sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Sikaa liemessä

En ole mikään varsinainen kokoliharuokien ekspertti. Pihvit ja paistit tuppaavat ylikypsymään tai menemään sitkeiksi ja muuta sellaista. Pataruoat ja kastikkeet onnistuvat yleensä paremmin. Mutta aika ajoin tulee yritettyä jotain, kuten viime viikonloppuna äitienpäivän aaton kunniaksi porsaanpaistia.

1,5 kg pala porsaan ulkofileetä
suolaa ja pippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoetikkaa
2 rkl sokeria
4 kynttä valkosipulia
mausteyrttejä
2-3 dl punaviiniä

Laita porsaanfilepala marinointia varten isoon kulhoon. Hiero lihan pintaan karkeaa suolaa ja rouhittua mustapippuria. Sekoita marinadin pohja oliiviöljystä, balsamicosta, sokerista, murskatusta valkosipulista ja yrteistä. Valele mausteöljy lihan pintaan ja kaada sen jälkeen lihan päälle punaviiniä niin että se melkein peittyy.


Lihaa sietää marinoida kannen alla välillä käännellen ainakin muutaman tunnin ajan. Itse myös tökin lihan pintaan haarukalla reikiä marinadin imeyttämiseksi, tämän todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa.

Sitten paistamaan. Jotkut kehottavat ruskistamaan fileen rasvapuolen ensiksi, minä en siihen tällä kertaa ryhtynyt. Liha vaan paistopussiin ja lämpömittari mukaan. Kuumensin uunin ensin 175 asteeseen, paistoin lihaa siinä puolisen tuntia ja sitten laskin lämmön 125:een, jossa paistoin kunnes lämpömittari näytti 70 astetta. Tai niin sen piti olla; kuten kuvasta näkyy, lämpö meni epähuomiossa yli ja lihasta tuli jälleen kerran vähän kuivaa. Kokonaispaistoaika oli noin puolitoista tuntia, oikeaan kypsyysasteeseen siis jonkin verran vähemmän.


Nyt seuraa huolellinen työvaihe: kaadetaan paistopussiin kertynyt liemi kattilaan ja kääräistään lihaköntti folioon hautumaan jälkilämmössä. Liemi suurustetaan ja keitellään kastikkeeksi. Vähän piti suolaa lisätä, muuten liemi sopii kastikkeeksi sellaisenaan.

Ja siunatuksi lopuksi ateriakokonaisuus: porsaanpaistia, punaviinikastiketta, höyrytettyä parsakaalia ja riisiä. Ruokajuomana samaa viiniä, josta marinadi on tehty, koska sitä jäi yli. Tämä on näkökulmasta riippuen joko eleganttia tai köyhää. Minä en valita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti