keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Halloumileivät

Yleensä olen pitänyt sitä linjaa, että voileipiä varten ei tarvita reseptejä, niitä osaa kuka tahansa tehdä muutenkin. Tällä kertaa rikon periaatettani, kun halloumi-juustoleivistä tuli niin hyviä, että kokemus pitää jakaa muidenkin kanssa.

Halloumi on alunperin kyproslainen vuohenmaitojuusto, jonka erikoisuus on, että se ei kuumentaessa sula, jolloin sitä voi paistaa tai grillata viipaleina. Maku muistuttaa lähinnä fetaa, mutta on täyteläisempi.


1 pötkö (200 g) halloumijuustoa
4 viipaletta vaaleaa leipää
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
yrttimaustetta
1 punasipuli
2 tomaattia
mustapippuria

Viipaloi juusto ja paista pannulla kummaltakin puolelta ruskeaksi. Raasta valkosipuli oliiviöljyyn ja mausta yrteillä. Paahda leipäviipaleet, sivele yrttiöljyllä ja päällystä halloumi- ja tomaattiviipaleilla sekä sipulirenkailla. Päälle mustapippuria.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Keittokirjakritiikkiä gender-perspektiivistä feat. papudippi

Lainasin kirjastosta kaksimielisellä nimellä varustetun keittokirjan Annetaan muhia - 200 reseptiä keittiöön ja makuuhuoneeseen (sic!). Ilmeisesti mokomaan tarttuminen todistaa kieroutuneesta luonteenlaadusta ja lukemalla sen sain vain ansioni mukaan.

Kyseessä on nimittäin aitoamerikkalaisen ruokatoimittajattaren teelmä, joka tiivistää stereotyyppisen kotirouvamentaliteetin ja kuorruttaa sen noloilla kaksimielisyyksillä. Kirjoittaja on katsonut tarpeelliseksi täydentää ruokareseptejä elämänohjeilla ja pienoispakinoilla. Yleensä jätän feministisen kritiikin muiden esitettäväksi, mutta tällä kertaa voin täysin vilpittömästi todeta etten pitkään aikaan ole nähnyt teosta, joka yhtä vastenmielisesti uusintaisi jähmeitä sukupuolirooleja, halventaen yhtälailla miestä kuin naista: mies tuo rahaa talouteen, mutta on muuten piittaamaton idiootti, joka ei ymmärrä mistään mitään, kaikkein vähiten ruoanlaitosta. Tätä käyttää hyväkseen nainen, joka kodinhoidon uuvuttamana viljelee ivallisia huomautuksia kaikesta joka ei hänen yksityistä maailmaansa miellytä, mutta saa miehen tottelemaan viettelemällä tämän keittotaidolla ja seksillä.

Naurakaa pois, mutta minulle kirjan lukeminen pisti toden teolla vihaksi. Vaikka tekstit yrittäisi ottaa satiirina, ne ovat silti käsittämättömän typeriä. Ei sillä, että muutenkaan arvostaisin kovin korkealle amerikkalaisessa populaarikulttuurissa esiintyvää voimakastahtoisen (l. itsekeskeisen) naisen ihannetta, josta todellinen tasa-arvoisuus on kaukana.

Sitten kirjan ainoa hyvä puoli: reseptit ovat mielenkiintoisia. Tähän mennessä olen kokeillut vain papudippiä, mutta siitä tulikin sitten erinomaista:

Valkosipuli-papudippi

1 valkosipuli
1 rkl oliiviöljyä

1 tlk (400 g) musta- tai kidneypapuja valutettuna
120 g tuorejuustoa
1,25 dl kermaviiliä
1,25 dl salsakastiketta
¼ tl juustokuminaa
¼ tl korianteria
¼ tl cayennepippuria

Leikkaa valkosipulista kanta pois, sivele öljyllä ja paahda kuorineen 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Valkosipulin kuoret ruskistuvat ja sisus pehmenee. Paahdetuista kynsistä voi puristaa pehmeän sipuliaineksen suoraan ruokaan.

Yhdistä kaikki aineet kattilassa ja hauduta kypsäksi. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella ja jäähdytä. Dippi on yhtä aikaa tulista ja täyteläistä ja sopii dippauksen ohella vaikka leivän päälle.

Kuvaavaa kirjan mentaliteetille on, että kirjoittaja kieltää käyttämästä dippaamiseen sipsejä, koska sipsit kuulemma ovat lapsille ja teineille. Jostain syystä nachot ovat sitten salonkikelpoisempia. Provosoituneena dippasin luonnollisesti juuri sipsejä, mutta minulla nyt ei muutenkaan ole kiire aikuistua.

Viime viikonloppuna olin menossa piknikille, mutta aika ei riittänyt valkosipulin paahtamiseen tai dipin hauduttamiseen, joten tein dipistä raaka- eli pikaversion. Ihan hyvin sekin maistui.

1 tlk kidneypapuja chilikastikkeessa
1 pkt paprikatuorejuustoa
½ tlk kermaviiliä
½ sipulia
1 tl sokeria
½ tl juustokuminaa
½ tl Erös Pista -paprikatahnaa (ks. aiempi artikkeli)

Valuta kidneypavut, ota liemi talteen. Kaada ainekset sopivaan törppöön ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää papujen lientä sen verran, että dippi on sopivan paksuista. Valmis!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Sikaa liemessä

En ole mikään varsinainen kokoliharuokien ekspertti. Pihvit ja paistit tuppaavat ylikypsymään tai menemään sitkeiksi ja muuta sellaista. Pataruoat ja kastikkeet onnistuvat yleensä paremmin. Mutta aika ajoin tulee yritettyä jotain, kuten viime viikonloppuna äitienpäivän aaton kunniaksi porsaanpaistia.

