maanantai 8. marraskuuta 2010

Vorschmack

Muutamien tovereiden suosiollisella avustuksella uskaltauduin kokkaamaan Vorschmackia, tuota Mannerheimin lempiruoaksikin mainittua lihamuhennosta. Valmistauduin ruoanlaittoprosessiin huolella ja lueskelin eri reseptejä aiheesta. Opin, että Vorschmack ei suinkaan ole mitään erityistä gourmet'a, vaan alunperin köyhän väen ruokaa, jossa lihaa on jatkettu kalalla. Nykyresepteissä kalaa on vain mausteena.

Samoin opin, että reseptejä on yhtä monta kuin tekijöitä, joten tämäkin ohje on enimmäkseen hatusta vedetty sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Keskeistä on tehdä kerralla riittävän suuri annos ja hauduttaa sitä kärsivällisesti. Makujen harmonisoitumisen huomasi selvästi keittelyn kuluessa. Suosittelen!

Vorschmack
(noin kymmenelle hengelle; suurta määrää ei tarvitse säikähtää, sillä ruoka kestää mainiosti pakastamisen)

noin 1 kg:n lampaanpaisti
400 g naudanlihasuikaleita
300 g porsaan jauhelihaa
2 tlk anjovista
1 kg sipulia
1 valkosipuli
pippuria

Tarjoiluun:
uuniperunoita
suolakurkkua
etikkapunajuuria
smetanaa

Aloita lampaanlihasta. Pääsiäisen aikaan on yleensä saatavilla kypsää lampaanpaistia, muulloin sen joutuu paistamaan itse. Suosittelen paistettavaksi edellisenä päivänä, jotta se ehtii jäähtyä. Jäähtyneestä paistista voi leikata ylimääräiset rasvat pois. Paistinliemi kannattaa ottaa talteen, poista siitäkin jäähtyessä ilmaantuva rasvakerros.

Naudanlihasuikaleet voi myös paistaa pannulla hyvissä ajoin. Sipulit ja valkosipulit pilkotaan karkeasti ja paistetaan samoin pannulla (voissa) kullankeltaisiksi.

Sitten alkaa varsinainen hauska osuus. Kypsät lihat ja sipulit jauhetaan lihamyllyllä soseeksi. Myllyyn syötetään myös tölkkianjovikset liemineen. Aineksia lisätään myllyyn vuorotellen, jotta ne sekoittuisivat jo jauhantavaiheessa. Mursketta tulee varsin paljon, joten varaa kunnollinen astia myllyn alle.


Seuraavaksi otetaan riittävän suuri, laakea ja paksupohjainen pata tai kattila. Paistetaan porsaan jauheliha muruisaksi ja lisätään valmis liha-sipulimurske. Vaikka kaikki ainekset ovat tässä vaiheessa jo kypsiä, ruoasta tulee sitä parempaa, mitä kauemmin sitä malttaa hauduttaa. Meidän tapauksessamme kolmisen tuntia miedolla lämmöllä niin, että seos juuri ja juuri vähän poreilee. Mausteita ei erityisemmin tarvita, raaka-aineet itsessään ovat niin maukkaita. Vähän mustapippuria taisin rouhaista päälle.


Pohjaanpalamisen välttämiseksi muhennoksen nesteytyksestä pitää huolehtia. Tässä kohtaa hyödynnetään sitä lampaan paistinlientä. Ja taisinpa lorauttaa sekaan vähän punaviiniäkin. Joissakin resepteissä käytetään kermaa ja/tai tomaattisosetta.

Kypsymisen aikana valmistetaan uuniperunat sekä pilkotaan suolakurkut ja etikkapunajuuret (ei kun nehän olivatkin valmiina kuutioina). Niistä syntyy kaunis annos, vielä vähän smetanaa päälle, niin maku pehmenee entisestään, kirpeiden vihannesten tuodessa sopivasti kontrastia.


Hienoa! Kiitokset tästä elämyksestä Jarmolle, Riikalle, Juhalle ja Marille!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kasvistortilla

Tämä oli erään illan ratkaisu tilanteeseen, jossa halusin jotain pikaruokaa mutta en kuitenkaan kehdannut käydä hakemassa kebabia, joka, kuten tiedämme, on kallista ja epäterveellistä. Päädyin siis tyynnyttelemään omaatuntoani kasvisruoalla ja sen (ainakin teoreettisella) terveellisyydellä, kuitenkin pitäytyen valitussa diskurssissa.


Vehnätortilloita
[onko se 'tortilloita' vai 'tortilloja'? itse sanon joskus myös 'tortilleita', kun se kuulostaa hauskalta]

1 tlk valmista salsakastiketta
1 tlk ruskeita papuja

salaattia
punasipulia
tomaattia
fetakuutioita

Tee ensin kastike. Valuta pavut, kaada paistinpannulle tai kattilaan salsakastikkeen kanssa, kuumenna ja hauduta sen verran että kastikkeesta tulee yhtenäistä ja pavut vähän pehmenevät.

