Kalamureke revisited

Kiitos Markun kalansaaliiden, kalamurekkeen valmistus oli jälleen ajankohtaista. Toisin kuin viime kerralla, halusimme nyt tehdä murekkeesta pannulla paistettavia pihvejä, joten taikinasta piti saada tiiviimpää. Tämä onnistui hyvin, pihvit paistuivat mukavan rapeakuorisiksi ja pysyivät kiitettävän hyvin kasassa paistaisen ajan. Osan ruskistin nopeasti pannulla ja kypsensin loppuun uunissa, osan paistoin kokonaan kypsäksi pannulla miedolla lämmöllä. Kumpikin vaihtoehto onnistui, eivätkä pihvit kuivuneet missään vaiheessa.

Muistutan jälleen, että kalan on hyvä olla vähän kohmeista jauhettaessa. Käyttämämme hauki oli nahattomina fileinä ilman isoja ruotoja, mutta pienemmät ruodot jauhautuivat ja pehmenivät niin hyvin, ettei niiden mukanaoloa huomannut.

Kalamurekepihvit

600 g haukea tai muuta vähärasvaista kalaa fileinä
1 keskikokoinen sipuli
2 munaa
2 dl ruokakermaa
2 viipaletta kuivaa leipää tai 3/4 dl korppujauhoja
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria

Silppua ja kuullota sipuli. Jauha kalafileet lihamyllyssä kolmeen kertaan ja kolmannella kierroksella jauha sekaan sipuli. Lopuksi jauha leivät myllyn läpi, niin saat kaiken kalamassan myllystä ulos ja valmiin korppujauhon päälle. Lisää massaan muut aineet koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on tasaista ja vähän "sitkeää" eli ei heti murene käsiteltäessä.

Nosta lusikalla pihvejä suoraan paistinpannulle, taputtele lastalla litteiksi ja paista voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä molemmilta puolin kypsiksi TAI ruskista nopeasti pannulla ja siirrä uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa kypsiksi.

Tarjoa keitettyjen perunoiden, sitruunan ja esimerkiksi seuraavanlaisen kastikkeen kera:

2 dl kermaviiliä
2 rkl majoneesia
1 rkl sinappia
½ maustekurkkua
sokeria
suolaa
pippuria
tilliä

Kuutioi maustekurkku mahdollisimman pieneksi, sekoita kaikki aineet ja anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua.

Hmm, pitäisiköhän seuraavalla kerralla kokeilla kalahampurilaisia?

Avokadopasta

Päädyinpä sitten minäkin tekemään kauden muotiruokaa, Avokadopastaa Alexander Gullichsenin reseptillä, vaikka perinteinen vastahankaisuus pitkään sitä pidätteli. Ruoka on kehunsa ansainnut, tuorekastikkeen maku on täyteläinen ja raikas. Toisaalta, mitenpä niin hyvistä aineksista huonoa saisikaan aikaan?

Reseptiä en ryhdy tähän kopioimaan, koska sen löytää muutenkin joka paikasta, ja koska poikkeuksellisesti jopa noudatin sitä (mitä nyt käytin juustona yksinomaan parmesania, kun kaupassa ei juuri pecorinoa ollut). Toteanpa vain, että valmistus oli todella helppoa ja nopeaa - ja maku erinomainen. Reseptin huomautus keitinveden suolaisuudesta on paikallaan, ruokaan tulee makua, mutta lopputulos ei ole lainkaan liian suolainen. Samoin tuoreet chili ja valkosipuli uppoavat kastikkeeseen pehmeästi, eikä siitä tule lainkaan polttavaa tai kitkerää.

Ainoa mieleen juolahtanut kehitysidea oli, että koska kastike on jokseenkin suora risteytys guacamolea ja pesto genovesea, lieköhän kastikkeen voisi tehdä niiden tavoin etukäteen tehosekoittimessa, jolloin valmistus olisi jos mahdollista vieläkin nopeampaa? Mutta ehkä tämä vaihtoehto menee jo banaalin puolelle; kyllähän kesäisen rentoon ja impressionistiseen kokkailuun voi sisällyttää hiukkasen avokadon paloittelua ja yrttien repimistä.

Eksentrisen kokin parempi minestrone

Otin äskettäin muutaman tuttavan kanssa puheeksi minestrone-keiton. Sen mainitseminen herätti kaikissa eriasteisia väristyksiä. Syynä oli poikkeuksetta maamme eri puolilla yhtäläinen koulukeittoloiden tapa valmistaa hyvin epämääräistä minestronea. Ymmärrettävää. Halusin kuitenkin hälventää tätä epäluottamusta klassiseen italiailaisruokaan, ellen muille niin itselleni.

Vähän aikaisemmin olin etsinyt netistä erästä unkarilaista reseptiä ja törmännyt samalla hienoon The Eccentric Cook - blogiin, jonka unkarilainen pitäjä esittelee sekä kotimaansa perinteisiä että kansainvälisiä ruokalajeja. Kiinnitin jo silloin huomiota tortellinikeiton nimellä kulkevaan ohjeeseen, ja saatuani tilaisuuden päätin kokeilla sitä. Hyvää tuli, joskin pasta tekee siitä yllättävän täyttävää. Jaksoin syödä ehkä puolet valmistamastani sopasta ja laitoin lopun pakkaseen.

Tortelliniminestrone

2 sipulia
2-5 kynttä valkosipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
500 g hyvää makkaraa
200 g tuoreita herkkusieniä
1 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
( 1 tlk [á 400 g] papuja)
1 l lihalientä (kuutiosta tai fondista tehty kelpaa)
1 pkt juustotäytteisiä tuorepastatortellineja
basilikaa
oreganoa
pippuria
paprikaa
(suolaa)
parmesan-juustoa

Silppua sipulit, kuutioi porkkanat, pätki makkarat ja leikkaa herkkusienet tikuiksi. Kuumenna kattilan pohjalla oliiviöljyä, kuullota siinä sipulit ja porkkanat, lisää makkarat ja ruskista hetken, viimeiseksi pyörittele mukaan herkkusienet. Mausta basilikalla, oreganolla, pippurilla ja paprikalla. Kuullota, kunnes hyödykket ovat vähän pehmenneet, lisää sitten tomaattimurska ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele kypsäksi. Tarkista maku. Loupuksi kuumenna keitto uudelleen, lisää tortellinit ja keitä kypsäksi tuotteen ohjeen mukaan (n. 5 min). Tarjoillessa ripottele annoksen päälle parmesan-juustoa.

Ohjeessa neuvottiin laittamaan myös tölkillinen papuja, minkä tein, mutta näin jälkikäteen arvioiden ne tekivät keitosta turhan paksun. Suosittelen siis jättämään pois.

Aprillipääsiäinen vol. 2: Hirveä lampaana

Aprillipäivä ja pääsiäinen osuvat taas yhteen. Aivan kuin viime kerrallakin, pääsiäisruokaan sisältyy siis asiaankuuluva huijauselementti: pääsiäisen perinteikäs lammaspata onkin tehty hirvestä. Hähää!

Tämänkertaisesta päivällisratkaisusta on kiittäminen ystäväämme Anttia, joka lahjoitti meille reilun köntin hirvenlihaa. En etukäteen tiennyt, millainen pala on kyseessä, mutta kun ryhdyin sitä käsittelemään, ilmeni, että liha oli erittäin hyvälaatuista, vähärasvaista ja mureaa. Kutsun sitä siis paistiksi, korjatkoon joku, jos asian paremmin tietää.

Olen todennut ennenkin, että kokonaisena valmistetun paistin teko minulta harvemmin onnistuu, joten tein suosiolla pehmeän kermaisen pataruoan. Tumma olut tuo mukaan ajankohtaan sopivaa mämmiaromia. Hyvää tuli.

(Jälkikäteishuomautus: vaikka en itse kokolihaa osaakaan valmistaa, olen valmis myöntämään, että paistilihan kyseessä ollen voi pataan laittaminen olla tuhlausta. Tällainen pitkään kypsennettävä pata kun onnistuu hyvin vähän sitkeämmästäkin osasta)

Hirvipata oluella ja kermalla

n. 1,5 kg hirven paistia
200 g sian savusivua
2 isoa sipulia
muutama valkosipulinkynsi
3-4 porkkanaa
vehnäjauhoja
vettä
1 tlk (á 0,33 l) tummaa olutta
suolaa
pippuria
rosmariinia
minttua
1 tlk (á 2 dl) ruokakermaa
2 tl makeaa ja väkevää sinappia
(kastikesuurustetta)

Kuutioi hirvenliha reiluiksi haarukkapaloiksi ja leikkaa savuliha pikku suikaleiksi. Jaa ainekset 2-3 erään. Aloita valmistus kuullottamalla siankylkisuikaleita paistinpannussa miedolla lämmöllä niin, että niistä irtoaa rasvaa. Lisää lämpöä ja ruskista hirvikuutiot rasvassa. Suolaa ja pippuroi sekä ripottele paloille hieman vehnäjauhoa. Siirrä lihat uuninkestävään pataan, huuhtele pannu ja kaada liemi päälle. Toista sama menettely lopuille lihoille.

