Taramosalata mätitahnasta (haasteen 1. päivä)

No niin. Tähän sitä päätyy kun menee uhoamaan jostain spontaaniudesta. Jo otsikosta voi päätellä että nyt liikutaan todella epämääräisellä alueella. Lukeminen omalla vastuulla.

Kreikkalainen mätisalaatti taramosalata (ταραμοσαλάτα) on parhaimmillaan hienonmakuista alkupalaa. Tein sitä viimeksi joskus 2000-luvun alussa kun kotiin oli ostettu edullista tölkitettyä mätiä. Viime viikolla luin samaa kirjaa kun silloin, mikä palautti makumuiston. Mutta mistäs hankit mätiä, ainakaan opiskelijabudjetilla? Et mistään. Siispä ennakkoluuloton säästövaihde silmään ja korvikkeeksi Pirkka-mätitahnaa (!!!).

Homma alkaa mennä vahvasti jo siinä vaiheessa kun puristan mätitahnatuubia liian kovaa ja sen kylkeen puhkeaa reikä. Enpä muistanutkaan, että mätitahna maistuu näin ... muikealta. Yhh. Muut ainesosat eivät erityisesti pääse jalostamaan makuelämystä.


Valmista siitä kuitenkin tuli, ja kyllä tuo nyt alas menee leivän ja salaatin kanssa. Haluan korostaa, että ruokalajissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kehotan säästämään sen verran pääomaa että pystyy käyttämään oikeaa mätiä. Ja ehkä katsomaan reseptin jostain muualta kuin täältä. Kirjataan se nyt kuriositeetin vuoksi:

½ dl korppujauhoja
½ dl oliiviöljyä
½ dl sitruunamehua (puolikkaan sitruunan mehu)
1 punasipuli
75 g mätitahnaa tuubista
1 dl kermaviiliä
pippuria myllystä

Aloita sekoittamalla korppujauho, oliiviöljy ja sitruunamehu. Kun korppujauho on imenyt nesteen itseensä, lisää mätitahna, pieneksi silputtu sipuli ja kermaviili ja sekoita tasaiseksi. Mausta pippurilla. Anna makujen tasaantua jääkaapissa (jos siitä vaikka olisi jotain apua). Tarjoile leivän ja salaatin kera.

Spontaaniusmanifesti

Arvoisa lukija,

Eilisen blogipäivityksen jälkeen pysähdyin miettimään, mihin tämä ruokablogi oikein on menossa. Varhaisissa kirjoituksissa jaksoin vielä korostaa eksperimentaalista ruoanlaittoa ja Tosine-foorumin Ruokareseptipalstan henkeä, mutta nyt huomaan itsekritiikin iskeneen niin, että vain salonkikelpoisimmat reseptit voittavat sisäisen kustannustoimittajan ja silloinkin pyrkimyksenä näyttää olevan kirjoittajan esittäminen mahdollisimman fiksussa ja filmaattisessa valossa. Hienostelu on mennyt niin pitkälle, että eilisessä hernesosekeittoannoskuvassa esiintyy lautasliina, jota en todellisuudessa edes käyttänyt.

Arvoisa lukija, tunnustan sortuneeni tuohon nykyään niin tuttuun ilmiöön, internet-egoismiin: kun ihmiselle tarjotaan mahdollisuus imagonsa pikkutarkkaan kontrolliin, sitä myös käytetään. Korostetaan positiivisia piirteitä, piilotetaan virheitä, kuvia photoshopataan, jokaista Facebook-tilapäivitystäkin mietitään sen kannalta, miten se vaan kuulostaisi nokkelimmalta.

MITÄ PERKELETTÄ?! Silkka itsekkyys on saanut minut unohtamaan sen spontaaniuden, jota ennen pidin johtotähtenäni. Tämä kaikki palasi mieleeni, kun kohtasin jälleen internetin syövereissä pirkanmaalaisen "pyörätelineiden asiantuntijan, elektroniikkaexpertin, yhteiskuntakriitikon, harrastelijakokin ja dyykkarin", nimimerkin Markorepairs, jonka laajaan Youtube-videotutoantoon kuuluu myös oikeasti eksperimentaalista ruoanlaittoa. TJEU: Ylläripussi kokkaus.

