Kesän alkajaisiksi

Juhannusta odotellaan perinteikkään sateisessa säässä. Mutta pitäähän sitä kesäloman alkajaisiksi jotain asiaankuuluvaa ruokaa keksiä. Uudet perunat ja silli - kausi on parhaimmillaan, miksei siis niitä? Siksi, että kaapissa on vain vanhoja perunoita ja vähän sillintähteitä. Sovelletaan niistä jotain hetkeen sopivaa, eli sillikaviaaria. Paras sillikaviaari syntyisi tavallisesta suolasillifileestä, mutta nyt käsillä oleva säilötty maustesilli on huomattavasti helpompaa käsitellä.

Pikainen sillikaviaari

½ tlk sipulisilliä
1 pieni sipuli
½ omenaa
1 dl kermaviiliä
1 rkl ruohosipulituorejuustoa
1 rkl majoneesia
mustapippuria

Pilko sillinpalat pieniksi, kuutioi omena ja sipuli. Sekoita kermaviili, tuorejuusto ja majoneesi tasaiseksi kastikkeeksi. Yhdistä kaikki aineet ja rouhi päälle mustapippuria. Anna vetäytyä hetken jääkaapissa. Tummaa leipää, uusia (tai vanhoja) perunoita. Miksei myös pikku ryyppy hyvin jäähdytetyä paloviinaa.

Toisella leivällä perunan kera sillikaviaaria, toisella savulohta ja munakokkelia. Tuoretta ruohosipulia voi silputa päälle. Minä en nyt lähde tuonne sateeseen sellaista etsimään.

Täältä tähän. Hyvää juhannusta!

Kiireisen viikonlopun gourmet(??!!)burger

Tämänlaatuinen postaus taitaa vaatia esipuheen. Ellei suorastaan selityksen.

Kuten blogia pitempään seuranneet tietävät, ruokakirjoitukseni eivät välttämättä tähtää kulinaristisesti korkeaan tasoon, vaan tarpeen vaatiessa myös arkisen ruoanlaiton ajoittain karujenkin innovaatioiden esittelyyn. Tämä tapaus edustaa viimeksi mainittua osastoa puhtaimmillaan: kun viikonloppu on täynnä häsähäsää, huomaa jossain vaiheessa, että illan ruoasta ei ole aavistustakaan. Samalla kuitenkin on pantu merkille, että lähikaupassa on tarjouksessa parsaa ja Hesburgerissa juustohampurilaisia (ns. euron juusto -viikko)*. Eipä sitten muuta kuin yhdistetään täysin siekailematta kyseiset komponentit. Epätoivoisen naureskelun jälkeen rohjetaan maistamaan (jopa kranttu aviopuoliso suostui ottamaan yhden!).

Itse asiassa... hampurilaismajoneesi sopii parsalle varsin hyvin! Vastaavasti parsa tuo mehevyyttä melko kuivakalle noutopurilaiselle... Kuulkaas nyt, en minä tätä innovaatiota ala anteeksi pyytelemään!

Euron juustot parsan kera

Vihreää tankoparsaa
(Hesburgerin*) Juustohampurilaisia

Osta haluamasi määrä juustohampurilaisia ja vastaava määrä tankoparsaa, eli noin puoli kiloa parsaa  neljää purilaista kohden.

Huuhtele parsat. Kokeile, mistä kohtaa parsa katkeaa luonnostaan taivuttaessa, silloin varren puiseva osuus jää pois. Katko (älä leikkaa) parsat ja kuori vielä muutama sentti katkaisukohdasta kohti nuppua. Kuumenna miedosti suolattu vesi kattilassa kiehuvaksi, lisää parsat ja keitä noin 4 minuuttia kohtalaisen voimakkaasti kiehuen. Kaada vesi pois ja pidä parsat lämpiminä kattilassa kannen alla.

Lämmitä hampurilaiset. Nosta kunkin purilaisen kantta ja laita väliin muutama parsa, tarpeen mukaan pätkittynä. Tarjoile ennakkoluulottomalle (ja/tai riittävän nälkäiselle) yleisölle.