Kuullota lopuksi pannulla silputut sipulit ja lisää pataan. Porkkanat kuorittuna ja viipaleiksi leikattuna samoin sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Avaa oluttölkki, tarjoa siitä hörppy lähimmälle oluenjuojalle ja kaada loput pataan. Lientä pitäisi olla padassa sen verran, että lihat peittyvät. Ellei vielä ole, lisää vettä. Sekoita sen verran, että lihat, kasvikset ja mausteet sijaitsevat tasaisesti eri puolilla pataa.

Kypsennä 150-175 celsius-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Nosta pata pois uunista, tarkista maku ja lihan kypsyys. Lisää joukkoon ruokakerma, sinappi ja halutessasi hieman suurustetta, sekoita tasaiseksi. Kypsennä uunissa vielä puolisen tuntia.

Siinä se. Mukana perunamuusia, puolukoita, suolakurkkuja. Hyvää pääsiäistä!

Kevättalven olmia ruokaa - haukimureke ja kananmunakastike

Nakkiukko on kevään kunniaksi herännyt ruususen unestaan! Tarvittiin vain riittävän hyvä ja onnistunut ruoka sekä sopivasti luppoaikaa, niin heti riensin laatimaan blogimerkintää. Hyvässä lykyssä tahti voi tästä vaikka muutenkin piristyä.

Edellisen kalamurekekokeiluni jälkeen en suinkaan ole saanut allergiaa kyseisen ruokalajin laittoa kohtaan, vaan tartuin hommaan aivan toisenlaisella innolla, kun tarjolla oli kunnon raaka-ainetta eli isän kalastamaa haukea.



Otin reseptin jokseenkin suoraan maku.fi:stä, mutta kirjattakoon myös tähän:

750 g haukifileetä (mahdollisimman ruodotonta)
3 kananmunaa
2 tl suolaa
½ tl mustapippuria (tai vastaavasti vähän enemmän sitruunapippuria)
½ tl muskottia
1 rkl vehnäjauhoa
1 rkl perunajauhoa
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1-2 rkl sitruunamehua
(tilliä)

Useimmissa ohjeissa kehotettiin valmistamaan mureketaikina mahdollisimman kylmistä aineksista, jotta taikina sekoittuu tasaiseksi, eivätkä ainekset erotu. Valmistin itse taikinan pakastetusta kalasta, jonka jauhoin vielä hieman kohmeisena - tämä oli ilmeisesti hyvä ratkaisu.

Hauki jauhetaan lihamyllyssä kahteen kertaan ja sijoitetaan riittävän kokoiseen kulhoon. Lisätään munat, mausteet ja jauhot, vaivataan lastalla tasaiseksi. Maito ja kerma lisätään ohuena nauhana tai tilkka kerrallaan koko ajan sekoittaen, jotta mureketaikina pysyy tasaisena. Lopuksi taikinaan sekoitetaan sitruunamehu ja maun mukaan tuoretta tai kuivattua tilliä.

Taikina sijoitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun harkkovuokaan. Vuoka peitetään foliolla ja kypsennetään mureketta 175-asteisessa uunissa vesihauteessa noin tunti. Jos mureke on vielä vetisen näköistä, sitä voi paistaa lopuksi noin 10 minuuttia ilman foliota ja vesihaudetta.

Lisukkeeksi kananmunakastiketta:

3 kananmunaa
50 g voita
1½ rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Kananmunat keitetään koviksi, kuoritaan ja tilsitään haarukalla murskeeksi. Voista, vehnäjauhoista ja maidosta valmistetaan tavallinen paksu valkokastike. Maustetaan murskatulla valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Kun kastike on kypsää, lisätään kananmunamurske ja sekoitetaan tasaiseksi. Tarjotaan lämpimänä.

Ateriakokonaisuus sunnuntaipäivällisellä oli siis haukimureketta, kananmunakastiketta ja perunamuusia. Hieman värittömäksihän annos jäi, mutta kuten usein ennenkin on asioita luonnehdittu lauseella "ruma mutta käyttökelpoinen", voin tästä ruoasta todeta sen olevan "olmia mutta herkullista". Bonuksena kaikki pääraaka-aineet ovat laukaalaista lähituotantoa: hauki Saraavedestä, perunat Valkolasta ja kananmunatkin paikalliselta tuottajalta.

Illan viinivalinta oli Gazela, portugalilainen pirskahteleva vinho verde, joka on kyllä omiaan kevättä enteilevässä maaliskuun auringossa. Kiitokset Mäkisen Mikolle ja muutaman vuoden takaisen Tosine-lehden Korkkivika-palstalle tämän suosittelemisesta.