Internetin harhakuvista takaisin todellisuuteen raahautuneena lupaan pyrkiä eroon itsekeskeisestä itsesensuurista, ja tähän oppiakseni esitän nyt

NAKKIUKON SPONTAANIUSMANIFESTIN:

Tulevan viikon aikana kirjoitan blogiin artikkelin jokaisesta laittamastani ruokalajista (poislukien mahdollisesti ne, joista on jo kirjoitettu), riippumatta siitä, onko ruoka erityisen onnistunutta tai siitä, olenko jaksanut laittaa kuvausta varten kattauksen kuntoon.

Luonnollisena seurauksena tästä kaikki artikkelit eivät välttämättä yleisön silmää miellytä ja/tai sovellu perheen pienimmille.

Be prepared.

Hernesosekeitto

Kesä alkaa jälleen kääntyä kohti syksyä. Sen huomaa muun muassa siitä, että torilta saa edullisesti herneitä, jotka alkavat olla jo vähän ylimenneitä ja siksi kuivan makuisia. Tällöin mieleen juolahtaa, että niitä on parempi hyödyntää ruoanlaitossa kuin syödä sellaisenaan. Hernesosekeitto on nimensä puolesta klassinen ruokalaji, joskin alla oleva resepti on täysin omaa innovointia. Sanoisin silti, että hyvää tuli.


Hernesosekeitto
(2 annosta)

30 g voita
3 dl tuoreita herneitä (1-2 litraa herneenpalkoja)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
5 dl vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1 peruna

½ dl raastettua Parmesan-juustoa
1 dl maitoa tai kermaa

Rapsi herneet ulos paloista. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi kattilan pohjalla, lisää sipuli ja herneet ja hauduta niitä hetken aikaa. Kaada päälle vesi ja liemikuutio. Kuori ja kuutioi peruna, lisää keittoon. Perunan yksinäisyyttä ihmetteleville todettakoon, että se hoitaa tässä ruoassa lähinnä suurusteen virkaa. Keittele niin kauan, että peruna on kypsä. Soseuta.

Vatkaa kulhossa maito ja Parmesan-raaste sekaisin. Lisää keittoon koko ajan vatkaten, ettei juusto paakkuunnu vaan sulaa tasaisesti. Anna kiehahtaa vielä kerran. Tarjoile paahtoleivän kera.

Bonus: Vielä fiinimmän keitosta saa lisäämällä siihen viimeiseksi tilkan kuohuviiniä.

Jk. Haluan muuten huomauttaa, että tässä saavutetaan Nakkiukon julkaisunopeusennätys: tätä kirjoittaessani olen vasta aloittelemassa samaa keittolautasellista, joka kuvassa esiintyy!

Jk2. Kuvassa pöydän reunalla oleva kirja on Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin, jota olen kahlannut nyt pari kuukautta. Ajattelin, että se sopii tällaisen pehmeän ruokalajin kanssa samaan sofistikoituneeseen ilmapiiriin.

Töltött káposzta

Viime viikonloppuna kokkailimme yhdessä hungarologian tovereiden kanssa. Olin jo pitkään suunnitellut, että joskus vielä laitan unkarilaista perinneruokaa täytettyä kaalia ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Projekti oli kohtalaisen aikaavievä, mutta lopputulos mitä herkullisin. Suosittelen!

Resepti on alunperin Erős Pista -paprikatahnan valmistajan nettisivulta, josta olen sen kääntänyt ja muokannut hieman suomalaisia raaka-aineita silmälläpitäen.


Täytetty kaali
6 hengelle

1 varhaiskaali
1,2 kg hapankaalia
200 g porsaan palvikylkeä
2 rkl öljyä
1 rkl punasipulitahnaa (unkarilainen tuote, voi korvata 1 tuoreella sipulilla tai jättää pois)
1 tl valkosipulitahnaa (tätä saa Suomestakin)
1 rkl paprikajauhetta
½ rkl suolaa
1 tl meiramia
1 rkl jauhoja

Täytteeseen:
1,5 dl puuroriisiä
600 g jauhelihaa
1 tl punasipulitahnaa
½ tl valkosipulitahnaa
2 rkl öljyä
1 muna
rouhittua mustapippuria
meiramia
½ rkl suolaa
1 rkl paprikajauhetta

Tarjoiluun:
Ranskankermaa
Erős Pista -paprikatahnaa

Valmista ensin täyte. Keitä riisi 2,5 dl:ssä suolattua vettä ja jäähdytä. Sekoita punasipuli- ja valkosipulitahna öljyyn ja sekoita jauhelihaan. Lisää kananmuna ja jäähtynyt riisi, mausta suolalla, pippurilla, meiramilla ja paprikalla.

Laita kaali kokonaisena riittävän isoon kattilaan ja keitä sitä vedessä noin 15-20 minuuttia eli kunnes lehdet alkavat pehmentyä. Ota kaali pois kattilasta ja valuta ylimääräinen vesi pois. Kuori varovaisesti kaalista lehtiä kokonaisena irti. Tarvitset noin 12-20 kaalinlehteä. Ohenna lehtiruotia käärimisen helpottamiseksi.

Sitten näpräysosuus: laita kaalinlehden keskelle jauhelihatäytettä, käännä vasen ja oikea reuna täytteen päälle ja rullaa nyytiksi. Toista, kunnes kaalinlehdet tai täyte ovat lopussa tai muuten olet saanut riittävän määrän kääryleitä. Lado ne vatiin tai leikkuulaudalle odottamaan kypsennystä.

Seuraavaksi valmistetaan hapankaalihöystö, jonka kanssa täyetyt kaalit kypsennetään. Tähän tarvitaan mieluiten iso pata tai kasari. Paloittele palvikylki pieniksi kuutioiksi, poista kamara. Paista sitä öljyssä koko ajan sekoittaen. Lisää puna- ja valkosipulitahna sekä paprikajauhe ja jatka niiden kuullottamista vielä hetken. Lisää sitten hapankaali, mausta suolalla ja meiramilla.

Lado täytetyt kaalit hapankaalihöystön päälle ja lisää vettä sen verran, etteivät ne aivan peity. Kuumenna kiehuvaksi ja anna sitten hautua miedolla lämmöllä kansi raollaan niin kauan, että kaalikääryleet ovat kypsiä. Olisikohan siihen mennyt noin tunti. Pyörittele kattilaa välillä, ettei ruoka pala pohjaan. Varo hajottamasta kääryleitä.

Kun kääryleet ovat kypsiä, nosta ne varovasti pois padasta. Sekoita jauhot 1,5 desilitraan kylmää vettä ja suurusta haudutettu hapankaali sillä. Kiehauta vielä kerran. Jos kaalikääryleet ovat ehtineet jäähtyä, nosta ne vielä hetkeksi hapankaalipedille lämpiämään.

Tarjoa hapankerman (creme fraiche) ja Erős Pista -paprikatahnan kera (ja koska reseptin lähde on kyseisen tuotteen valmistaja, kuuluisi sitä tietysti laittaa ruokaan myös melkein missä tahansa muussa valmistusvaiheessa. Itse suosin pöytämaustamista niin jokainen syöjä saa itse haluamansa tulisuusasteen).

Jó étvagyat!

Artisokkapasta

Yksinkertainen ja maukas pastakastike sai inspiraationsa siitä, kun huomasin kaupassa edullisia tölkitettyjä artisokkia. Artisokan maku on aina viehättänyt minua, siinä on samanaikaisesti pientä kirpeyttä ja parsamaista pehmeyttä. Uskaltaisin sanoa että mieto kermainen kastike tekee sille oikeutta.

1 tlk (225 g) säilöttyjä artisokansydämiä
1 pieni sipuli
4-6 kynttä valkosipulia
2 tomaattia
1 tlk ruokakermaa
oliiviöljyä
mustapippuria
basilikaa
parmesan- tai pecorino-juustoa

Silppua sipuli, valkosipuli ja tomaatti. Kuullota niitä oliiviöljyssä hetken, että pehmenevät. Lisää paloitellut artisokat, mahdollisesti pikku tilkka vettä sekä ruokakerma. Mausta pippurilla ja basilikalla. Jätä hautumaan ja keitä spagetti. Mausta annos vielä parmesanilla tai pecorinolla. Valmis!

Victory salad!

Caesar-salaatin käsite on meidän taloudessamme kokenut niin monta paradiastolea, että sillä on enää hyvin vähän tekemistä tuon Caesar Cardinin mukaan nimetyn ruokalajin kanssa. Tästä syystä, ja verkossa vaanivia reseptifundamentalisteja varoen, en rohkene esitellä salaattia alkuperäisellä nimellään. Sen sijaan juuri tänä iltana Pub Kierteen visassa saavuttamamme merkittävä voitto ja sen kunniaksi itselleni suoma salaattinautinto innoittavat minut lähes georgewbushilaiseen uudelleennimeämiseen: olkoon tämä herkullinen hyödyke täst'edes Voitonsalaattia!



1 salaatinkerä
1-2 mietoa sipulia, mieluiten punasipulia
1 omena
n. 200 g viinirypäleitä

Krutongit:
8-10 viipaletta paahtoleipää
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
oreganoa
basilikaa
suolaa
pippuria

Kastike:
1 tlk kermaviilia
juustodippikastikepussi
maitoa

Aloita krutongeista. Raasta valkosipulinkynnet oliiviöljyyn, sekoita siihen myös yrttimausteet, suola ja pippuri. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuutioi paahtoleipäviipaleet, sekoita mausteöljy leipien sekaan (onnistuu parhaiten kannellisessa kulhossa ravistaen), levitä uunipellille ja paahda noin 15 minuuttia.

Suikaloi salaatti, silppua sipuli, kuutioi omena ja puolita rypäleet. Yhdistä ainekset kulhossa ja lisää rapeat krutongit (vaihtoehtoisesti jokainen syöjä voi annostella niitä lautaselleen). Sekoita dippikastike ja ohenna maidolla sopivan juoksevaksi. Valmis!

Kuvan annokseen on lisätty vielä katkarapuja. Niin voi tehdä.

Taktinen hernekeitto on täällä tänään!

Jahas. Suuresta osakseen koituneesta julkisuudestaan huolimatta (tai juuri sen ansiosta) Taktinen Hernekeitto™ ansaitsee tulla esitellyksi myös täällä, niin pääsen levittämään purkkihernekeiton tuunaamisen ilosanomaa niille, jotka eivät siitä vielä ole osallisia.

Resepti alkuperäisessä muodossaan sellaisena kun se julkaistiin Tosineen foorumin Ruokareseptipalstalla syksyllä 2007:

On tullut aika esitellä palstalle ruokareseptikeksinnöistäni taistelukelpoisin [ei kuitenkaan kulinaarisesti kunnianhimoisin, toim. huom], sillä ennakoin, että syksyn rientojen tiimellyksessä tulette tarvitsemaan vahvaa ravintoa. Tämä ruoka antaa voimia selviytyä monista kiperistä tilanteista, tällä olisi jopa Wehrmacht selvinnyt Neuvostoliiton talvesta 1941-42 (mitä silmälläpitäen on onni, että keksin sen vasta 2000-luvulla)!

Meine Damen und Herren:

Taktische Erbsensuppe
(taktinen herknekeitto)

1 tlk hernekeittoa
1 sipuli
valkosipulia
1,5 dl riisiä
vettä
soijarouhetta
1 tlk tomaattipüré'ttä
currytahnaa
sinappia
mausteita


Silppua sipuli ja runsaasti valkosipulia. Kuullota sipulit ja riisi öljyssä. Lisää hernekeitto ja tomaattipüré. Mausta timmisti currytahnalla, sinapilla, chilillä suolalla ym. Lisää ½ litraa vettä, ripottele sekaan soijarouhetta ja sekoita tasaiseksi. Keittele hiljakseen niin kauan, että riisit kypsyvät; lisää tarvittaessa vettä.

Guten Appetit!

Jk. Ajankohtainen säästövinkki: jos nautit tätä hyödykettä ankaran krapulan kourissa ja se onkin tullakseen ruokatorvea takaisin ylös, ei ruoan tarvitse muuttaa ulkonäköään lainkaan! Energiaa säästyy ja maailma pelastuu!

Tomaatti-pähkinärisotto

Tämä erinomainen resepti on alunperin kotoisin Pirkan ruokalehdestä, itse törmäsimme siihen kun Nooran sisko Helena tarjosi sitä meille helmikuussa. Kiitos, Helena!

Kun vielä lisäksi satuin lukemaanIhanat Tomaatit -blogista, että (kalliin) risottoriisin voi mainiosti korvata tavallisella puuroriisillä, tästä tuli kerralla talouteemme kestosuosikki.


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl risotto- tai puuroriisiä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (tai kana-)
2 dl ruokakermaa
250 g tomaatteja
basilikaa
mustapippuria
ruokaöljyä
n. 1 dl pähkinöitä tai siemeniä

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä kattilassa, lisää sitten riisi ja paista sekoitellen pari minuuttia. Kiehauta vesi toisessa kattilassa ja liuota liemikuutio siihen. Lisää kiehuvaa lientä riisin joukkoon vähän kerrallaan siten, että neste ehtii imeytyä ennen kun lisäät uutta. Sekoita koko ajan. Lisää lopuksi ruokakerma ja jätä hautumaan. Paahda ja murskaa pähkinät/siemenet, kuutioi tomaatit, sekoita risottoon ja anna niiden kuumentua. Mausta mustapippurilla ja basilikalla.

Risotto on täyteläistä ja ruokaisaa sellaisenaan, mutta kuvan tapauksessa siihen on lisätty vielä paistettuja halloumikuutioita. Muuntelun osalta mahdollisuudet ovat tietysti lähes rajattomat.

Currytahna

Alkais olla jo korkea aika herätellä Nakkiukko talviunilta. Hävettävän pitkän viivästyksen huomaa siitä, että tämäkin resepti on odottanut julkaisuaan jo päälle kolme kuukautta.

Olin nimittäin joulun aikoihin jälleen kerran innostunut currysta ja tein tuttaville lahjaksi currytahnaa, joka on monikäyttöistä ja huomattavasti paremman makuista kuin mikään kaupan curryjauhe (asiasta olenkin jo jurnuttanut viimetalvisessa artikkelissa). Lisäbonuksena pääsin tyhjentämään minikokoisia marmelaadipurkkeja.


Madras-currytahna
Alkuperäinen ohje: Minna Bunce, 2009

2½ rkl jauhettua, kuivattua korianteria
1 rkl juustokuminaa
1 tl sinapinsiemeniä murskattuna
½ tl rouhittua mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl kuivattua ja jauhettua sitruunaruohoa

Paahdetaan kasarissa koko ajan sekoittaen kunnes mausteet saavat miedon paahteisen tuoksun, otetaan sitten pois liedeltä ja lisätään

4 tl valkoviinietikkaa
2 kpl murskattua valkosipulinkynttä
2 tl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa
2 tl suolaa

Sekoitetaan tahnaksi. Lisätään ruokaöljyä sen verran, että tahna on sopivan paksuista. Purkitetaan. Säilytys viileässä, säilyvyys vähintään 1 kk.

Zapiekanki

Tapahtui kaukana menneisyydessä. Kesällä 1990 oltiin automatkalla vasta-avautuneessa Itäisessä Keski-Euroopassa. Puolassa pysähdyttiin lounaalle Torunin kaupunkiin. Keskustassa vastaan tuli ihmisiä syöden herkullisen näköisiä paistettuja patonkeja. Seurasimme ihmisvirtaa ja löysimme kellarikioskin, jossa niitä myytiin. Ilman kielitaitoa elehdimme kysyen että mitä ne ovat. Vastaus oli jylhä ja mieleenpainuva: ruokalajin nimi on Zapiekanki (joskin vasta vuosia myöhemmin ymmärrän, että se on monikkomuoto, yksikössä zapiekanka).

Hyppäys 20 vuotta eteenpäin. Toveri Petteri järjesti Gdansk-aiheiset elokuvafestivaalit viime syksynä. Mikä olisikaan ollut parempaa festivaalievästä kuin aitopuolalainen pikaruoka: Zapiekanki! Samalla sen valmistaminen itsessään kelpasi ohjelmanumeroksi (kuten oheisesta kuvasta näette). Petteri itse jatkoi autenttisella linjalla tarjoamalla puolalaista perinneruokaa żurekia, mutta sen reseptistä minulla ei ole aavistustakaan.

Kokilla on homma nousussa...


Zapiekanki

2 patonkia
250 g kinkkusuikaleita tai -leikkelettä
400 g juustoa raastettuna
1 tlk herkkusieniä
ketsuppia
majoneesia
(tomaattipüréttä)

Halkaise patongit ja pätki 2-3 osaan. Sivele ohuelti ketsupilla tai tomaattipüréellä. Päällystä kinkulla, herkkusienillä ja juustolla. Paista 175-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia eli kunnes juusto on sulaa ja patonki rapeaa. Koristele ketsupilla ja majoneesilla.

Valmiita 'kankia ennen paistamista