* Hesburger ei ole sponsoroinut kirjoitusta. Syytä kyllä olisi.

Herra Mösjöö -cocktail

Hyvinmuotoilluista viiksistään ja estottomasta lavapresenssistään tunnettu luxemburgilaisartisti Herra Mösjöö järjesti kaikkien aikojen Euroviisu-iltamat kuluneena viikonloppuna. Ohjelman kunnianhimoisena tavoitteena oli soittaa kaikki laulukilpailun historiassa esitetyt kappaleet. En ole ihan varma tavoitteen täyttymisestä, mutta ainakin lukuisat klassikkokappaleet tarjosivat sitä viisuriemua, johon vuoden 2015 mitäänsanomaton finaali ei yltänyt.

Herra Mösjöön kunniaksi päätin luoda hänen ja tapahtuman tyyliin sopivan cocktailin. Samalla tuli opeteltua kerrosdrinkkien teko, joka luojan kiitos onnistui äärimmäisen vähäisellä harjoittelulla. Toisaalta aineksetkin oli valittu varman päälle, eli nesteiden tiheydet poikkesivat riittävästi toisistaan, eivätkä ainekset sekoittuessaankaan juoksetu.

Mitä siis Herra Mösjöö on? Värikäs. Herkullinen. Karnevalistinen. Ja tietenkin viikset!

Herra Mösjöö -cocktail

(mitat yhteen annokseen)

2-4 cl sinistä curaçao-likööriä (esim. Bols Blue)
4 cl kermalikööriä
4 cl kuohukermaa

tummaa suklaata
punaista elintarvikeväriä
(ripaus vaniljasokeria)

Aloita viiksien valmistuksella vähintään muutama tunti ennen tarjoilua. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, kaada se erittäin kapeakärkiseen pursottimeen (myös lämmönkestävä muovipussi neulanreiällä käy) ja pursota leivinpaperin päälle viikset. Anna jähmettyä kuivassa ja viileässä paikassa, ei kuitenkaan jääkaapissa.

Jäähdytä muut ainekset ja työvälineet huolellisesti. Kaada kerma sekoituskulhoon, tiputa joukkoon muutama tippa punaista elintarvikeväriä ja halutessasi ripaus vaniljasokeria. Vatkaa pehmeäksi vaahdoksi ja siirrä pursottimeen.

Kaada lasin pohjalle 2-4 cl sinistä curaçao-likööriä; paksumpi kerros on näyttävämpi, pienempi määrä tuottaa tasapainoisemman kokonaismaun.

Aseta lusikka kupu ylöspäin lasiin niin, että lusikan kärki koskettaa nesteen pintaa. Kaada kermalikööri ohuena nauhana lusikan kupuun, jolloin se kerrostuu sekoittumatta curaçaon päälle (pullon suulle kannattaa laittaa metallinen kaatonokka, jolloin kaataminen helpottuu). Kermalikööri saa olla mahdollisimman valkoista laatua, jolloin kokonaisuus muistuttaa etäisesti Luxemburgin lippua.

Pursota kermavaahto päälimmäiseksi aloittaen reunoilta, jolloin se ei uppoa kermaliköörin sekaan. Koristele suklaaviiksillä ja tarjoile välittömästi.

Tällaisen lasillisen parissa voi rentoutua hilpeänä kevätiltana, taustamusiikiksi kukin valitkoon omat ikisuosikkinsa Eurovision laulukilpailun osallistujien joukosta.

On a tous un banc, un arbre, une rue / où l'on a bercé nos rêves...

T*mun kastike: ei-maksettu-mainos

Pidän maustekastikkeista. Ei sillä, että metsästäisin räjähtävintä chilikokemusta scoville-lukemien kautta, vaan tykkään kokeilla erilaisia kastikkeita ruoanlaittossa ja pöytämausteena. Joskus maut miellyttävät, joskus taas eivät. Esimerkiksi kovassa huudossa oleva Sriracha eli "nykyajan ketsuppi" on läpitunkevan makunsa kanssa korkeintaan ihan ok-tasoista, ja sitäkin vain muutamissa ruoissa.