Kuumenna tortilla(t), päällystä kastikkeella ja lisää sitten suikaloitua salaattia, sipulirenkaita, kuutioitua tomaattia ja fetaa. Tällä kertaa päällyskastikkeeksi oli vain ketsuppia, mutta tokihan joku kermaviilikastike tai guacamole olisi asiaankuuluvaa. Ja nyt kun ajattelen asiaa, fetan sijaan voisi kokeilla cheddarjuustoa. Ja väliin jalapeñoviipaleita. Ja tiesmitä. Taas päästään siihen, etteivät tämänsorttiset ruoat oikeastaan tarvitse reseptejä.

Mutta joo. Tämäkin mielihalu on tyydytetty. Seuraavaksi taas jotain oikeaa ruokaa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Syksyistä kaalipataa

Onpas taas reseptejä kertynyt. Katsotaan, millä tahdilla saan siirrettyä niitä tänne. Ensimmäisenä esittelyssä syksyinen kaalipata, jolle Noora on antanut myös epiteetin "keskieurooppalainen". Miksei niinkin - onhan esimerkiksi puolalainen perinneruoka Bigos jotain samansuuntaista.

Ruoka on epäilyttävän näköistä mutta silti hyvää!

100 g salamia
700 g tuoretta kaalia
2-3 sipulia
valkosipulia
400 g hapankaalia
4 perunaa
3 omenaa
400 g mustaa makkaraa
vettä
mausteita

Kuutioi salami mahdollisimman pieneksi, suikaloi kaali, pilko sipuli ja valkosipuli. Laita salamikuutiot padan pohjalle ja kuumenna hellalla hitaasti lämpöä nostaen niin, että salamista irtoaa rasvaa. Kuullota kaali ja sipulit ko. rasvassa pehmeiksi. Lisää hapankaali.

Kuori ja kuutioi perunat ja omenat (jos tuoreita, ei tarvitse kuoria). Lisää pataan omenat, perunat, pätkityt mustamakkarat ja riittävästi vettä. Mausta: suolaa, pippuria, jotain yrttejä, ehkä traditionalistisesti laakerinlehti. Hauduta miedolla lämmöllä kypsäksi. Kypsymisen myötä mustamakkara hajoaa murusiksi, minusta se on hauska ominaisuus mutta tekee ruoasta vähän hassun näköistä.

Bonusvinkki: liemeen voi lisätä myös olutta.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Grillisipsejä

Lecsó

Loppukesästä oli saatavilla paljon tuoretta tomaattia, joten pääsin tekemään lecsóa, perinteistä unkarilaista paprika-tomaattimuhennosta. En luonnollisestikaan vastaa tämän reseptin autenttisuudesta. Hyvää siitä tuli, joskin aika nestemäistä.


1 kg tomaatteja
500 g paprikoita
3 sipulia
3-5 valkosipulinkynttä
1 tl Erős Pista -paprikatahnaa tai 1 rkl miedompaa
paprikajauhetta
pippuria
sokeria
suolaa
ruokaöljyä

Paloittele tomaatit; myös kuoria saa, jos jaksaa vaivautua. Poista paprikoista siemenet ja paloittele. Sipulit ja valkosipulit samoin kuutioiksi. Kuumenna oliiviöljy pannussa (itse käytin wokkia), lisää paprikat ja sipulit sekä hetken kuullotuksen jälkeen tomaatit. Mausta; tavoittena on melko tuhti ja tulisehko makuelämys. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kypsää. Syö sellaisenaan, lihan lisukkeena tai riisin kera.

Alkuperäinen unkarilainen lecsó paistetaan sianihrassa. Jos siis haluaa ruokaan autenttisuutta ja lihaisuutta, valmistuksen voi aloittaa käristämällä pannulla suikaloitua pekonia ja paistamalla loput ainekset pekoninrasvassa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kesäkurpitsan hyödyntämistä

Kesäkurpitsa (Cucurbita pepo). Ruoanlaitossa kypsymislötkistymisensä johdosta hieman ongelmallinen sekä, samasta syystä, etenkin lapsuudessa traumaattisia nielemisvaikeuksia aiheuttanut vihannes.

Tänä kesänä kesäkurpitsaa on taas ollut runsaasti saatavilla eri viljelijätuttavilta. Päätin vihdoin tarttua haasteeseen ja tehdä siitä syömäkelpoista ruokaa. Seuraava ohje on ainakin jonkinasteinen onnistuminen:


Uunimunakas

½ kesäkurpitsaa
2 tomaattia
1 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
mausteita

Munakasmassa:
4 kananmunaa
3 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Kuutioi vihannekset pieniksi, mausta ja pyöräytä oliiviöljyssä, levitä sitten tasaisesti uunipellille ja paista kymmenkunta minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Munakasmassaa varten vatkaa ainekset kunnolla sekaisin niin, etteivät jauhot paakkuunnu. Ota pelti uunista, kaada munaseos päälle ja paista vielä noin 30 minuuttia.

Ruokaisuutta voi täydentää lisäämällä paistamisen loppuvaiheessa munakkaan päälle fetakuutioita ja sulatettuja katkarapuja.

Kyllä tätä syödä saattaa!

maanantai 9. elokuuta 2010

Kanasalaati kuviomakaronilla

Hyvin tehty italiansalaatti on herkullista. Kaupan einesitaliansalaatti ei ole. On siis tarpeen tehdä jonkinlainen kotikutoinen versio. Lisäksi löysin kaupasta juuri salaattiin sopivia kuviomakaroneja, jotka muotonsa ansiosta pysyvät helpommin kiinteänä eivätkä lötkölörähdä salaatin seassa.


400 g kuviomakaronia
300 g hunajamarinoituja kanasuikaleita
1 pussi herne-maissi-paprikaa (pakaste)
2 sipulia
1 tlk pieniä ananaspaloja
1 tlk kermaviiliä
vapaavalintainen dippikastikepussi
pippuria

Keitä makaronit suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi, paista kanat pannulla, anna jäähtyä. Sulata h-m-p, valuta siitä ylimääräinen vesi pois, ja silppua sipuli. Yhdistä ainekset kulhossa ja valmista kastikkeeksi kermaviilidippi.

Yksinkertaiseksihan tämä meni, ja jotain jäi puuttumaan. Kevyesti keitetyt porkkanasuikaleet tai tuore paprika voisivat auttaa. Lisäksi kastikkeeseen toden totta kuuluu myös pari ruokalusikallista majoneesia, mutta sitä kun ei muuten tule syötyä, ei kokonaista purkillista koskaan viitsi ostaa.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kanakeitto feat. rapsakat nuudelit

Nuudeleita sisältävien ruokien tekemisessä käy yleensä niin että nuudelit ylikypsyvät ja muuttuvat paksuiksi lötkömadoiksi. On siis tartuttava radikaaleihin keinoihin. Tässä tapauksessa se onnistui. Sitäpaitsi keitto itsessäänkin on hyvää.


300 g marinoimattomia kanasuikaleita
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl viinietikkaa
1 rkl soijakastiketta
½ tl currytahnaa
½ tl jauhettua sitruunaruohoa
½ tl korianteria

100 g rouhittuja cashewpähkinöitä
½ tl juustokuminaa

2 sipulia
2 isoa porkkanaa
2 tlk säilöttyjä pavunituja tai wokvihanneksia

2 pkt pikanuudeleita

Valmista marinadi currytahnasta, öljystä, etikasta, soijasta, murskatusta valkosipulista ja mausteista. Lisää kanasuikaleet ja jätä maustumaan. Sillä aikaa pilko sipulit ja suikaloi porkkanat.

Murskaa pussissa olevat cashewpähkinät painelemalla pussia kädellä tai veitsen lappeella. Sen hienojakoisempaa mursketta ei tarvita. Paahda pähkinöitä kattilan pohjalla, lisää juustokumina ja sekoittele niin että mauste tarttuu pähkinöihin.

Alenna lämpöä ja lisää kanasuikaleet liemineen, sipuli ja porkkana. Sekoittele, kunnes kanat kypsyvät ja vihannekset pehmenevät. Lisää säilötyt vihannekset, vettä sen verran että keitto näyttää keitolta ja vielä nuudelipussien mausteet (chilin kanssa voi käyttää harkintaa). Kuumenna kiehuvaksi, tarkista maku ja hyödykkeiden kypsyys.

Nyt pääsemme johdannossa esiteltyyn asiaan: syömistä varten murustele lautaselle haluamasi määrä nuudeleita ja annostele kuuma keitto päälle. Anna hautua juuri sen verran, että nuudelit pehmenevät. Sanottu ja tehty: ei ainakaan ylikypsiä nuudeleita.

Joidenkin silmissä innovaation vallankumouksellisuutta saattaisi vähentää se Nooralta saatu kommentti, ettei niitä nuudeleita tässä keitossa edes tarvita.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pirun hyvä päärynakakku

Tein Nooran syntymäpäiville tällaista chili-suklaa-päärynäkakkua. Söin sitä alunperin Joensuussa, Konditoria Houkutuksessa, jolle siis kiitokset loistavasta innovaatiosta ja kuvaavasta nimestä. Resepti on laadittu arvioskauppaa, mutta kyllä tulos silti on pikemminkin pirun hyvää kuin saatanan pahaa.


Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
1-1½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
2 kananmunaa
50 g voita
2 dl täysmaitoa

Täyte:
2 tlk tölkkipäärynöitä
2 dl maitorahkaa
1-2 dl kuohukermaa
minttuhyytelöä tai -likööriä
(sokeria, haluttaessa vanilja-)

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
50 g voita
1 dl kermaa
2 tl chilijauhetta (huom: pelkkää chiliä, ei maustekoitusta)
(pölysokeria)

Koristeluun:
1-2 tuoretta chilipalkoa

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sulatettu voi, kananmunat ja maito ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, paista 175 celsiusasteessa n. 75 minuuttia. Kakun jäähdyttyä kumoa se ulos vuoasta ja leikkaa halki kolmeen kerrokseen.

Kaada tölkkipäärynöiden liemi talteen ja soseuta päärynät. Lisää minttuhyytelöä tai -likööriä soseeseen haluamasi määrä. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita siihen rahka ja päärynäsose. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa minttua tai sokeria.

