielä lopuksi, ja halutessasi pilko parsakaaleja pienemmiksi paistinlastalla. Tarjoa keitettyjen perunoiden kera.

Kokin kommentti: Tästä tuli muuten oikeasti hyvää. Smetana pehmentää kivasti sinapin aromia, ja siirappi antaa vähän vastapainoa pippurille ja samalla leventää makua.