Tällä alalla olen jo jonkin aikaa seuraillut jyväskyläläisen kastikemestari Teemu Peltosen bisneksiä eli T*mun kastike -tuoteperheen kehittymistä. Muutamaakin varianttia on tullut kokeiltua, mutta tähän mennessä mikään ei ole iskenyt aivan täsmäaseena makuhermoon. Parisen viikkoa sitten Teemu maistatti uusia kehitelmiään lähimarketissa, josta koemielessä ostin Punasipuli-pekoni-BBQ -kastikkeen. Sepä onkin oikein herkullinen ja monikäyttöinen kastike, jossa on oma persoonallinen makunsa, mutta joka ei silti peitä ruoan muita makuja alleen.

Yleensä bbq-kastikken nimellä myytävät hyödykkeet ovat sekä voimakkaan makeita että savuisia, mitä yhdistelmää toki aika ajoin kaipaa, mutta useimmiten kuitenkaan ei. Heikkolaatuisimmissa tapauksissa maku on pelkästään tunkkainen. T*BBQ on sitävastoin perusmaultaan suorastaan raikas. Riittävä makeus tuntuu tulevan luonnostaan tomaatista ja punasipulista. Pekonista mukaan tulee mieto lihaisa ja savuinen vivahde. Rakenteessa on itse tehdyn fiilis, kastiketta ei ole keitetty tiukaksi tahnaksi, vaan mukana on mukavia sattumia. Kyllä! 8 pistettä ja Ville suosittelee.

Arkikäytössä hinta nousee tosin aika korkeaksi, kun kyseessä on sen verran miedon makuinen kastike, että sitä mieluusti laittaa ruokaan useammankin lusikallisen. Mutta tuetaan nyt lähiruokaa ja paikallista pienyritteliäisyyttä.

Jaa-a, jos kesällä tomaattisadon kypsyessä on aikaa, voisin myös kokeilla oman soossin keittelyä.

Yliviritettyä nuudelikeittoa

Aika ajoin tekee mieli laittaa ruokaa, jossa on vastustamaton makuyhdistelmä chiliä, valkosipulia, kookosmaitoa ja inkivääriä. Tällä kertaa aloin toteuttaa mielihalua rapean nuudelikeiton pohjalta, mutta heitin sekaan surutta kaikenlaisia kaakkoisaasialaisen keittiön makuelementtejä. Kaikkineen keitosta tuli varmasti vähän ylivireinen ja kaikkea muuta kuin autenttinen, mutta hyvin maistui!

Mausteinen kananuudelikeitto

1 pkt (á 300 g) maustamattomia broilersuikaleita

marinadi:
2 rkl mietoa japanilaista soijakastiketta
2 rkl rypsiöljyä
1-2 rkl viinietikkaa
3-5 kynttä valkosipulia
2-3 tl tuoretta inkivääriä raasteena tai valmista inkivääritahnaa

2 sipulia
2 porkkanaa
2 tlk wok-vihanneksia
1 tlk kookosmaitoa
2 tuoretta punaista chiliä
2 pkt Tom Yam -pikanuudeleita
1 pkt (á 180 g) katkarapuja
vettä
mausteita (chili, korianteri, sitruunaruoho)


Ota pakastetut katkaravut sulamaan hyvissä ajoin. Valuta sulaneista katkaravuista vesi pois.

Valmista marinadi: raasta valkosipuli ja inkivääri, sekoita kaikki aineet ja kääntele kanasuikaleet joukkoon. Anna marinoitua jonkin aikaa. Koska kyseessä on valmiiksi paloiteltu ja miedon makuinen liha, ei marinointiaikaa tarvita useita tunteja, vaan maku kehittyy jo puolessakin tunnissa.

Suikaloi sipuli ja porkkana, valuta wokvihannekset, paloittele chilit. Aloita keiton teko paistamalla kanasuikaleet marinadeineen kattilan pohjalla. Lisää sipuli, porkkana ja chili, freesaa hetken verran. Lisää wok-vihannekset ja nuudelipussien mausteet. Kaada päälle 1-2 litraa vettä ja kookosmaito. Sekoita tasaiseksi ja keittele, kunnes vihannekset ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita ja/tai soijakastiketta.

