Victory salad!

Caesar-salaatin käsite on meidän taloudessamme kokenut niin monta paradiastolea, että sillä on enää hyvin vähän tekemistä tuon Caesar Cardinin mukaan nimetyn ruokalajin kanssa. Tästä syystä, ja verkossa vaanivia reseptifundamentalisteja varoen, en rohkene esitellä salaattia alkuperäisellä nimellään. Sen sijaan juuri tänä iltana Pub Kierteen visassa saavuttamamme merkittävä voitto ja sen kunniaksi itselleni suoma salaattinautinto innoittavat minut lähes georgewbushilaiseen uudelleennimeämiseen: olkoon tämä herkullinen hyödyke täst'edes Voitonsalaattia!



1 salaatinkerä
1-2 mietoa sipulia, mieluiten punasipulia
1 omena
n. 200 g viinirypäleitä

Krutongit:
8-10 viipaletta paahtoleipää
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
oreganoa
basilikaa
suolaa
pippuria

Kastike:
1 tlk kermaviilia
juustodippikastikepussi
maitoa

Aloita krutongeista. Raasta valkosipulinkynnet oliiviöljyyn, sekoita siihen myös yrttimausteet, suola ja pippuri. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuutioi paahtoleipäviipaleet, sekoita mausteöljy leipien sekaan (onnistuu parhaiten kannellisessa kulhossa ravistaen), levitä uunipellille ja paahda noin 15 minuuttia.

Suikaloi salaatti, silppua sipuli, kuutioi omena ja puolita rypäleet. Yhdistä ainekset kulhossa ja lisää rapeat krutongit (vaihtoehtoisesti jokainen syöjä voi annostella niitä lautaselleen). Sekoita dippikastike ja ohenna maidolla sopivan juoksevaksi. Valmis!

Kuvan annokseen on lisätty vielä katkarapuja. Niin voi tehdä.

Taktinen hernekeitto on täällä tänään!

Jahas. Suuresta osakseen koituneesta julkisuudestaan huolimatta (tai juuri sen ansiosta) Taktinen Hernekeitto™ ansaitsee tulla esitellyksi myös täällä, niin pääsen levittämään purkkihernekeiton tuunaamisen ilosanomaa niille, jotka eivät siitä vielä ole osallisia.

Resepti alkuperäisessä muodossaan sellaisena kun se julkaistiin Tosineen foorumin Ruokareseptipalstalla syksyllä 2007:

On tullut aika esitellä palstalle ruokareseptikeksinnöistäni taistelukelpoisin [ei kuitenkaan kulinaarisesti kunnianhimoisin, toim. huom], sillä ennakoin, että syksyn rientojen tiimellyksessä tulette tarvitsemaan vahvaa ravintoa. Tämä ruoka antaa voimia selviytyä monista kiperistä tilanteista, tällä olisi jopa Wehrmacht selvinnyt Neuvostoliiton talvesta 1941-42 (mitä silmälläpitäen on onni, että keksin sen vasta 2000-luvulla)!

Meine Damen und Herren:

Taktische Erbsensuppe
(taktinen herknekeitto)

1 tlk hernekeittoa
1 sipuli
valkosipulia
1,5 dl riisiä
vettä
soijarouhetta
1 tlk tomaattipüré'ttä
currytahnaa
sinappia
mausteita


Silppua sipuli ja runsaasti valkosipulia. Kuullota sipulit ja riisi öljyssä. Lisää hernekeitto ja tomaattipüré. Mausta timmisti currytahnalla, sinapilla, chilillä suolalla ym. Lisää ½ litraa vettä, ripottele sekaan soijarouhetta ja sekoita tasaiseksi. Keittele hiljakseen niin kauan, että riisit kypsyvät; lisää tarvittaessa vettä.

Guten Appetit!

Jk. Ajankohtainen säästövinkki: jos nautit tätä hyödykettä ankaran krapulan kourissa ja se onkin tullakseen ruokatorvea takaisin ylös, ei ruoan tarvitse muuttaa ulkonäköään lainkaan! Energiaa säästyy ja maailma pelastuu!

Tomaatti-pähkinärisotto

Tämä erinomainen resepti on alunperin kotoisin Pirkan ruokalehdestä, itse törmäsimme siihen kun Nooran sisko Helena tarjosi sitä meille helmikuussa. Kiitos, Helena!

Kun vielä lisäksi satuin lukemaanIhanat Tomaatit -blogista, että (kalliin) risottoriisin voi mainiosti korvata tavallisella puuroriisillä, tästä tuli kerralla talouteemme kestosuosikki.


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl risotto- tai puuroriisiä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (tai kana-)
2 dl ruokakermaa
250 g tomaatteja
basilikaa
mustapippuria
ruokaöljyä
n. 1 dl pähkinöitä tai siemeniä

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä kattilassa, lisää sitten riisi ja paista sekoitellen pari minuuttia. Kiehauta vesi toisessa kattilassa ja liuota liemikuutio siihen. Lisää kiehuvaa lientä riisin joukkoon vähän kerrallaan siten, että neste ehtii imeytyä ennen kun lisäät uutta. Sekoita koko ajan. Lisää lopuksi ruokakerma ja jätä hautumaan. Paahda ja murskaa pähkinät/siemenet, kuutioi tomaatit, sekoita risottoon ja anna niiden kuumentua. Mausta mustapippurilla ja basilikalla.

Risotto on täyteläistä ja ruokaisaa sellaisenaan, mutta kuvan tapauksessa siihen on lisätty vielä paistettuja halloumikuutioita. Muuntelun osalta mahdollisuudet ovat tietysti lähes rajattomat.

Currytahna

Alkais olla jo korkea aika herätellä Nakkiukko talviunilta. Hävettävän pitkän viivästyksen huomaa siitä, että tämäkin resepti on odottanut julkaisuaan jo päälle kolme kuukautta.

Olin nimittäin joulun aikoihin jälleen kerran innostunut currysta ja tein tuttaville lahjaksi currytahnaa, joka on monikäyttöistä ja huomattavasti paremman makuista kuin mikään kaupan curryjauhe (asiasta olenkin jo jurnuttanut viimetalvisessa artikkelissa). Lisäbonuksena pääsin tyhjentämään minikokoisia marmelaadipurkkeja.


Madras-currytahna
Alkuperäinen ohje: Minna Bunce, 2009

2½ rkl jauhettua, kuivattua korianteria
1 rkl juustokuminaa
1 tl sinapinsiemeniä murskattuna
½ tl rouhittua mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl kuivattua ja jauhettua sitruunaruohoa

Paahdetaan kasarissa koko ajan sekoittaen kunnes mausteet saavat miedon paahteisen tuoksun, otetaan sitten pois liedeltä ja lisätään

4 tl valkoviinietikkaa
2 kpl murskattua valkosipulinkynttä
2 tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa
2 tl suolaa

Sekoitetaan tahnaksi. Lisätään ruokaöljyä sen verran, että tahna on sopivan paksuista. Purkitetaan. Säilytys viileässä, säilyvyys vähintään 1 kk.

Zapiekanki

Tapahtui kaukana menneisyydessä. Kesällä 1990 oltiin automatkalla vasta-avautuneessa Itäisessä Keski-Euroopassa. Puolassa pysähdyttiin lounaalle Torunin kaupunkiin. Keskustassa vastaan tuli ihmisiä syöden herkullisen näköisiä paistettuja patonkeja. Seurasimme ihmisvirtaa ja löysimme kellarikioskin, jossa niitä myytiin. Ilman kielitaitoa elehdimme kysyen että mitä ne ovat. Vastaus oli jylhä ja mieleenpainuva: ruokalajin nimi on Zapiekanki (joskin vasta vuosia myöhemmin ymmärrän, että se on monikkomuoto, yksikössä zapiekanka).

Hyppäys 20 vuotta eteenpäin. Toveri Petteri järjesti Gdansk-aiheiset elokuvafestivaalit viime syksynä. Mikä olisikaan ollut parempaa festivaalievästä kuin aitopuolalainen pikaruoka: Zapiekanki! Samalla sen valmistaminen itsessään kelpasi ohjelmanumeroksi (kuten oheisesta kuvasta näette). Petteri itse jatkoi autenttisella linjalla tarjoamalla puolalaista perinneruokaa żurekia, mutta sen reseptistä minulla ei ole aavistustakaan.

Kokilla on homma nousussa...


Zapiekanki

2 patonkia
250 g kinkkusuikaleita tai -leikkelettä
400 g juustoa raastettuna
1 tlk herkkusieniä
ketsuppia
majoneesia
(tomaattipüréttä)

Halkaise patongit ja pätki 2-3 osaan. Sivele ohuelti ketsupilla tai tomaattipüréellä. Päällystä kinkulla, herkkusienillä ja juustolla. Paista 175-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia eli kunnes juusto on sulaa ja patonki rapeaa. Koristele ketsupilla ja majoneesilla.

