Yliviritettyä nuudelikeittoa

Aika ajoin tekee mieli laittaa ruokaa, jossa on vastustamaton makuyhdistelmä chiliä, valkosipulia, kookosmaitoa ja inkivääriä. Tällä kertaa aloin toteuttaa mielihalua rapean nuudelikeiton pohjalta, mutta heitin sekaan surutta kaikenlaisia kaakkoisaasialaisen keittiön makuelementtejä. Kaikkineen keitosta tuli varmasti vähän ylivireinen ja kaikkea muuta kuin autenttinen, mutta hyvin maistui!

Mausteinen kananuudelikeitto

1 pkt (á 300 g) maustamattomia broilersuikaleita

marinadi:
2 rkl mietoa japanilaista soijakastiketta
2 rkl rypsiöljyä
1-2 rkl viinietikkaa
3-5 kynttä valkosipulia
2-3 tl tuoretta inkivääriä raasteena tai valmista inkivääritahnaa

2 sipulia
2 porkkanaa
2 tlk wok-vihanneksia
1 tlk kookosmaitoa
2 tuoretta punaista chiliä
2 pkt Tom Yam -pikanuudeleita
1 pkt (á 180 g) katkarapuja
vettä
mausteita (chili, korianteri, sitruunaruoho)


Ota pakastetut katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Valuta sulaneista katkaravuista vesi pois.

Valmista marinadi: raasta valkosipuli ja inkivääri, sekoita kaikki aineet ja kääntele kanasuikaleet joukkoon. Anna marinoitua jonkin aikaa. Koska kyseessä on valmiiksi paloiteltu ja miedon makuinen liha, ei marinointiaikaa tarvita useita tunteja, vaan maku kehittyy jo puolessakin tunnissa.

Suikaloi sipuli ja porkkana, valuta wokvihannekset, paloittele chilit. Aloita keiton teko paistamalla kanasuikaleet marinadeineen kattilan pohjalla. Lisää sipuli, porkkana ja chili, freesaa hetken verran. Lisää wok-vihannekset ja nuudelipussien mausteet. Kaada päälle 1-2 litraa vettä ja kookosmaito. Sekoita tasaiseksi ja keittele, kunnes vihannekset ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita ja/tai soijakastiketta.

Viimeiseksi lisää paloitellut nuudelilevyt ja katkaravut. Älä keitä, vaan hauduta niin kauan, että katkaravut ovat lämpimiä ja nuudelit juuri ja juuri kypsiä. Tarjoile välittömästi.

Kanapata (ei dremanolainen)

Olen viime aikoina innostunut laittamaan pataruokia uunissa. Ruoka kaikkine lisukkeineen valmistuu kerralla; pilkkomiset ynnä muut voi hoitaa kerralla kuntoon, loppu vaatii vain aikaa. Pataruokia voi myös varioida mielensä mukaan, kasvis- ja lihaversiot onnistuvat yhtä vaivattomasti. Tässä on kanapadan perusohje. Ideana on ottaa perunoille ja porkkanoille vähän paistopintaa ja lisätä sitten lihat ja sipulit hautumaan omassa liemessään.

Kanapataa ja tzazikia. Tällä kertaa maustoin kanapalat pesto rossolla, josta koko pata sai kauniin punaisen värin.

Kanapata uunissa

n. 500 g broilerin maustamattomia rintafileitä
n. 1 kg pieniä perunoita
2-4 isoa porkkanaa
2-3 isoa sipulia
valkosipulia
ruokaöljyä
suolaa
pippuria
rosmariinia
ym.

Paloittele broilerinfileet muutamaan osaan ja mausta haluamallasi tavalla. Pelkkä suola ja pippuri riittävät, marinadinkin voi halutessaan tehdä.

Pese perunat ja lohko ne kuorineen 4-8 palaseen. Kuori ja pilko porkkanat suunnilleen samaan kokoluokkaan perunoiden kanssa. Laita pataan. Kaada päälle ruokaöljyä, mausta suolalla, pippurilla ja esim. rosmariinilla. Sekoittele. Laita 150- tai 175-celsiusasteiseen uuniin ilman kantta. Paista ½-1 tuntia, kunnes kasvikset ovat saaneet vähän rapeutta.