Viimeiseksi lisää paloitellut nuudelilevyt ja katkaravut. Älä keitä, vaan hauduta niin kauan, että katkaravut ovat lämpimiä ja nuudelit juuri ja juuri kypsiä. Tarjoile välittömästi.

Kanapata (ei dremanolainen)

Olen viime aikoina innostunut laittamaan pataruokia uunissa. Ruoka kaikkine lisukkeineen valmistuu kerralla; pilkkomiset ynnä muut voi hoitaa kerralla kuntoon, loppu vaatii vain aikaa. Pataruokia voi myös varioida mielensä mukaan, kasvis- ja lihaversiot onnistuvat yhtä vaivattomasti. Tässä on kanapadan perusohje. Ideana on ottaa perunoille ja porkkanoille vähän paistopintaa ja lisätä sitten lihat ja sipulit hautumaan omassa liemessään.

Kanapataa ja tzazikia. Tällä kertaa maustoin kanapalat pesto rossolla, josta koko pata sai kauniin punaisen värin.

Kanapata uunissa

n. 500 g broilerin maustamattomia rintafileitä
n. 1 kg pieniä perunoita
2-4 isoa porkkanaa
2-3 isoa sipulia
valkosipulia
ruokaöljyä
suolaa
pippuria
rosmariinia
ym.

Paloittele broilerinfileet muutamaan osaan ja mausta haluamallasi tavalla. Pelkkä suola ja pippuri riittävät, marinadinkin voi halutessaan tehdä.

Pese perunat ja lohko ne kuorineen 4-8 palaseen. Kuori ja pilko porkkanat suunnilleen samaan kokoluokkaan perunoiden kanssa. Laita pataan. Kaada päälle ruokaöljyä, mausta suolalla, pippurilla ja esim. rosmariinilla. Sekoittele. Laita 150- tai 175-celsiusasteiseen uuniin ilman kantta. Paista ½-1 tuntia, kunnes kasvikset ovat saaneet vähän rapeutta.

Leikkele sipulit renkaiksi ja silppua haluamasi määrä valkosipulia. Lisää lihat ja sipulit pataan, sekoita varovasti. Kasviksista ja kanasta kertyy kypsennyksen yhteydessä sen verran nestettä, että padan pohjalle jää hieman lientä. Runsaampaa nesteytystä kaipaavat voivat lisätä tässä vaiheessa vettä, viiniä, lihalientä tai muuta sellaista.

Jatka kypsennystä kannen alla n. 150 celsiusasteessa tunnin verran. Tarkista maku ja lihan kypsyys.Tarjoile tzazikin tai jonkin muun raikkaan lisukkeen kera.



...Niin mitä se on se dremanolainen kanapata?
En tiedä, mutta ei se ainakaan hyvältä kuulosta.

Punajuuririsotto ja paahdettu feta

Risotosta olen kirjoittanut ennenkin, mutta palaanpa taas asiaan, kun viimeisimmästä yritelmästä tuli jopa krantun aviopuolison mielestä yllättävän hyvää.

Punajuuren lisukkeeksihan on mukava laittaa jotain voimakkaan makuista juustoa. Aurajuusto on perinteisin vaihtoehto, mutta nyt päädyin feta-tyyppiseen salaattijuustoon. Sellaisenaan useat lajin edustajat ovat vähän pehmeitä ja mössöisiä, etenkin lämpimissä ruoissa. Muistin, että fetaa voi myös paahtaa, tarkistin reseptin Siskot kokkaa -blogista, kokeilin - ja hyvin onnistui. Juuston rakenne muuttui pureksittavammaksi, maku ryhdikkäämmäksi. Suosittelen.

Risotto tuli syödyksi niin äkkiä, että siitä sai vain ohimennen näppäistyä pikaisen kännykkäkuvan.