Valmiita 'kankia ennen paistamista

Vorschmack

Muutamien tovereiden suosiollisella avustuksella uskaltauduin kokkaamaan Vorschmackia, tuota Mannerheimin lempiruoaksikin mainittua lihamuhennosta. Valmistauduin ruoanlaittoprosessiin huolella ja lueskelin eri reseptejä aiheesta. Opin, että Vorschmack ei suinkaan ole mitään erityistä gourmet'a, vaan alunperin köyhän väen ruokaa, jossa lihaa on jatkettu kalalla. Nykyresepteissä kalaa on vain mausteena.

Samoin opin, että reseptejä on yhtä monta kuin tekijöitä, joten tämäkin ohje on enimmäkseen hatusta vedetty sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Keskeistä on tehdä kerralla riittävän suuri annos ja hauduttaa sitä kärsivällisesti. Makujen harmonisoitumisen huomasi selvästi keittelyn kuluessa. Suosittelen!

Vorschmack
(noin kymmenelle hengelle; suurta määrää ei tarvitse säikähtää, sillä ruoka kestää mainiosti pakastamisen)

noin 1 kg:n lampaanpaisti
400 g naudanlihasuikaleita
300 g porsaan jauhelihaa
2 tlk anjovista
1 kg sipulia
1 valkosipuli
pippuria

Tarjoiluun:
uuniperunoita
suolakurkkua
etikkapunajuuria
smetanaa

Aloita lampaanlihasta. Pääsiäisen aikaan on yleensä saatavilla kypsää lampaanpaistia, muulloin sen joutuu paistamaan itse. Suosittelen paistettavaksi edellisenä päivänä, jotta se ehtii jäähtyä. Jäähtyneestä paistista voi leikata ylimääräiset rasvat pois. Paistinliemi kannattaa ottaa talteen, poista siitäkin jäähtyessä ilmaantuva rasvakerros.

Naudanlihasuikaleet voi myös paistaa pannulla hyvissä ajoin. Sipulit ja valkosipulit pilkotaan karkeasti ja paistetaan samoin pannulla (voissa) kullankeltaisiksi.

Sitten alkaa varsinainen hauska osuus. Kypsät lihat ja sipulit jauhetaan lihamyllyllä soseeksi. Myllyyn syötetään myös tölkkianjovikset liemineen. Aineksia lisätään myllyyn vuorotellen, jotta ne sekoittuisivat jo jauhantavaiheessa. Mursketta tulee varsin paljon, joten varaa kunnollinen astia myllyn alle.


Seuraavaksi otetaan riittävän suuri, laakea ja paksupohjainen pata tai kattila. Paistetaan porsaan jauheliha muruisaksi ja lisätään valmis liha-sipulimurske. Vaikka kaikki ainekset ovat tässä vaiheessa jo kypsiä, ruoasta tulee sitä parempaa, mitä kauemmin sitä malttaa hauduttaa. Meidän tapauksessamme kolmisen tuntia miedolla lämmöllä niin, että seos juuri ja juuri vähän poreilee. Mausteita ei erityisemmin tarvita, raaka-aineet itsessään ovat niin maukkaita. Vähän mustapippuria taisin rouhaista päälle.


Pohjaanpalamisen välttämiseksi muhennoksen nesteytyksestä pitää huolehtia. Tässä kohtaa hyödynnetään sitä lampaan paistinlientä. Ja taisinpa lorauttaa sekaan vähän punaviiniäkin. Joissakin resepteissä käytetään kermaa ja/tai tomaattisosetta.

Kypsymisen aikana valmistetaan uuniperunat sekä pilkotaan suolakurkut ja etikkapunajuuret (ei kun nehän olivatkin valmiina kuutioina). Niistä syntyy kaunis annos, vielä vähän smetanaa päälle, niin maku pehmenee entisestään, kirpeiden vihannesten tuodessa sopivasti kontrastia.


Hienoa! Kiitokset tästä elämyksestä Jarmolle, Riikalle, Juhalle ja Marille!

Kasvistortilla

Tämä oli erään illan ratkaisu tilanteeseen, jossa halusin jotain pikaruokaa mutta en kuitenkaan kehdannut käydä hakemassa kebabia, joka, kuten tiedämme, on kallista ja epäterveellistä. Päädyin siis tyynnyttelemään omaatuntoani kasvisruoalla ja sen (ainakin teoreettisella) terveellisyydellä, kuitenkin pitäytyen valitussa diskurssissa.


Vehnätortilloita
[onko se 'tortilloita' vai 'tortilloja'? itse sanon joskus myös 'tortilleita', kun se kuulostaa hauskalta]

1 tlk valmista salsakastiketta
1 tlk ruskeita papuja

salaattia
punasipulia
tomaattia
fetakuutioita

Tee ensin kastike. Valuta pavut, kaada paistinpannulle tai kattilaan salsakastikkeen kanssa, kuumenna ja hauduta sen verran että kastikkeesta tulee yhtenäistä ja pavut vähän pehmenevät.

Kuumenna tortilla(t), päällystä kastikkeella ja lisää sitten suikaloitua salaattia, sipulirenkaita, kuutioitua tomaattia ja fetaa. Tällä kertaa päällyskastikkeeksi oli vain ketsuppia, mutta tokihan joku kermaviilikastike tai guacamole olisi asiaankuuluvaa. Ja nyt kun ajattelen asiaa, fetan sijaan voisi kokeilla cheddarjuustoa. Ja väliin jalapeñoviipaleita. Ja tiesmitä. Taas päästään siihen, etteivät tämänsorttiset ruoat oikeastaan tarvitse reseptejä.

Mutta joo. Tämäkin mielihalu on tyydytetty. Seuraavaksi taas jotain oikeaa ruokaa.

Syksyistä kaalipataa

Onpas taas reseptejä kertynyt. Katsotaan, millä tahdilla saan siirrettyä niitä tänne. Ensimmäisenä esittelyssä syksyinen kaalipata, jolle Noora on antanut myös epiteetin "keskieurooppalainen". Miksei niinkin - onhan esimerkiksi puolalainen perinneruoka Bigos jotain samansuuntaista.

Ruoka on epäilyttävän näköistä mutta silti hyvää!

100 g salamia
700 g tuoretta kaalia
2-3 sipulia
valkosipulia
400 g hapankaalia
4 perunaa
3 omenaa
400 g mustaa makkaraa
vettä
mausteita

Kuutioi salami mahdollisimman pieneksi, suikaloi kaali, pilko sipuli ja valkosipuli. Laita salamikuutiot padan pohjalle ja kuumenna hellalla hitaasti lämpöä nostaen niin, että salamista irtoaa rasvaa. Kuullota kaali ja sipulit ko. rasvassa pehmeiksi. Lisää hapankaali.

Kuori ja kuutioi perunat ja omenat (jos tuoreita, ei tarvitse kuoria). Lisää pataan omenat, perunat, pätkityt mustamakkarat ja riittävästi vettä. Mausta: suolaa, pippuria, jotain yrttejä, ehkä traditionalistisesti laakerinlehti. Hauduta miedolla lämmöllä kypsäksi. Kypsymisen myötä mustamakkara hajoaa murusiksi, minusta se on hauska ominaisuus mutta tekee ruoasta vähän hassun näköistä.

Bonusvinkki: liemeen voi lisätä myös olutta.

Grillisipsejä

Lecsó

Loppukesästä oli saatavilla paljon tuoretta tomaattia, joten pääsin tekemään lecsóa, perinteistä unkarilaista paprika-tomaattimuhennosta. En luonnollisestikaan vastaa tämän reseptin autenttisuudesta. Hyvää siitä tuli, joskin aika nestemäistä.


1 kg tomaatteja
500 g paprikoita
3 sipulia
3-5 valkosipulinkynttä
1 tl Erős Pista -paprikatahnaa tai 1 rkl miedompaa
paprikajauhetta
pippuria
sokeria
suolaa
ruokaöljyä

Paloittele tomaatit; myös kuoria saa, jos jaksaa vaivautua. Poista paprikoista siemenet ja paloittele. Sipulit ja valkosipulit samoin kuutioiksi. Kuumenna oliiviöljy pannussa (itse käytin wokkia), lisää paprikat ja sipulit sekä hetken kuullotuksen jälkeen tomaatit. Mausta; tavoittena on melko tuhti ja tulisehko makuelämys. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes kypsää. Syö sellaisenaan, lihan lisukkeena tai riisin kera.

Alkuperäinen unkarilainen lecsó paistetaan sianihrassa. Jos siis haluaa ruokaan autenttisuutta ja lihaisuutta, valmistuksen voi aloittaa käristämällä pannulla suikaloitua pekonia ja paistamalla loput ainekset pekoninrasvassa.