Kostuta kakkupohjakerrokset päärynän liemellä tai muulla makealla mehulla. Levitä paksulti täytettä pohjille ja kokoa. Päälimmäiseksi ei tule täytettä. Kakun on hyvä antaa vähän vetäytyä ennen kuorruttamista.

Kuorrutusta varten sulata suklaa vesihauteessa. Lisää voi vähän kerrallaan ja vatkaa seos tasaiseksi sitä mukaa kun voi sulaa. Sekoita chilijauhe massaan. Tarkista maku; jos suklaa on erittäin tummaa, sokerin lisääminen voi olla tarpeen. Lopuksi lisää kerma, sekoita nopeasti (varo juoksettumista!) ja kaada välittömästi kakun päälle. Levitä nuolijalla. Anna kuorrutuksen jähmettyä hetki, koristele kakku halkaistuilla chileillä ja siirrä sitten jääkaappiin.

Huomioita:
- Minttuhyytelö on parempi maunantaja kuin likööri. Toisaalta minttua ei välttämättä tarvitse ollenkaan.
- Täytteeseen kannattaa kokeilla myös muita raikkaanmakuisia hedelmiä, kuten omenaa, miksei sitruksia, kiiviä tai mangoa. Täytteen on kuitenkin tarkoitus olla raikasta, ehkä vähän kirpakkaakin, eikä liian makeaa, kun kuorrute puolestaan on niin täyteläistä.
- On tärkeätä käyttää kuorrutukseen pelkästä chilistä tehtyä jauhetta, ei maustesekoitusta. Niissä mukana olevat suola, juustokumina ja valkosipuli eivät oikein sovi tähän kakkuun.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Euroviisusalaatti

Jussin ja Elinan Euroviisuillassa tarjottiin mainiota salaattia, joten toivottavasti en riko tekijänoikeuksia kun ihan kunnianosoitusmielessä laitan reseptin myös tänne näkyviin. Alkuperäistä ei tosin ole täysin jäljennetty, siinä oli muistaakseni oliiveja ja kurkkua, muttei fetaa.


½ kerää jäävuorisalaattia
1 sipuli, mieluiten puna-
100 g cashewpähkinöitä
1 tlk pieniä ananaspaloja
2-3 tomaattia
1 pala / purkki fetaa
(oliiveja)
öljyä, viinietikkaa, mausteita

Salaatti suikaleiksi, sipuli renkaiksi, tomaatti kuutioiksi kuten myös feta. Valuta liemi ananaksista talteen. Yhdistä aineet ja pirskottele päälle oliiviöljyä, viinietikkaa ja vähän ananaslientä. Mustapippuria ja yrttejä.

Salaatti on sopivan ruokaisa pääruoaksi tai mainitun euroviisuillan kaltaisten tilaisuuksien evääksi, bonuksena vielä lihaton, fetan poisjättämisellä suorastaan vegaaninen.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Halloumileivät

Yleensä olen pitänyt sitä linjaa, että voileipiä varten ei tarvita reseptejä, niitä osaa kuka tahansa tehdä muutenkin. Tällä kertaa rikon periaatettani, kun halloumi-juustoleivistä tuli niin hyviä, että kokemus pitää jakaa muidenkin kanssa.

Halloumi on alunperin kyproslainen vuohenmaitojuusto, jonka erikoisuus on, että se ei kuumentaessa sula, jolloin sitä voi paistaa tai grillata viipaleina. Maku muistuttaa lähinnä fetaa, mutta on täyteläisempi.


1 pötkö (200 g) halloumijuustoa
4 viipaletta vaaleaa leipää
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
yrttimaustetta
1 punasipuli
2 tomaattia
mustapippuria

Viipaloi juusto ja paista pannulla kummaltakin puolelta ruskeaksi. Raasta valkosipuli oliiviöljyyn ja mausta yrteillä. Paahda leipäviipaleet, sivele yrttiöljyllä ja päällystä halloumi- ja tomaattiviipaleilla sekä sipulirenkailla. Päälle mustapippuria.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Keittokirjakritiikkiä gender-perspektiivistä feat. papudippi

Lainasin kirjastosta kaksimielisellä nimellä varustetun keittokirjan Annetaan muhia - 200 reseptiä keittiöön ja makuuhuoneeseen (sic!). Ilmeisesti mokomaan tarttuminen todistaa kieroutuneesta luonteenlaadusta ja lukemalla sen sain vain ansioni mukaan.

Kyseessä on nimittäin aitoamerikkalaisen ruokatoimittajattaren teelmä, joka tiivistää stereotyyppisen kotirouvamentaliteetin ja kuorruttaa sen noloilla kaksimielisyyksillä. Kirjoittaja on katsonut tarpeelliseksi täydentää ruokareseptejä elämänohjeilla ja pienoispakinoilla. Yleensä jätän feministisen kritiikin muiden esitettäväksi, mutta tällä kertaa voin täysin vilpittömästi todeta etten pitkään aikaan ole nähnyt teosta, joka yhtä vastenmielisesti uusintaisi jähmeitä sukupuolirooleja, halventaen yhtälailla miestä kuin naista: mies tuo rahaa talouteen, mutta on muuten piittaamaton idiootti, joka ei ymmärrä mistään mitään, kaikkein vähiten ruoanlaitosta. Tätä käyttää hyväkseen nainen, joka kodinhoidon uuvuttamana viljelee ivallisia huomautuksia kaikesta joka ei hänen yksityistä maailmaansa miellytä, mutta saa miehen tottelemaan viettelemällä tämän keittotaidolla ja seksillä.

Naurakaa pois, mutta minulle kirjan lukeminen pisti toden teolla vihaksi. Vaikka tekstit yrittäisi ottaa satiirina, ne ovat silti käsittämättömän typeriä. Ei sillä, että muutenkaan arvostaisin kovin korkealle amerikkalaisessa populaarikulttuurissa esiintyvää voimakastahtoisen (l. itsekeskeisen) naisen ihannetta, josta todellinen tasa-arvoisuus on kaukana.

Sitten kirjan ainoa hyvä puoli: reseptit ovat mielenkiintoisia. Tähän mennessä olen kokeillut vain papudippiä, mutta siitä tulikin sitten erinomaista:

Valkosipuli-papudippi

1 valkosipuli
1 rkl oliiviöljyä

1 tlk (400 g) musta- tai kidneypapuja valutettuna
120 g tuorejuustoa
1,25 dl kermaviiliä
1,25 dl salsakastiketta
¼ tl juustokuminaa
¼ tl korianteria
¼ tl cayennepippuria

Leikkaa valkosipulista kanta pois, sivele öljyllä ja paahda kuorineen 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Valkosipulin kuoret ruskistuvat ja sisus pehmenee. Paahdetuista kynsistä voi puristaa pehmeän sipuliaineksen suoraan ruokaan.

Yhdistä kaikki aineet kattilassa ja hauduta kypsäksi. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella ja jäähdytä. Dippi on yhtä aikaa tulista ja täyteläistä ja sopii dippauksen ohella vaikka leivän päälle.

Kuvaavaa kirjan mentaliteetille on, että kirjoittaja kieltää käyttämästä dippaamiseen sipsejä, koska sipsit kuulemma ovat lapsille ja teineille. Jostain syystä nachot ovat sitten salonkikelpoisempia. Provosoituneena dippasin luonnollisesti juuri sipsejä, mutta minulla nyt ei muutenkaan ole kiire aikuistua.

Viime viikonloppuna olin menossa piknikille, mutta aika ei riittänyt valkosipulin paahtamiseen tai dipin hauduttamiseen, joten tein dipistä raaka- eli pikaversion. Ihan hyvin sekin maistui.

1 tlk kidneypapuja chilikastikkeessa
1 pkt paprikatuorejuustoa
½ tlk kermaviiliä
½ sipulia
1 tl sokeria
½ tl juustokuminaa
½ tl Erös Pista -paprikatahnaa (ks. aiempi artikkeli)

Valuta kidneypavut, ota liemi talteen. Kaada ainekset sopivaan törppöön ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää papujen lientä sen verran, että dippi on sopivan paksuista. Valmis!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Sikaa liemessä

En ole mikään varsinainen kokoliharuokien ekspertti. Pihvit ja paistit tuppaavat ylikypsymään tai menemään sitkeiksi ja muuta sellaista. Pataruoat ja kastikkeet onnistuvat yleensä paremmin. Mutta aika ajoin tulee yritettyä jotain, kuten viime viikonloppuna äitienpäivän aaton kunniaksi porsaanpaistia.

1,5 kg pala porsaan ulkofileetä
suolaa ja pippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoetikkaa
2 rkl sokeria
4 kynttä valkosipulia
mausteyrttejä
2-3 dl punaviiniä

Laita porsaanfilepala marinointia varten isoon kulhoon. Hiero lihan pintaan karkeaa suolaa ja rouhittua mustapippuria. Sekoita marinadin pohja oliiviöljystä, balsamicosta, sokerista, murskatusta valkosipulista ja yrteistä. Valele mausteöljy lihan pintaan ja kaada sen jälkeen lihan päälle punaviiniä niin että se melkein peittyy.


Lihaa sietää marinoida kannen alla välillä käännellen ainakin muutaman tunnin ajan. Itse myös tökin lihan pintaan haarukalla reikiä marinadin imeyttämiseksi, tämän todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa.

Sitten paistamaan. Jotkut kehottavat ruskistamaan fileen rasvapuolen ensiksi, minä en siihen tällä kertaa ryhtynyt. Liha vaan paistopussiin ja lämpömittari mukaan. Kuumensin uunin ensin 175 asteeseen, paistoin lihaa siinä puolisen tuntia ja sitten laskin lämmön 125:een, jossa paistoin kunnes lämpömittari näytti 70 astetta. Tai niin sen piti olla; kuten kuvasta näkyy, lämpö meni epähuomiossa yli ja lihasta tuli jälleen kerran vähän kuivaa. Kokonaispaistoaika oli noin puolitoista tuntia, oikeaan kypsyysasteeseen siis jonkin verran vähemmän.


Nyt seuraa huolellinen työvaihe: kaadetaan paistopussiin kertynyt liemi kattilaan ja kääräistään lihaköntti folioon hautumaan jälkilämmössä. Liemi suurustetaan ja keitellään kastikkeeksi. Vähän piti suolaa lisätä, muuten liemi sopii kastikkeeksi sellaisenaan.