 







Punajuuririsotto ja paahdettu feta

1 iso sipuli
2-3 punajuurta
2,5 dl risottoriisiä
7 dl kasvis- tai kanalientä (kuutiosta tehty kelpaa)
öljyä
mausteita
(1 dl pähkinöitä)

1 pkt á 200 g feta-tyyppistä salaattijuustoa
oliiviöljyä
pippuria

Valmistele ensin juusto: kuutioi feta, laita se folion päälle uunivadille. Ripottele päälle pippuria ja pirskottele vähän oliiviöljyä. Paahda fetaa 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Jotin laadut saattavat sulaa, mutta se ei haittaa. Juusto on valmista, kun pinta on kevyesti ruskistunut. Kumoa juustot vuoasta lautaselle ja murustele haarukalla.

Silppua sipuli, kuori ja raasta punajuuri. Kuullota sipulisilppu öljyssä kattilan tai kasarin pohjalla, lisää joukkoon ensin risottoriisi ja sitten punajuuriraaste ja kuumenna sekoitellen. Mausta esimerkiksi suolalla, pippurilla, rosmariinilla ym. Kuumenna kana- tai kasvisliemi toisessa kattilassa kiehuvaksi, ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risoton joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää nestettä sitä mukaa kun se imeytyy riisiin. Kun kaikki liemi on lisätty, tarkista maku ja kypysyys ja jätä hetkeksi hautumaan. Lisää halutessasi pähkinöitä. Tarjoile risotto paahdetun fetan kera.

Rosvopaistia

Viime viikonloppuna tehtiin rosvopaistia kaverin syntymäpäiville mökkiympäristössä. Kenelläkään ei ollut hommasta aiempaa kokemusta, mutta muutamaa netistä löytynyttä reseptiä luovasti yhdistelemällä tulos oli vallan mainio. Kirjaanpa tähän ylös, miten homma hoitui, lukija voi sitten varioida menetelmää omien preferenssiensä mukaan.


Rosvopaisti valmistumassa

Rosvopaistin teko on vähintään yhtä paljon ympäristöoppia ja askartelua -henkinen ohjelmanumero kuin ravinnon valmistamista, mutta myös itse paisti on todella herkullista, kun sen huolellisesti tekee. Kypsennyksen kanssa ei ole syytä kiirehtiä. Jotkut reseptit varoittavat, että paisti voi myös palaa, mutta silloin on osattu kyllä lämmittää paistomonttu poikkeuksellisen kuumaksi. Toisaalta, meidän tapauksessamme koko päivän satoi, mikä saattoi hillitä kypysmisprosessia.

Resepti on kahdelle 1,5 kilon palalle hirven ulkopaistia. Koska hirven liha on vähärasvaista, laitettiin mukaan myös porsaankylkeä. Jos rosvopaistin tekee rasvaisemmasta lihasta, tämän voi jättää pois. Lihan laatu ja määrä vaikuttavat luonnollisesti maustamiseen ja valmistusaikaan. Hirvi valmistui hyvällä tuurilla 4½ tunnissa juuri sopivaan kypsyysasteeseen, se oli mureaa ja mehevää, muttei hajoavan ylikypsää. Porsaanlihan taas valmistaisin suosiolla ylikypsäksi asti.

Rosvopaistin kypsennykseen menee kokonainen päivä, ja valmistelut on syytä hoitaa viimeistään edellisenä päivänä.

Tarvikkeet:

• lapio
• tulenkestäviä tiiliä
• hyvää puuta (esim. koivuklapeja)
• sopiva paikka: tiivistä mutta kaivettavissa olevaa maata, ei maasto- tai metsäpalovaaraa
• hiekkaa
• peltitynnyri tai muu tulenkestävä alusta hiiliä varten
• eristävät hanskat
• riittävän suuri astiallinen sammutusvettä hätätilanteiden varalle
• pari teräskoukkua paistin nostamista varten

Paistiin:

• n. 3 kg hirvenlihaa
• soijaa, ruokaöljyä, punaviiniä, mausteita
• n. 500 g siankylkiviipaleita (kauppanimeltään "kastikelihaa")
• suolaa, pippuria, rosmariinia
• valkosipulia

Paistin käärintään:

• iso, laakea foliovuoka
• foliota
• sanomalehteä
• rautalankaa tai kanaverkkoa

Hirvenliha laitetaan marinadiin viimeistään edellisenä päivänä. Marinadin ei tarvitse olla mitenkään erityinen, esimerkiksi ruokaöljy-soija-punaviini sopii.