Leikkele sipulit renkaiksi ja silppua haluamasi määrä valkosipulia. Lisää lihat ja sipulit pataan, sekoita varovasti. Kasviksista ja kanasta kertyy kypsennyksen yhteydessä sen verran nestettä, että padan pohjalle jää hieman lientä. Runsaampaa nesteytystä kaipaavat voivat lisätä tässä vaiheessa vettä, viiniä, lihalientä tai muuta sellaista.

Jatka kypsennystä kannen alla n. 150 celsiusasteessa tunnin verran. Tarkista maku ja lihan kypsyys.Tarjoile tzazikin tai jonkin muun raikkaan lisukkeen kera.



...Niin mitä se on se dremanolainen kanapata?
En tiedä, mutta ei se ainakaan hyvältä kuulosta.

Punajuuririsotto ja paahdettu feta

Risotosta olen kirjoittanut ennenkin, mutta palaanpa taas asiaan, kun viimeisimmästä yritelmästä tuli jopa krantun aviopuolison mielestä yllättävän hyvää.

Punajuuren lisukkeeksihan on mukava laittaa jotain voimakkaan makuista juustoa. Aurajuusto on perinteisin vaihtoehto, mutta nyt päädyin feta-tyyppiseen salaattijuustoon. Sellaisenaan useat lajin edustajat ovat vähän pehmeitä ja mössöisiä, etenkin lämpimissä ruoissa. Muistin, että fetaa voi myös paahtaa, tarkistin reseptin Siskot kokkaa -blogista, kokeilin - ja hyvin onnistui. Juuston rakenne muuttui pureksittavammaksi, maku ryhdikkäämmäksi. Suosittelen.

Risotto tuli syödyksi niin äkkiä, että siitä sai vain ohimennen näppäistyä pikaisen kännykkäkuvan.

 







Punajuuririsotto ja paahdettu feta

1 iso sipuli
2-3 punajuurta
2,5 dl risottoriisiä
7 dl kasvis- tai kanalientä (kuutiosta tehty kelpaa)
öljyä
mausteita
(1 dl pähkinöitä)

1 pkt á 200 g feta-tyyppistä salaattijuustoa
oliiviöljyä
pippuria

Valmistele ensin juusto: kuutioi feta, laita se folion päälle uunivadille. Ripottele päälle pippuria ja pirskottele vähän oliiviöljyä. Paahda fetaa 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Jotin laadut saattavat sulaa, mutta se ei haittaa. Juusto on valmista, kun pinta on kevyesti ruskistunut. Kumoa juustot vuoasta lautaselle ja murustele haarukalla.

Silppua sipuli, kuori ja raasta punajuuri. Kuullota sipulisilppu öljyssä kattilan tai kasarin pohjalla, lisää joukkoon ensin risottoriisi ja sitten punajuuriraaste ja kuumenna sekoitellen. Mausta esimerkiksi suolalla, pippurilla, rosmariinilla ym. Kuumenna kana- tai kasvisliemi toisessa kattilassa kiehuvaksi, ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risoton joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää nestettä sitä mukaa kun se imeytyy riisiin. Kun kaikki liemi on lisätty, tarkista maku ja kypysyys ja jätä hetkeksi hautumaan. Lisää halutessasi pähkinöitä. Tarjoile risotto paahdetun fetan kera.

Rosvopaistia

Viime viikonloppuna tehtiin rosvopaistia kaverin syntymäpäiville mökkiympäristössä. Kenelläkään ei ollut hommasta aiempaa kokemusta, mutta muutamaa netistä löytynyttä reseptiä luovasti yhdistelemällä tulos oli vallan mainio. Kirjaanpa tähän ylös, miten homma hoitui, lukija voi sitten varioida menetelmää omien preferenssiensä mukaan.


Rosvopaisti valmistumassa

Rosvopaistin teko on vähintään yhtä paljon ympäristöoppia ja askartelua -henkinen ohjelmanumero kuin ravinnon valmistamista, mutta myös itse paisti on todella herkullista, kun sen huolellisesti tekee. Kypsennyksen kanssa ei ole syytä kiirehtiä. Jotkut reseptit varoittavat, että paisti voi myös palaa, mutta silloin on osattu kyllä lämmittää paistomonttu poikkeuksellisen kuumaksi. Toisaalta, meidän tapauksessamme koko päivän satoi, mikä saattoi hillitä kypysmisprosessia.

Resepti on kahdelle 1,5 kilon palalle hirven ulkopaistia. Koska hirven liha on vähärasvaista, laitettiin mukaan myös porsaankylkeä. Jos rosvopaistin tekee rasvaisemmasta lihasta, tämän voi jättää pois. Lihan laatu ja määrä vaikuttavat luonnollisesti maustamiseen ja valmistusaikaan. Hirvi valmistui hyvällä tuurilla 4½ tunnissa juuri sopivaan kypsyysasteeseen, se oli mureaa ja mehevää, muttei hajoavan ylikypsää. Porsaanlihan taas valmistaisin suosiolla ylikypsäksi asti.

Rosvopaistin kypsennykseen menee kokonainen päivä, ja valmistelut on syytä hoitaa viimeistään edellisenä päivänä.

Tarvikkeet:

• lapio
• tulenkestäviä tiiliä
• hyvää puuta (esim. koivuklapeja)
• sopiva paikka: tiivistä mutta kaivettavissa olevaa maata, ei maasto- tai metsäpalovaaraa
• hiekkaa
• peltitynnyri tai muu tulenkestävä alusta hiiliä varten
• eristävät hanskat
• riittävän suuri astiallinen sammutusvettä hätätilanteiden varalle
• pari teräskoukkua paistin nostamista varten

Paistiin:

• n. 3 kg hirvenlihaa
• soijaa, ruokaöljyä, punaviiniä, mausteita
• n. 500 g siankylkiviipaleita (kauppanimeltään "kastikelihaa")
• suolaa, pippuria, rosmariinia
• valkosipulia

Paistin käärintään:

• iso, laakea foliovuoka
• foliota
• sanomalehteä
• rautalankaa tai kanaverkkoa

Hirvenliha laitetaan marinadiin viimeistään edellisenä päivänä. Marinadin ei tarvitse olla mitenkään erityinen, esimerkiksi ruokaöljy-soija-punaviini sopii.

Seuraavaksi kaivetaan neliömäinen kuoppa ja vuorataan se latomalla pohjalle ja reunoille tiiliä tiiviiksi kerrokseksi. Saumataan hiekalla. Tiilien latomisen jälkeen tyhjää tilaa pitäisi olla vähintään 40*40*40 cm.

Keijo latoo tiiliä. Montusta tuli siisti, vaikka ehkä hiukan naftin kokoinen

Paistopäivän aamuna kuopassa aletaan polttaa nuotiota, mielellään koivua tai muuta puuta, jolla on hyvä lämpöarvo. Puuta lisätään tasaisesti, jotta pohjalle kertyy kuuma hiillos ja tiilet kuumenevat. Kuoppa lämpiää noin 3-4 tunnissa.

Paisti otetaan marinadista, hierotaan pinnalle suolaa, pippuria ja rosmariinia ja tökitään pintaan valkosipulinkynsiä. Paisti asetellaan sopivan kokoiseen laakeaan foliovuokaan, ja ladotaan sen päälle tasaisesti siankylkiviipaleet. Paisti vuokineen kääritään vähintään viiteen kerrokseen foliota niin, että nyytti on mahdollisimman hyvin suljettu kaikilta puolin. Seuraava käärintä tehdään kostutettuun sanomalehteen. Meillä taisi mennä pari arkipäivänumeroa broadsheet-kokoista maakuntalehteä.

Viimeiseksi nyytin ympärille kääritään kana- tai katiskaverkkoa, tai niiden puutteessa rautalankaa useita kierroksia ristikkäin. Verkko pitää käärön kasassa paistumisen aikana ja siitä on helppo nostaa valmis paisti pois kuopasta.

Tässa vaiheessa annetaan nuotion kuopan pohjalla hiipua ja lapioidaan hehkuvat hiilet peltitynnyriin tai muulle tulenkestävälle alustalle. (Tiilien pitäisi tässä vaiheessa olla riittävän kuumia. Jos tiiltä voi koskettaa polttamatta sormia, jatketaan nuotion polttamista.) Paisti lasketaan kuopan pohjalle suojaavia hanskoja apuna käyttäen, sen päälle lapioidaan kerros hiekkaa, sitten kuumat hiilet takaisin ja päälimmäiseksi paksumpi kerros hiekkaa.

Näin syntyneen kummun päälle sytytetään toinen nuotio, ei liian iso muttei vallan pienikään. Poltetaan sitä 3-4 tuntia. Annetaan hiipua ja jätetään paisti hautumaan halutun mittaiseksi ajaksi.

Kun nälkä vie voiton maltista, on aika kaivaa paisti ylös. Hiekka ja hiilet lapioidaan peltitynnyriin (vast.). Viimeinen kerros hiekkaa kaavitaan varovasti pois, ettei paistinyytti hajoa. Kun kanaverkko tulee näkyviin, tartutaan siihen parilla vahvalla teräskoukulla ja nostetaan paisti ylös. Kääritään peitteet pois kerros kerrokselta. Kun jäljellä on pari viimeistä foliokerrosta, nyytin voi nostaa uunipellille ja kurkistaa varovasti sisälle. Jos kaikki näyttää hyvältä, ei kun pöytään!

Irtonaisia vinkkejä:

• Kuoppa kannattaa tehdä huolellisesti, jotta sitä voi käyttää myöhemminkin. Pro-tason kaivajat voivat tehdä pohjimmaiseksi salaojituksen, ettei kuoppa täyty vedellä.
• Jos kuopassa ja paistoastiassa on tilaa, mikään ei estä pilkkomasta mukaan perunoita ja porkkanoita, jotka hautuvat paistinliemessä mehukkaiksi. Meidän tapauksessamme peruna-porkkanalisuke tehtiin ihan uunissa: juurekset palasiksi, öljyä, suolaa ja pippuria sekaan, vuokaan ja 175 asteessa pari tuntia.

Syntymäpäiväkakku

Tuli sitten täytettyä pyöreitä. Sen kunniaksi pidin kunnon kahvikekkerit, ja pitihän niihin kakku saada. Kuten tiedätte, en hirveän usein innostu leipomisesta, mutta syntymäpäiväkakun osalta visio oli selvä: perinteinen, lapsuuden syntymäpäivistä muistuttava täytekakku, with a twist.

Sen twistin nimi oli mascarpone.

Mansikka-banaani-mascarponevaahtotäytekakku
(n. 15 palaa)

Viiden munan sokerikakkupohja
maitoa kostutukseen

Täyte:
200 g mascarponea tai muuta maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
(tomusokeria)
2 banaania
1 l tuoreita mansikoita
sitruunamelissaa

Kuorrutus:
200 g mascarponea /tmmtj.
2 dl kuohukermaa
(tomusokeria)

Koristelu:
2 pussia Amerikan pastilleja
sitruunamelissaa

Valmista viiden munan kakkupohja, esimerkiksi Kinuskikissan reseptillä. Leikkaa halki kolmeen osaan.

Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi, lisää (tarvittaessa ensin pehmeäksi vaivattu) mascarpone varovasti sekoittaen ja halutessasi n. 2 rkl tomusokeria. Muussaa banaanit sauvasekoittimella ja kääntele mascarponevaahdon sekaan. Revi tai leikkele nippu sitruunamelissan lehtiä palasiksi ja sekoita nekin vaahtoon.

Aloita kakun kokoaminen kostuttamalla alin pohjasiivu maidolla (käytä kostuketta varovasti, paitsi jos aiot tarjota kakun hyvin nopeasti ja sen pitää kostua pian). Levitä päälle puolet mascarpone-banaanivaahdosta tasaiseksi kerrokseksi. Viipaloi mansikat ja levitä puolet niistä vaahtokerroksen päälle. Aseta seuraava kerros kakkuun ja toista operaatio. Viimeiseksi kostuta päälimmäisen pohjasiivun leikkauspinta varovasti ja kiepauta se koko kakun päälle.

Kuorrutusta varten valmista toinen annos mascarponevaahtoa. Levitä se nuolijalla tasaisesti kakun päälle (jos haluat pursottaa kuorrutuksesta kuvioita, tee sitä 1½-kertainen annos). Lopuksi koristele kakku Amerikan pastilleilla ja sitruunamelissan lehdillä.

Nauti kahvikupposen tai keltaisen Jaffan kera. Synttärisankari saa leikata ensimmäisen palan!

Kesäkurpitsan hyötykäyttöä vol. 2: Sitruunainen kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsasato alkaa taas kypsyä kasvimaalla. Siispä sitä täytyy alkaa tunkea ruokiin. Seuraavan reseptin lähde on jossain Pirkka-Yhteishyvä -akselilla.

500 g pastaa (esim. fusilli tai farfalle)
1 suurehko kesäkurpitsa
3 valkosipulinkynttä
200 g herneitä
2 dl ruokakermaa
200 g feta-tyyppistä juustoa
1 sitruunan raastettu kuori ja ½ sitruunan mehu
suolaa, pippuria ja minttua
oliiviöljyä

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä keltainen kuoriosa hienolla raastinterällä. Halkaise sitruuna ja purista toisesta puolikkaasta mehu.

Kuori ja kuutioi kesäkurpitsa, silppua valkosipuli. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja paista kesäkurpitsaa ja valkosipulia muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää herneet ja mausta suolalla, pippurilla ja mintulla. Kaada sekaan ruokakerma ja vähän vettä sekä murustettu feta, kiehauta ja jätä hautumaan.

Keitä pasta kypsäksi ja valuta. Viimeiseksi kuumenna kastike uudelleen kiehuvaksi ja lisää sitruunaraaste ja -mehu joukkoon koko ajan sekoittaen, ettei kerma juoksetu. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile.

Grillimakkaraa: ei-maksettu mainos

"Voi suomalainen grillimakkara, sinuun saa joka kesä pettyä uudelleen!" 

Näin tuskailin muutama viikko sitten makkarangrillauksen äärellä. Jokin kieroutunut perinnetietoisuus saa minut vuodesta toiseen maistelemaan uusia grillimakkaramakuja toivoen, että joku niistä olisikin erinomaisen hyvää. Tuolla kertaa olin tarttunut Kabanossin Makujen Maailma -kausimakuun nimeltä Kolbász (1), jonka mainostetaan olevan "unkarilaistyyppinen paprikamakkara". Eihän siinä ollut kovinkaan paljon unkarilaisuutta, ei paprikan makua eikä sen puoleen muutakaan makua.

Mutta! Etsintä jatkuu, makkaransyöjä ei anna periksi. Viime viikonloppuna puolestaan ostin saman sarjan Kabanossi Txistorra (2) -paketin, ja kuinka ollakaan, se osoittautui olevan hyvää! Maukas ja mehevä, tomaattinen, valkosipulinen kykkyrä! Suosittelen kypsennystä miedolla lämmöllä, jotta mehevyys säilyy, esimerkiksi foliossa miedolla hiilloksella. Itse oikaisin ja paistoin uunissa. 6½ pistettä ja Ville suosittelee! (Obs! Se, että makkara on hyvää, ei kuitenkaan tarkoita että se olisi yhtään sen autenttisempaa)

(1) unk. 'makkara'
(2) bask. 'makkara'

Kukkakaalisosekeitto feat. uusi keittiö

Päivitystä pukkaa taas pitkän tauon jälkeen. En selittele viivettä sen kummemmin, mutta toteanpahan vain, että jatkossa ruoanlaittoympäristönä on mitä modernein uuden kodin keittiö, josta löytyy sellaisia ihmeellisyyksiä kuin induktioliesi ja kiertoilmauuni!

Ensimmäinen tässä ympäristössä esiteltävä ruoka olkoon jo klassikoksi muodostunut sofistikoitunut kukkakaalisosekeitto. Lähtökohtaisesti pehmeän makuinen keitto muuttuu entistäkin hienommaksi, kun se suurustetaan kahteen kertaan, sekä sulatejuustolla että pähkinäkermalla.

Kukkakaali-pähkinäsosekeitto

1 iso kukkakaali
4-6 jauhoista perunaa
3-6 valkosipulinkynttä
1½ l vettä
liha- tai kasvisliemikuutio
1 pkt (á 250 g) Koskenlaskija-sulatejuustoa
n. 2 dl suolattuja maapähkinöitä + tilkka vettä
suolaa, pippuria, paprikaa

Kuori ja kuutioi perunat, paloittele kukkakaali. Kuori valkosipulinkynnet ja pilko ne joten kuten. Laita kasvikset kattilaan, lisää vesi ja liemikuutio, ja keitä kypsäksi. Lisää sulatejuusto ja anna sen liueta keittoon (ellei liukene, ei haittaa; keitto menee kuitenkin sekaisin soseutettaessa).

Valmista pähkinäkerma: laita suolapähkinät korkeaan kulhoon, murskaa ne sauvasekoittimella ja lisää samalla hieman vettä, jotta seoksesta tulee tasainen ja sakea. Soseuta seuraavaksi keitto, lisää pähkinäkerma ja sekoita. Tarkista maku, mausta tarvittaessa. Anna hautua hetki ja tarjoile.

Kalamureke revisited

Kiitos Markun kalansaaliiden, kalamurekkeen valmistus oli jälleen ajankohtaista. Toisin kuin viime kerralla, halusimme nyt tehdä murekkeesta pannulla paistettavia pihvejä, joten taikinasta piti saada tiiviimpää. Tämä onnistui hyvin, pihvit paistuivat mukavan rapeakuorisiksi ja pysyivät kiitettävän hyvin kasassa paistaisen ajan. Osan ruskistin nopeasti pannulla ja kypsensin loppuun uunissa, osan paistoin kokonaan kypsäksi pannulla miedolla lämmöllä. Kumpikin vaihtoehto onnistui, eivätkä pihvit kuivuneet missään vaiheessa.

Muistutan jälleen, että kalan on hyvä olla vähän kohmeista jauhettaessa. Käyttämämme hauki oli nahattomina fileinä ilman isoja ruotoja, mutta pienemmät ruodot jauhautuivat ja pehmenivät niin hyvin, ettei niiden mukanaoloa huomannut.

Kalamurekepihvit

600 g haukea tai muuta vähärasvaista kalaa fileinä
1 keskikokoinen sipuli
2 munaa
2 dl ruokakermaa
2 viipaletta kuivaa leipää tai 3/4 dl korppujauhoja
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria

Silppua ja kuullota sipuli. Jauha kalafileet lihamyllyssä kolmeen kertaan ja kolmannella kierroksella jauha sekaan sipuli. Lopuksi jauha leivät myllyn läpi, niin saat kaiken kalamassan myllystä ulos ja valmiin korppujauhon päälle. Lisää massaan muut aineet koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on tasaista ja vähän "sitkeää" eli ei heti murene käsiteltäessä.

Nosta lusikalla pihvejä suoraan paistinpannulle, taputtele lastalla litteiksi ja paista voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä molemmilta puolin kypsiksi TAI ruskista nopeasti pannulla ja siirrä uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa kypsiksi.

Tarjoa keitettyjen perunoiden, sitruunan ja esimerkiksi seuraavanlaisen kastikkeen kera:

2 dl kermaviiliä
2 rkl majoneesia
1 rkl sinappia
½ maustekurkkua
sokeria
suolaa
pippuria
tilliä

Kuutioi maustekurkku mahdollisimman pieneksi, sekoita kaikki aineet ja anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua.

Hmm, pitäisiköhän seuraavalla kerralla kokeilla kalahampurilaisia?

Avokadopasta

Päädyinpä sitten minäkin tekemään kauden muotiruokaa, Avokadopastaa Alexander Gullichsenin reseptillä, vaikka perinteinen vastahankaisuus pitkään sitä pidätteli. Ruoka on kehunsa ansainnut, tuorekastikkeen maku on täyteläinen ja raikas. Toisaalta, mitenpä niin hyvistä aineksista huonoa saisikaan aikaan?

Reseptiä en ryhdy tähän kopioimaan, koska sen löytää muutenkin joka paikasta, ja koska poikkeuksellisesti jopa noudatin sitä (mitä nyt käytin juustona yksinomaan parmesania, kun kaupassa ei juuri pecorinoa ollut). Toteanpa vain, että valmistus oli todella helppoa ja nopeaa - ja maku erinomainen. Reseptin huomautus keitinveden suolaisuudesta on paikallaan, ruokaan tulee makua, mutta lopputulos ei ole lainkaan liian suolainen. Samoin tuoreet chili ja valkosipuli uppoavat kastikkeeseen pehmeästi, eikä siitä tule lainkaan polttavaa tai kitkerää.

Ainoa mieleen juolahtanut kehitysidea oli, että koska kastike on jokseenkin suora risteytys guacamolea ja pesto genovesea, lieköhän kastikkeen voisi tehdä niiden tavoin etukäteen tehosekoittimessa, jolloin valmistus olisi jos mahdollista vieläkin nopeampaa? Mutta ehkä tämä vaihtoehto menee jo banaalin puolelle; kyllähän kesäisen rentoon ja impressionistiseen kokkailuun voi sisällyttää hiukkasen avokadon paloittelua ja yrttien repimistä.