Ja siunatuksi lopuksi ateriakokonaisuus: porsaanpaistia, punaviinikastiketta, höyrytettyä parsakaalia ja riisiä. Ruokajuomana samaa viiniä, josta marinadi on tehty, koska sitä jäi yli. Tämä on näkökulmasta riippuen joko eleganttia tai köyhää. Minä en valita.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Wappu!

Vapustakin selvittiin. Siinä edesauttoi kunnollinen ruokahuolto: riittävät ja monipuoliset eväät ehkäisevät roskaruokanärästystä ja tukevat osaltaan turnauskestävyyttä kaksipäiväisen rupeaman aikana. Paljon ulkoilua sisältävänä tapahtumana vappu edellyttää, että ruokia on helppo syödä ja että ne maistuvat kylminäkin. Tänä vuonna tehtiin couscousta, perunasalaattia ja tzazikia, munkit ja sima sensijaan jäivät käytännön syistä väliin.

Tässä ollaan jo siirrytty piknikiltä sisätiloihin

Annoskoot ovat reiluja ja niistä riitti, kavereillekin tarjoten, koko vapun ajaksi. Arkikäytössä ainesmäärät meidän taloudessamme ovat noin puolet näistä.

Couscous-salaatti

3,5 dl esikypsennettyjä couscousryynejä
2 sipulia
2 paprikaa
4 tomaattia
1 tlk pieniä ananaspaloja
300 g hunajamarinoituja kanasuikaleita
oliiviöljyä
soijakastiketta
mausteita

Keitä couscous paketin ohjeen mukaan. Ruskista kanasuikaleet ja tarvittaessa pilko niitä lastalla paistamisen aikana. Kuutioi sipuli ja paprika, lisää pannulle ja kuullota. Kuutioi myös tomaatit ja valuta ananakset, lisää pannulle ja anna hautua kannen alla. Sekoita kypsä couscous irtonaiseksi ja yhdistä liha-kasvissekoitukseen. Tee kastike ananastölkin liemestä, oliiviöljystä, soijakastikkeesta ja mausteista. Sekoita salaatti tasaiseksi ja jäähdytä


Perunasalaatti

8 suurta perunaa
2 sipulia (suosin punasipulia, tavallinenkin kelpaa)
2 omenaa
2 suolakurkkua
2 tlk kevytkermaviiliä
2 pss sourcream & onion -dippikastikejauhetta
(maitoa)

Kuori ja kuutioi perunat. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi, mutta varo etteivät ylikypsy ja mene muhjuksi (itselleni tämä on aina erityisen haastavaa). Kaada perunoista vesi pois ja jäähdytä. Sillä aikaa silppua kuoritut omenat, sipulit ja suolakurkut sekä sekoita dippikastikkeet valmiiksi ja ohenna niitä vähän maidolla. Sitten vain yhdistä ainekset huolellisesti sekoittaen (kuitenkin edelleen perunoiden muusausta välttäen) ja laita salaatti jääkaappiin vetäytymään.


Tzaziki

500 g turkkilaista jugurttia (ns. Partaäijää)
1 iso kurkku
4 kynttä valkosipulia
1-2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Raasteen päälle voi ripotella vähän suolaa tehostamaan nesteen eritystä. Yhdistä valutettu kurkku, raastetut valkosipulinkynnet ja sokeri oliiviöljyyn ja mausta mintulla. Lopuksi sekoita jugurtin kanssa tasaiseksi.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Nakkiukko goes virsli & kolbász!

Jahas, edellisestä päivityksestä onkin aikaa. Pitää siis purkaa sumaa.

Kuukausi sitten olin pikavisiitillä Budapestissa. Paikallinen ruokakulttuuri on aina ollut mieleen, mutta turistisuosion kasvaessa edullisen ja kasuaalin ravintolan löytäminen kaupungin keskustasta on entistä haastavampaa. Lyhyellä reissulla piti ajan puutteen vuoksi turvautua lähinnä varmoihin vaihtoehtoihin, joista ensimmäinen oli Pesti Sörcsarnok (Vámház körút). Korttelikapakkatyylin säilyttänyt paikka oli nostanut hintoja, mutta 3000 forintillakaan Kieviläinen kalkkuna-annos ei tuottanut pettymystä.


Toisena iltana kokeilin myös vanhaa tuttua Bohémtanyaa (Paulay Ede utca), mutta jestas sentään, siellä oli elävää mustalaismusiikkia. Onneksi muusikot eivät vaivanneet meidän pöytäämme vaan keskittyivät niihin jotka taputtivat ja antoivat rahaa. Ollaanpahan nyt tätäkin kokemusta rikkaampia. Ruokakaan ei ollut entisenlaista, erikoismiinus tahmeista perunakroketeista.

Tuliaisetkin liittyivät ruokaan, kuinkas muuten (viinaksista ei puhuta!). Mukaan lähti monensorttista paprikamaustetta ja -tahnaa. Etualalla oleva Piros Arany on mieto, yleismausteeksi sopiva tahna, kun taas taaempi Erös Pista on reippaammin tulista. Suosittelen!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Hämäävää kanaa!

Tämä olisi sopinut melkein aprillipäivän ruoaksi mutta kelpaahan se pääsiäisenäkin. Nooran Unkarissa tilaamaan annokseen perustuvan ruoan elegantti erikoisuus on sen visuaalinen naamiointi: se näyttää kalalta, mutta onkin kanaa! Hahaa!


Kanan rintafileleikkeitä
Tölkitettyjä persikoita
Maustettua tuorejuustoa (ei välttämätön)
Mozzarellaa
Suolaa, pippuria &c.

Nuiji kanafileitä tasaisemmiksi, suolaa ja pippuroi ja ruskista nopeasti paistinpannulla. Siirrä vuokaan (kalanmuotoisuus ei välttämätöntä), sivele ohuesti tuorejuustolla ja päällystä viipaloiduilla persikoilla ja mozzarellalla. Gratinoi uunissa, 175 asteessa meni noin 15 minuuttia että juusto oli sulanut ja kana läpikotaisin kypsää.

Lisukkeeksi riisiä ja vaikka höyrytettyä parsakaalia. Nam. Hyvää pääsiäistä!

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Papupasta

Tämä blogi, samoin kuin sen edeltäjä eli Tosine-foorumin Ruokareseptipalsta on perustettu ensisijaisesti resepti-innovaatioideni esittelyyn. Kuten jotkut lukijoista lienevät huomanneet, ja muutkin tulevat vielä huomaamaan, käytännöllisyys ei niissä aina ole etusijalla. Joskus silläkin saralla onnistaa. Esimerkiksi nyt. Papupasta on erittäin maukas ja nopeatekoinen (joskin puolivalmisteita hyödyntävä) ruoka, jota meillä syödään säännöllisesti ja hyvällä ruokahalulla.


1 pss Pirkka pastaa kermakastikkeessa
1 pss vihreitä papuja (pakaste)
3-5 kynttä valkosipulia
öljyä
suolaa, pippuria, yrttimausteita

Papuja sulatellaan huoneenlämmössä tai mikrossa (ei välttämätöntä). Kuumennetaan pannulla öljy ja lisätaan pavut. Papujen jonkin aikaa paistuttua lisätään silputtu valkosipuli (ks. esim. edellinen blogiartikkeli) ja maustetaan. Lisätään kuiva pasta-aines ja 6 dl vettä (jonka voi ensin kiehauttaa vedenkeittimellä). Sekoitetaan pitäen huoli siitä, että pastakappaleet pääsevät kosketuksiin nesteen kanssa kypsyäkseen. Annetaan kiehua miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Valmis!

Verneri

Olen tuskaillut erilaisten valkosipulinhajottamislaitteiden kanssa jo vuosikausia. Puristimet ovat yleensä liian rimpuloita ja niiden puhdistaminen on vaikeaa. Joululahjaksi puolestaan toivoin ja sain GarlicCardin, mutta sillä yhdenkin kynnen kihnuttaminen mössöksi on lähinnä turhauttavaa. Mutta vihdoin! Euromarketin loppuunmynnistä löytyi pelastus! Saanko esitellä: Verneri


Rullattava valkosipulisilppuri: kynnet sisään, muutama kierros lattialla jolloin pyörivä terä silppuaa ne, sitten luukku auki ja valmista silppua ruokaan. Laite aukeaa näppärästi, terän voi huuhdella erikseen ja kotelo kuulemma kestää konepesun. Riittävän yksinkertainen toimiakseen, riittävän tekninen vedotakseen pikkupoikamaiseen pöristelyintoon (kuulemma erityisesti lattialla ajelu on hauskaa katseltavaa)! Mitä muuta (miespuolinen) valkosipulinsyöjä voisi toivoa?

Ylisanat riittäkööt. Hieno laite.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Nakki RÄJÄHTÄÄ!

Jaahas. Tätä pitempään ei tarvinnut lukijoiden odotella että päästiin käsiksi nakkeihin. Ei auta selitykset, tunnustan: eilen syötiin nakkeja ja ranskalaisia!


Oi kuinka helppoa olikaan poimia pakastealtaasta ranskanperunat ja makkarahyllyltä nakkipaketti! Oi millainen syntinen jännitys vallitsi odottaessamme yhdistelmän käristymistä uunissa! Ja kuinka eläimellisellä innolla kävimmekään käsiksi kuumuuttaan räjähteleviin ja haukatessa naksahteleviin nakkeihin mehevien ranskalaisten kera, sinappi-ketsuppitöhnän hunnutamana! AAARGHHH!!!


Mässäämisen paheellisuudelta ei pelasta edes kasvislisukkeen virkaa toimittanut tomaatti-sipulisalaatti.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Viljapihvejä ja salaattia

Noora oli tilannut ylioppilaskunnan luomuruokapiiristä kotimaista viljapihviaineista. Kokeilimme sitä eilen. Kuvareportaasi kertoo projektin toteuttamisesta:


Omituisesta mössöstä...


...paistinpannun kautta...


...lautaselle!

Kuiva-aine sekoitettiin veteen ja annettiin turvota. Epäilin aluksi, että taikina jää liian löysäksi, mutta paistovaiheessa se totteli vallan mainiosti. Ohjeen mukaan "ruokalusikallisen kokoiset" pihvit pysyivät pannulla hyvin kasassa kun (ilmeisesti) vehnägluteeni toi taikinaan sitkoa, isompia en silti menisi yrittämään.

Rapeaksi paistettuna pihvit olivat oikein maukkaita, jotain letun ja kasvispihvin väliltä. Myös mausteisuus oli kohdallaan. Fetasalaatin ja kermaviilikastikkeen kera varsin onnistunut päivällisruoka.

Pihviaineksessa vinkattiin myös mahdollisuudesta lisätä taikinaan vihannesraastetta. Tätäkin voisi joskus kokeilla.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Okracocktail eli mandariinien uusiokäyttöä

Ostin tarjouksesta mandariineja. Palaute: hankala syödä, koska kuoret eivät irtoa. Kehitysehdotus: niistä voi puristaa mehua. Hienovarainen vihjaus: mehusta voi sekoittaa cocktailin.

Tartuin vihjeeseen eilen. Baarikaapin sisällöstä mandariinimehun kumppaniksi valikoitui konjakki. Tulos oli varsin maukas, sumean oranssi juoma. En äkkiseltään löydä mistään vastaavaa reseptiä, joten julistan itseni Okra-cocktailin keksijäksi.



2 mandariinin mehu
3 cl konjakkia

Purista mandariinit mehuksi. Jäähdytä pakastimessa hyvin; jopa pieni jäähileisyys voisi sopia tähän. Lisää konjakki, sekoita ja kaada jäähdytettyyn cocktaillasiin. Siivilöidä voi, minua pieni hedelmälihaisuus ei haitannut.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Currysta

Tavallisten maustesarjojen curryjauheet sekä tuoksuvat että maistuvat minusta vastenmieliselle. Syynä mitä ilmeisimmin väärä sekoitussuhde, veikkaisin että liikaa juustokuminaa tai korianteria (jotka kummatkin itsessään ovat ihan hyviä mausteita). Onneksi tavallisistakin kaupoista saa esimerkiksi Rajahin currytahnaa, joka on heti monin verroin parempaa.

Tällä kertaa olin vielä astetta etnisempi, kun pääsin käyttämään Kaarinan Thaimaasta tuomaa punaista currytahnaa. Sillä maustetusta kanawokista tulikin varsin hyvää, joskin tulisuus vähän yllätti. Jos tahna olisi miedompaa, sitä voisi käyttää reilummin ja ehkä muut maut tulisivat paremmin esiin?



250 g marinoimattomia kanasuikaleita
½-1 tl punaista currytahnaa
1 rkl ruokaöljyä
3 valkosipulinkynttä

Sekoitin mausteöljyn murkskatusta valkosipulista, currytahnasta ja öljystä, ja sekoitin kanasuikaleet siihen. Marinointiaikaa olisi voinut antaa enemmänkin, mutta kyllä makua irtosi nytkin. Paistoin kanat öljyineen ja siirsin sivuun, mausteöljy jäi pannulle.

1 parsakaali
2 sipulia
1 tlk wok-vihanneksia
1 tlk ananaspaloja

Freesasin parsakaalinnuppuja ja sipuleita mausteöljyssä. Kun ne olivat sopivasti pehmenneet, lisäsin wokvihannekset, kananpalat ja ananaksen. Päälle vielä mausteliemi:

ananastölkin liemi
1 rkl soijaa
1 rkl ketsuppia
1 tl sokeria

Kuumensin seosta hetken kannen alla ennen syöntiä. Parsakaalit olivat juuri sopivan kypsiä ja ruoan ulkonäkö omille kokkauksilleni poikkeuksellisen kaunis. Lisäkkeenä jasmiiniriisiä.

Jk. Jotkut paheksuvat puolivalmisteiden käyttöä, mutta rohkenen mainostaa tölkitettyjen wok-vihannesten kätevyyttä. Sisältää kypsiä pavunituja, bambunversoja ja minimaissinpätkiä. Nopeakäyttöisempiä ja rapeamman tuntuisia kuin pakasteet.

Lämpäreitä

Haa! Ensimmäinen blogikirjoitelmani menee suoraan asian ytimeen kuvatessaan lennossa kehitettyjä jälkiruokamurotaikinalämpäreitä! Keskiviikkona uimasta tullessani kaipasin makeaa jälkiruokaa ja aloin leipoa niillä tarvikkeilla mitä kaapista löytyi. Tulos ei ole järin esteettinen mutta täytti odotukset.



~125 g voita
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
Kaapissa olleen vadelmahillopurkin jämät

Pehmennetty voi ja sokeri vaahdoksi, muna sekaan. Seuraavaksi murskattuja kaurahiutaleita ja niiden jälkeen vehnäjauhoa sen verran että taikina on kiinteää. Lopuksi kaapista vadelmahilloa sekaan.

Uunipellille sopivan kokoisia kökköjä, tasoitetaan jauhotetuin käsin. Uunissa 175 C noin 25 minuuttia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Huom! lämpäreet leviävät uunissa melkoisesti.

Pannahinen, kardemummahan siitä unohtui.