Seuraavaksi kaivetaan neliömäinen kuoppa ja vuorataan se latomalla pohjalle ja reunoille tiiliä tiiviiksi kerrokseksi. Saumataan hiekalla. Tiilien latomisen jälkeen tyhjää tilaa pitäisi olla vähintään 40*40*40 cm.

Keijo latoo tiiliä. Montusta tuli siisti, vaikka ehkä hiukan naftin kokoinen

Paistopäivän aamuna kuopassa aletaan polttaa nuotiota, mielellään koivua tai muuta puuta, jolla on hyvä lämpöarvo. Puuta lisätään tasaisesti, jotta pohjalle kertyy kuuma hiillos ja tiilet kuumenevat. Kuoppa lämpiää noin 3-4 tunnissa.

Paisti otetaan marinadista, hierotaan pinnalle suolaa, pippuria ja rosmariinia ja tökitään pintaan valkosipulinkynsiä. Paisti asetellaan sopivan kokoiseen laakeaan foliovuokaan, ja ladotaan sen päälle tasaisesti siankylkiviipaleet. Paisti vuokineen kääritään vähintään viiteen kerrokseen foliota niin, että nyytti on mahdollisimman hyvin suljettu kaikilta puolin. Seuraava käärintä tehdään kostutettuun sanomalehteen. Meillä taisi mennä pari arkipäivänumeroa broadsheet-kokoista maakuntalehteä.

Viimeiseksi nyytin ympärille kääritään kana- tai katiskaverkkoa, tai niiden puutteessa rautalankaa useita kierroksia ristikkäin. Verkko pitää käärön kasassa paistumisen aikana ja siitä on helppo nostaa valmis paisti pois kuopasta.

Tässa vaiheessa annetaan nuotion kuopan pohjalla hiipua ja lapioidaan hehkuvat hiilet peltitynnyriin tai muulle tulenkestävälle alustalle. (Tiilien pitäisi tässä vaiheessa olla riittävän kuumia. Jos tiiltä voi koskettaa polttamatta sormia, jatketaan nuotion polttamista.) Paisti lasketaan kuopan pohjalle suojaavia hanskoja apuna käyttäen, sen päälle lapioidaan kerros hiekkaa, sitten kuumat hiilet takaisin ja päälimmäiseksi paksumpi kerros hiekkaa.

Näin syntyneen kummun päälle sytytetään toinen nuotio, ei liian iso muttei vallan pienikään. Poltetaan sitä 3-4 tuntia. Annetaan hiipua ja jätetään paisti hautumaan halutun mittaiseksi ajaksi.

Kun nälkä vie voiton maltista, on aika kaivaa paisti ylös. Hiekka ja hiilet lapioidaan peltitynnyriin (vast.). Viimeinen kerros hiekkaa kaavitaan varovasti pois, ettei paistinyytti hajoa. Kun kanaverkko tulee näkyviin, tartutaan siihen parilla vahvalla teräskoukulla ja nostetaan paisti ylös. Kääritään peitteet pois kerros kerrokselta. Kun jäljellä on pari viimeistä foliokerrosta, nyytin voi nostaa uunipellille ja kurkistaa varovasti sisälle. Jos kaikki näyttää hyvältä, ei kun pöytään!

Irtonaisia vinkkejä:

• Kuoppa kannattaa tehdä huolellisesti, jotta sitä voi käyttää myöhemminkin. Pro-tason kaivajat voivat tehdä pohjimmaiseksi salaojituksen, ettei kuoppa täyty vedellä.
• Jos kuopassa ja paistoastiassa on tilaa, mikään ei estä pilkkomasta mukaan perunoita ja porkkanoita, jotka hautuvat paistinliemessä mehukkaiksi. Meidän tapauksessamme peruna-porkkanalisuke tehtiin ihan uunissa: juurekset palasiksi, öljyä, suolaa ja pippuria sekaan, vuokaan ja 175 asteessa pari tuntia.