1,5 kg pala porsaan ulkofileetä
suolaa ja pippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoetikkaa
2 rkl sokeria
4 kynttä valkosipulia
mausteyrttejä
2-3 dl punaviiniä

Laita porsaanfilepala marinointia varten isoon kulhoon. Hiero lihan pintaan karkeaa suolaa ja rouhittua mustapippuria. Sekoita marinadin pohja oliiviöljystä, balsamicosta, sokerista, murskatusta valkosipulista ja yrteistä. Valele mausteöljy lihan pintaan ja kaada sen jälkeen lihan päälle punaviiniä niin että se melkein peittyy.


Lihaa sietää marinoida kannen alla välillä käännellen ainakin muutaman tunnin ajan. Itse myös tökin lihan pintaan haarukalla reikiä marinadin imeyttämiseksi, tämän todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa.

Sitten paistamaan. Jotkut kehottavat ruskistamaan fileen rasvapuolen ensiksi, minä en siihen tällä kertaa ryhtynyt. Liha vaan paistopussiin ja lämpömittari mukaan. Kuumensin uunin ensin 175 asteeseen, paistoin lihaa siinä puolisen tuntia ja sitten laskin lämmön 125:een, jossa paistoin kunnes lämpömittari näytti 70 astetta. Tai niin sen piti olla; kuten kuvasta näkyy, lämpö meni epähuomiossa yli ja lihasta tuli jälleen kerran vähän kuivaa. Kokonaispaistoaika oli noin puolitoista tuntia, oikeaan kypsyysasteeseen siis jonkin verran vähemmän.


Nyt seuraa huolellinen työvaihe: kaadetaan paistopussiin kertynyt liemi kattilaan ja kääräistään lihaköntti folioon hautumaan jälkilämmössä. Liemi suurustetaan ja keitellään kastikkeeksi. Vähän piti suolaa lisätä, muuten liemi sopii kastikkeeksi sellaisenaan.

Ja siunatuksi lopuksi ateriakokonaisuus: porsaanpaistia, punaviinikastiketta, höyrytettyä parsakaalia ja riisiä. Ruokajuomana samaa viiniä, josta marinadi on tehty, koska sitä jäi yli. Tämä on näkökulmasta riippuen joko eleganttia tai köyhää. Minä en valita.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Wappu!

Vapustakin selvittiin. Siinä edesauttoi kunnollinen ruokahuolto: riittävät ja monipuoliset eväät ehkäisevät roskaruokanärästystä ja tukevat osaltaan turnauskestävyyttä kaksipäiväisen rupeaman aikana. Paljon ulkoilua sisältävänä tapahtumana vappu edellyttää, että ruokia on helppo syödä ja että ne maistuvat kylminäkin. Tänä vuonna tehtiin couscousta, perunasalaattia ja tzazikia, munkit ja sima sensijaan jäivät käytännön syistä väliin.

Tässä ollaan jo siirrytty piknikiltä sisätiloihin

Annoskoot ovat reiluja ja niistä riitti, kavereillekin tarjoten, koko vapun ajaksi. Arkikäytössä ainesmäärät meidän taloudessamme ovat noin puolet näistä.

Couscous-salaatti

3,5 dl esikypsennettyjä couscousryynejä
2 sipulia
2 paprikaa
4 tomaattia
1 tlk pieniä ananaspaloja
300 g hunajamarinoituja kanasuikaleita
oliiviöljyä
soijakastiketta
mausteita

Keitä couscous paketin ohjeen mukaan. Ruskista kanasuikaleet ja tarvittaessa pilko niitä lastalla paistamisen aikana. Kuutioi sipuli ja paprika, lisää pannulle ja kuullota. Kuutioi myös tomaatit ja valuta ananakset, lisää pannulle ja anna hautua kannen alla. Sekoita kypsä couscous irtonaiseksi ja yhdistä liha-kasvissekoitukseen. Tee kastike ananastölkin liemestä, oliiviöljystä, soijakastikkeesta ja mausteista. Sekoita salaatti tasaiseksi ja jäähdytä


Perunasalaatti

8 suurta perunaa
2 sipulia (suosin punasipulia, tavallinenkin kelpaa)
2 omenaa
2 suolakurkkua
2 tlk kevytkermaviiliä
2 pss sourcream & onion -dippikastikejauhetta
(maitoa)

Kuori ja kuutioi perunat. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi, mutta varo etteivät ylikypsy ja mene muhjuksi (itselleni tämä on aina erityisen haastavaa). Kaada perunoista vesi pois ja jäähdytä. Sillä aikaa silppua kuoritut omenat, sipulit ja suolakurkut sekä sekoita dippikastikkeet valmiiksi ja ohenna niitä vähän maidolla. Sitten vain yhdistä ainekset huolellisesti sekoittaen (kuitenkin edelleen perunoiden muusausta välttäen) ja laita salaatti jääkaappiin vetäytymään.


Tzaziki

500 g turkkilaista jugurttia (ns. Partaäijää)
1 iso kurkku
4 kynttä valkosipulia
1-2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Raasteen päälle voi ripotella vähän suolaa tehostamaan nesteen eritystä. Yhdistä valutettu kurkku, raastetut valkosipulinkynnet ja sokeri oliiviöljyyn ja mausta mintulla. Lopuksi sekoita jugurtin kanssa tasaiseksi.