Syntymäpäiväkakku

Tuli sitten täytettyä pyöreitä. Sen kunniaksi pidin kunnon kahvikekkerit, ja pitihän niihin kakku saada. Kuten tiedätte, en hirveän usein innostu leipomisesta, mutta syntymäpäiväkakun osalta visio oli selvä: perinteinen, lapsuuden syntymäpäivistä muistuttava täytekakku, with a twist.

Sen twistin nimi oli mascarpone.

Mansikka-banaani-mascarponevaahtotäytekakku
(n. 15 palaa)

Viiden munan sokerikakkupohja
maitoa kostutukseen

Täyte:
200 g mascarponea tai muuta maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
(tomusokeria)
2 banaania
1 l tuoreita mansikoita
sitruunamelissaa

Kuorrutus:
200 g mascarponea /tmmtj.
2 dl kuohukermaa
(tomusokeria)

Koristelu:
2 pussia Amerikan pastilleja
sitruunamelissaa

Valmista viiden munan kakkupohja, esimerkiksi Kinuskikissan reseptillä. Leikkaa halki kolmeen osaan.

Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi, lisää (tarvittaessa ensin pehmeäksi vaivattu) mascarpone varovasti sekoittaen ja halutessasi n. 2 rkl tomusokeria. Muussaa banaanit sauvasekoittimella ja kääntele mascarponevaahdon sekaan. Revi tai leikkele nippu sitruunamelissan lehtiä palasiksi ja sekoita nekin vaahtoon.

Aloita kakun kokoaminen kostuttamalla alin pohjasiivu maidolla (käytä kostuketta varovasti, paitsi jos aiot tarjota kakun hyvin nopeasti ja sen pitää kostua pian). Levitä päälle puolet mascarpone-banaanivaahdosta tasaiseksi kerrokseksi. Viipaloi mansikat ja levitä puolet niistä vaahtokerroksen päälle. Aseta seuraava kerros kakkuun ja toista operaatio. Viimeiseksi kostuta päälimmäisen pohjasiivun leikkauspinta varovasti ja kiepauta se koko kakun päälle.

Kuorrutusta varten valmista toinen annos mascarponevaahtoa. Levitä se nuolijalla tasaisesti kakun päälle (jos haluat pursottaa kuorrutuksesta kuvioita, tee sitä 1½-kertainen annos). Lopuksi koristele kakku Amerikan pastilleilla ja sitruunamelissan lehdillä.

Nauti kahvikupposen tai keltaisen Jaffan kera. Synttärisankari saa leikata ensimmäisen palan!

Kesäkurpitsan hyötykäyttöä vol. 2: Sitruunainen kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsasato alkaa taas kypsyä kasvimaalla. Siispä sitä täytyy alkaa tunkea ruokiin. Seuraavan reseptin lähde on jossain Pirkka-Yhteishyvä -akselilla.

500 g pastaa (esim. fusilli tai farfalle)
1 suurehko kesäkurpitsa
3 valkosipulinkynttä
200 g herneitä
2 dl ruokakermaa
200 g feta-tyyppistä juustoa
1 sitruunan raastettu kuori ja ½ sitruunan mehu
suolaa, pippuria ja minttua
oliiviöljyä

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä keltainen kuoriosa hienolla raastinterällä. Halkaise sitruuna ja purista toisesta puolikkaasta mehu.

Kuori ja kuutioi kesäkurpitsa, silppua valkosipuli. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja paista kesäkurpitsaa ja valkosipulia muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää herneet ja mausta suolalla, pippurilla ja mintulla. Kaada sekaan ruokakerma ja vähän vettä sekä murustettu feta, kiehauta ja jätä hautumaan.

Keitä pasta kypsäksi ja valuta. Viimeiseksi kuumenna kastike uudelleen kiehuvaksi ja lisää sitruunaraaste ja -mehu joukkoon koko ajan sekoittaen, ettei kerma juoksetu. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile.