Eksentrisen kokin parempi minestrone

Otin äskettäin muutaman tuttavan kanssa puheeksi minestrone-keiton. Sen mainitseminen herätti kaikissa eriasteisia väristyksiä. Syynä oli poikkeuksetta maamme eri puolilla yhtäläinen koulukeittoloiden tapa valmistaa hyvin epämääräistä minestronea. Ymmärrettävää. Halusin kuitenkin hälventää tätä epäluottamusta klassiseen italiailaisruokaan, ellen muille niin itselleni.

Vähän aikaisemmin olin etsinyt netistä erästä unkarilaista reseptiä ja törmännyt samalla hienoon The Eccentric Cook - blogiin, jonka unkarilainen pitäjä esittelee sekä kotimaansa perinteisiä että kansainvälisiä ruokalajeja. Kiinnitin jo silloin huomiota tortellinikeiton nimellä kulkevaan ohjeeseen, ja saatuani tilaisuuden päätin kokeilla sitä. Hyvää tuli, joskin pasta tekee siitä yllättävän täyttävää. Jaksoin syödä ehkä puolet valmistamastani sopasta ja laitoin lopun pakkaseen.

Tortelliniminestrone

2 sipulia
2-5 kynttä valkosipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
500 g hyvää makkaraa
200 g tuoreita herkkusieniä
1 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
( 1 tlk [á 400 g] papuja)
1 l lihalientä (kuutiosta tai fondista tehty kelpaa)
1 pkt juustotäytteisiä tuorepastatortellineja
basilikaa
oreganoa
pippuria
paprikaa
(suolaa)
parmesan-juustoa

Silppua sipulit, kuutioi porkkanat, pätki makkarat ja leikkaa herkkusienet tikuiksi. Kuumenna kattilan pohjalla oliiviöljyä, kuullota siinä sipulit ja porkkanat, lisää makkarat ja ruskista hetken, viimeiseksi pyörittele mukaan herkkusienet. Mausta basilikalla, oreganolla, pippurilla ja paprikalla. Kuullota, kunnes hyödykket ovat vähän pehmenneet, lisää sitten tomaattimurska ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele kypsäksi. Tarkista maku. Loupuksi kuumenna keitto uudelleen, lisää tortellinit ja keitä kypsäksi tuotteen ohjeen mukaan (n. 5 min). Tarjoillessa ripottele annoksen päälle parmesan-juustoa.

Ohjeessa neuvottiin laittamaan myös tölkillinen papuja, minkä tein, mutta näin jälkikäteen arvioiden ne tekivät keitosta turhan paksun. Suosittelen siis jättämään pois.

Aprillipääsiäinen vol. 2: Hirveä lampaana

Aprillipäivä ja pääsiäinen osuvat taas yhteen. Aivan kuin viime kerrallakin, pääsiäisruokaan sisältyy siis asiaankuuluva huijauselementti: pääsiäisen perinteikäs lammaspata onkin tehty hirvestä. Hähää!

Tämänkertaisesta päivällisratkaisusta on kiittäminen ystäväämme Anttia, joka lahjoitti meille reilun köntin hirvenlihaa. En etukäteen tiennyt, millainen pala on kyseessä, mutta kun ryhdyin sitä käsittelemään, ilmeni, että liha oli erittäin hyvälaatuista, vähärasvaista ja mureaa. Kutsun sitä siis paistiksi, korjatkoon joku, jos asian paremmin tietää.

Olen todennut ennenkin, että kokonaisena valmistetun paistin teko minulta harvemmin onnistuu, joten tein suosiolla pehmeän kermaisen pataruoan. Tumma olut tuo mukaan ajankohtaan sopivaa mämmiaromia. Hyvää tuli.

(Jälkikäteishuomautus: vaikka en itse kokolihaa osaakaan valmistaa, olen valmis myöntämään, että paistilihan kyseessä ollen voi pataan laittaminen olla tuhlausta. Tällainen pitkään kypsennettävä pata kun onnistuu hyvin vähän sitkeämmästäkin osasta)

Hirvipata oluella ja kermalla

n. 1,5 kg hirven paistia
200 g sian savusivua
2 isoa sipulia
muutama valkosipulinkynsi
3-4 porkkanaa
vehnäjauhoja
vettä
1 tlk (á 0,33 l) tummaa olutta
suolaa
pippuria
rosmariinia
minttua
1 tlk (á 2 dl) ruokakermaa
2 tl makeaa ja väkevää sinappia
(kastikesuurustetta)

Kuutioi hirvenliha reiluiksi haarukkapaloiksi ja leikkaa savuliha pikku suikaleiksi. Jaa ainekset 2-3 erään. Aloita valmistus kuullottamalla siankylkisuikaleita paistinpannussa miedolla lämmöllä niin, että niistä irtoaa rasvaa. Lisää lämpöä ja ruskista hirvikuutiot rasvassa. Suolaa ja pippuroi sekä ripottele paloille hieman vehnäjauhoa. Siirrä lihat uuninkestävään pataan, huuhtele pannu ja kaada liemi päälle. Toista sama menettely lopuille lihoille.

Kuullota lopuksi pannulla silputut sipulit ja lisää pataan. Porkkanat kuorittuna ja viipaleiksi leikattuna samoin sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Avaa oluttölkki, tarjoa siitä hörppy lähimmälle oluenjuojalle ja kaada loput pataan. Lientä pitäisi olla padassa sen verran, että lihat peittyvät. Ellei vielä ole, lisää vettä. Sekoita sen verran, että lihat, kasvikset ja mausteet sijaitsevat tasaisesti eri puolilla pataa.

Kypsennä 150-175 celsius-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Nosta pata pois uunista, tarkista maku ja lihan kypsyys. Lisää joukkoon ruokakerma, sinappi ja halutessasi hieman suurustetta, sekoita tasaiseksi. Kypsennä uunissa vielä puolisen tuntia.

Siinä se. Mukana perunamuusia, puolukoita, suolakurkkuja. Hyvää pääsiäistä!

Kevättalven olmia ruokaa - haukimureke ja kananmunakastike

Nakkiukko on kevään kunniaksi herännyt ruususen unestaan! Tarvittiin vain riittävän hyvä ja onnistunut ruoka sekä sopivasti luppoaikaa, niin heti riensin laatimaan blogimerkintää. Hyvässä lykyssä tahti voi tästä vaikka muutenkin piristyä.

Edellisen kalamurekekokeiluni jälkeen en suinkaan ole saanut allergiaa kyseisen ruokalajin laittoa kohtaan, vaan tartuin hommaan aivan toisenlaisella innolla, kun tarjolla oli kunnon raaka-ainetta eli isän kalastamaa haukea.



Otin reseptin jokseenkin suoraan maku.fi:stä, mutta kirjattakoon myös tähän:

750 g haukifileetä (mahdollisimman ruodotonta)
3 kananmunaa
2 tl suolaa
½ tl mustapippuria (tai vastaavasti vähän enemmän sitruunapippuria)
½ tl muskottia
1 rkl vehnäjauhoa
1 rkl perunajauhoa
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1-2 rkl sitruunamehua
(tilliä)

Useimmissa ohjeissa kehotettiin valmistamaan mureketaikina mahdollisimman kylmistä aineksista, jotta taikina sekoittuu tasaiseksi, eivätkä ainekset erotu. Valmistin itse taikinan pakastetusta kalasta, jonka jauhoin vielä hieman kohmeisena - tämä oli ilmeisesti hyvä ratkaisu.

Hauki jauhetaan lihamyllyssä kahteen kertaan ja sijoitetaan riittävän kokoiseen kulhoon. Lisätään munat, mausteet ja jauhot, vaivataan lastalla tasaiseksi. Maito ja kerma lisätään ohuena nauhana tai tilkka kerrallaan koko ajan sekoittaen, jotta mureketaikina pysyy tasaisena. Lopuksi taikinaan sekoitetaan sitruunamehu ja maun mukaan tuoretta tai kuivattua tilliä.

Taikina sijoitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun harkkovuokaan. Vuoka peitetään foliolla ja kypsennetään mureketta 175-asteisessa uunissa vesihauteessa noin tunti. Jos mureke on vielä vetisen näköistä, sitä voi paistaa lopuksi noin 10 minuuttia ilman foliota ja vesihaudetta.

Lisukkeeksi kananmunakastiketta:

3 kananmunaa
50 g voita
1½ rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Kananmunat keitetään koviksi, kuoritaan ja tilsitään haarukalla murskeeksi. Voista, vehnäjauhoista ja maidosta valmistetaan tavallinen paksu valkokastike. Maustetaan murskatulla valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Kun kastike on kypsää, lisätään kananmunamurske ja sekoitetaan tasaiseksi. Tarjotaan lämpimänä.

Ateriakokonaisuus sunnuntaipäivällisellä oli siis haukimureketta, kananmunakastiketta ja perunamuusia. Hieman värittömäksihän annos jäi, mutta kuten usein ennenkin on asioita luonnehdittu lauseella "ruma mutta käyttökelpoinen", voin tästä ruoasta todeta sen olevan "olmia mutta herkullista". Bonuksena kaikki pääraaka-aineet ovat laukaalaista lähituotantoa: hauki Saraavedestä, perunat Valkolasta ja kananmunatkin paikalliselta tuottajalta.

Illan viinivalinta oli Gazela, portugalilainen pirskahteleva vinho verde, joka on kyllä omiaan kevättä enteilevässä maaliskuun auringossa. Kiitokset Mäkisen Mikolle ja muutaman vuoden takaisen Tosine-lehden Korkkivika-palstalle tämän suosittelemisesta.

Vuohenjuusto-pekonipasta

Kuinkas sitten kävikään. Kuten edellisessä artikkelissa uumoilin, päädyin hetimiten laittamaan samanhenkistä pastakastiketta. Tälläkin kertaa innoittajina olivat sopivat tähteet - pekonia ja valkoviiniä. Vuohenjuustoakin teki mieli, joten piti sitten sekin investointi mennä tekemään. Hyvin sopii joukkoon, etten sanoisi!


Vuohenjuusto-pekonipasta

75 g pekonia
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 paprika
4 tomaattia
tomaattipüréttä ja ketsuppia
2 dl valkoviiniä
100 g pehmeää vuohenjuustoa
vettä
½ liemikuutio
suolaa, pippuria, basilikaa
(½ rkl jauhoja)

Leikkaa pekoni saksilla kapeiksi suikaleiksi. Laita pannulle kuumenemaan. Kuutioi sillä aikaa sipulit, paprika ja tomaatti. Kun pekoni on hieman paistunut, lisää kasvikset pannulle kuullottumaan. Hetken paistamisen jälkeen lisää valkoviini ja kiehauta. Mausta ketsupilla ja tomaattipüréellä, pippurilla ja basilikalla. Suurusta halutessasi vesitilkkaan sekoitetuilla jauhoilla ja jätä hautumaan. Keitä spaghetti. Lisää vuohenjuusto kastikkeeseen ja kuumenna sen verran, että juusto sulaa. Tarjoile.

Kinkku-, kana-, kasvis- & sienirisotto

Monihyödykkeinen risotto syntyi kun kaappiin oli kertynyt erinäisiä tähteitä, joiden hyödyntämiseen tämänsorttinen ruoka on aivan omiaan. Lisäksi huomasin kaupassa irtomyynnissä tuoreita herkkusieniä ja innostuin ostamaan niitäkin muutaman. Makuyhdistelmästä tuli oikein miellyttävä. Risoton perusohje noudattelee jo aiemmin julkaisemaani tomaatti-pähkinärisottoreseptiä. Tätä kirjoittaessani huomaan, että samoista aineksista olisi varmasti syntynyt myös hyvä pastakastike. Ehkä ensi kerralla.


n. 100 g porsaan palvikylkeä
n. 100 g kypsää kanaa kuutioituna
1-2 sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 pieni punainen paprika
muutama tuore herkkusieni
3 dl puuroriisiä tai risottoriisiä
6 dl kanalientä
1 tlk (á 2 dl) ruokakermaa
2 tomaattia
pippuria, oreganoa, basilikaa

Alkuun silppuamishommat: sipulit, paprika ja tomaatit kuutioiksi, savuliha ja herkkusienet tikkumaisiksi suikaleiksi. Tässä vaiheessa voi valmistaa kanaliemen kuutosta ja kuumentaa sen kiehuvaksi. Sitten käristämään. Ensin savuliha omassa rasvassaan, siihen päälle sipulit ja paprikat kuullottumaan. Hetken päästä lisätään riisi ja herkkusienet.

Tämän jälkeen seokseen lisätään kiehuvaa kanalientä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen niin, että liemi imeytyy riisiin. Lopuksi lisätään tomaatit ja ruokakerma (ja tarvittaessa vähän vettä), kuumennetaan kiehuvaksi ja annetaan hautua kunnes riisi on kypsää. Maustetaan pippurilla ja yrteillä.

Борщ

Tänään klassista ukrainalaista keittoa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt щ-kirjaimen suomalaista transkripiota štš, kun minun korvissani kirjain alkaa suhuässällä ja jatkuu jonkinlaisena töhinänä ilman mitään t:tä välissä. Oion siis mutkia ja kutsun ruokaa suomeksi nimellä bors-keitto tai borssi.

(Pahoittelen ylläolevan, Saljut 1-tason venäjän opintoihin perustuvan kielitieteellisen pohdiskelun ortodoksislavistikoille aiheuttamia väristyksiä)

Asiasta toiseen: mikä kumma suomalaisen kotitalousopetuksen ehdollistama totuus on, että borssiin tulee nakkeja?! Käyttämäni resepti on vapaasti lainattu jostain päivittäistavarakauppaketjun asiakaslehdestä ja tietysti ohjeessa oli nakkeja, minkä minä menin hyväksymään täysin annettuna tosiasiana. Vasta kun ruoka oli valmista, aloin miettiä, mihin se perustuu. Eihän keittoon (savusilavan lisäksi) edes tarvitsisi lihaa, ja jos laittaisikin, olisi vaihtoehtoja lukuisia muita. Mutta nyt mentiin nakeilla, koettakaa itse olla luovempia.


Bors-keitto

200g savustettua porsaankylkeä
n. 800 g kaalia
n. 800 g tuoreita punajuuria
3 sipulia
valkosipulia maun mukaan
2-3 porkkanaa
2-3 l vettä
2 liemikuutiota (liha/kasvis)
1 tlk (380 g) etikkapunajuurikuutioita
1 pkt (400 g) laadukkaita nakkeja (voi jättää pois)
suolaa, pippuria, sokeria

Leikkaa savusilava mahdollisimman pieniksi suikaleiksi. Suikaloi kaali ja porkkana, kuori ja raasta punajuuret. Leikkaa sipuli puolirenkaiksi ja kuutioi valkosipuli.

Laita silavakuutiot kattilan pohjalle ja kuumenna niitä hitaasti. Kun ne kärisevät omassa rasvassaan, lisää sipulit ja kuullota ne. Seuraavaksi kääntele joukkoon kaali, porkkana ja punajuuri. Kaada päälle vettä niin, että kasvikset reilusti peittyvät ja murenna joukkoon liemikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele koko ajan poreillen noin tunnin eli niin kauan että kaikki vihannekset ovat kunnolla kypsiä.

Lisää keittoon tölkkipunajuuret (laiskana henkilönä käytin valmiiksi kuutioituja, kokonaiset pitää tässä vaiheessa raastaa tai suikaloida) liemineen. Ja sitten ne nakit, pätkittynä. Maista lientä, lisää suolaa, pippuria ja kenties myös sokeria, jos tarpeen. Kiehauta vielä kerran ja anna sitten hautua niin kauan kun maltat valmistumista odottaa.

Keitto on vallan mainiota ja ravitsevaa sellaisenaankin, mutta usein sitä tarjotaan smetanan (tai muun vastaavan hapanmaitotuotteen) kera.

Kalamureke ja omenaiset valkosipuliperunat

Lukijat lienevät ihmetelleet, missä blogipäivitykset oikein viipyvät. Onko kirjoittaja sittenkin pettänyt lupauksensa itsesensuurin lopettamisesta?

Ei! Kulunut viikko on vain ollut poikkeuksellisen kiireinen, joten ruoanlaittoon ei ole jäänyt liiemmälti aikaa, ja silloinkin olen turvautunut varmoihin ja nopeisiin perusratkaisuihin kuten taktiseen hernekeittoon ja papupastaan.

Tänään päätin ottaa vahingon takaisin laittamalla oikein kunnon sunnuntaipäivällisen. Olin jo etukäteen löytänyt kiinnostavan kalamurekeohjeen, jota aloin iltapäivällä toteuttaa. Resepti on peräisin lapsena saamastani Unicefin Pikku kokit -keittokirjasta, joten eiköhän homma onnistuisi minulta kohderyhmää pidemmällä kokkauskokemuksella.

Vielä mitä.

Jostain syystä onnistuin tekemään mureketaikinasta niin löysää, ettei se uunissa paistaessa kiinteytynyt. Lisäksi, vaikka olin ennakoinut reseptin olevan varovainen maustamisen suhteen ja lisännyt mausteita runsaasti, tulos oli edelleen varsin mietoa.

Siis mautonta, löysää, vienosti kalanmakuista mössöä. Sitä on nyt tuossa laatikollinen. Mitäköhän keksisi? Vinkkejä?

Onneksi lisuke onnistui pääruokaa paremmin. Koska oman maan perunasato ja vanhempien omenapuun omenasato ovat juuri nyt parhaimmillaan, päätin yhdistellä niitä. Toimii.


Kalamureke

400 g pakasteseitiä
40 g voita
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
500 g paseerattua tomaatia
tilkka vettä
1 rkl sitruunamehua
1 dl korppujauhoja
2 kananmunaa
rakuunaa, suolaa ja pippuria

Silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Kuumenna voi pannulla, lisää sipulisilppu ja paista se pehmeäksi. Ripottele päälle jauhot ja sekoita sipulin joukkoon. Kaada sekaan tilkka vettä ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten paseerattu tomaatti koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä niin pitkään että seos sakenee. Mausta sitruunamehulla, rakuunalla, suolalla ja pippurilla ja anna jäähtyä.

Sulata seiti ja kypsennä se esim. mikrossa. Hienonna kalapalat haarukalla. Lisää kypsä kala ja korppujauhot kastikkeeseen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kuumenna uuni 180 asteesen, voitele ja korppujauhota vuoka. Viimeisenä vatkaa kananmunat vaahdoksi, sekoita nopeasti taikinaan ja kaada se vuokaan. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes mureke on kiinteää, mitä tosin ei välttämättä tapahdu lainkaan.

Omenaiset valkosipuliperunat

6 perunaa
5 omenaa
5 kynttä valkosipulia
2 dl ruokakermaa
öljyä
suolaa ja pippuria

Kuutioi omenat ja perunat suunnilleen samankokoisiksi, silppua valkosipuli. Paista perunoita öljyssä kunnes ne vähän ruskistuvat. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää omenat, alenna lämpöä ja jatka paistamista niin että omenat vähän pehmenevät. Lisää ruokakerma ja vettä sen verran että liemi juuri ja juuri peittää kasvikset, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kypsäksi miedolla lämmöllä.

Pikaista spagettia

Krantun avopuolison pidemmällä poissaololla on ruokaharrastuksen kannalta kiistattomia etuja. Kun laitan ruokaa vain itselleni, voin käyttää mitä ainesosia hyvänsä ja päätyä millaiseen lopputulemaan hyvänsä, eikä ruoan tarvitse miellyttää ketään muuta kuin minua itseäni. Tällä vapaudella on tietysti myös kääntöpuolensa: jatkuva vaara taantumisesta poikamiesjunttiuteen, jonka oireena ehdin jo vakavasti harkita päivällisen korvaamista parilla roiskeläppäpizzalla (!!!)

Aivan näin alas en sentään (vielä) ole vajonnut, mutta ei tämänpäiväisessä pastassakaan paljon hurraamista ole: yksinkertaista ja epäterveellistä mättöä. Mutta minkäs teet, kun ulkona sataa eikä paljon nappaa alkaa säätää mitään. Itsekurin kohoamista odotellessa.


Tomaatti-salamispagetti

75 g salamia tai metwurstia
1 punasipuli
3 valkosipulin kynttä
½ tlk (á 190 g) aurinkokuivattuja tai uunipaahdettuja tomaatteja
1 tlk tomaattipüréttä
pippuria
(tuoretta) basilikaa
tilkka vettä

spagettia

Laita spagettivesi kiehumaan. Silppua sipuli, valkosipuli ja salami. Laita salamikuutiot kylmälle paistinpannulle ja nosta lämpöä. Makkara käristyy rapeaksi ja erittää sen verran rasvaa, että sipulit voi kuullottaa siinä. Paloittele seuraavaksi tomaatit; käytin tällä kertaa lahjaksi saatuja uunipaahdettuja tomaatteja (pomodori al forno), jotka ovat aurinkokuivattuja miedomman makuisia ja pehmeämpiä. Lisää seuraavaksi siis tomaatit, püré ja mausteet sekä tarvittaessa tilkka vettä. Ei kuitenkaan liikaa, sillä kastikkeesta ei ole tarkoitus tehdä liian löysää, pikemminkin sattumia spagetin joukkoon.

Jätä hautumaan ja keitä sillä aikaa spagetti kypsäksi. Valuta spagetti ja yhdistä kastike sen joukkoon. Tällainen annos on sen verran tuhti, ettei se tarvitse edes parmesania. Uhh.

Jk. Huomasin toki, että eilen oli Ravintolapäivä, perin mielenkiintoinen kulinaristis-sosiaalinen tapahtuma. Harmillisesti olin muualla hommissa enkä osunut yhteenkään tilapäisravintolaan. Jos joku lukijoista pääsi sellaista kokeilemaan, kirjoittakaa ihmeessä kommenttiosioon!

Kahvin autuudesta

VAROITUS:
Seuraava teksti ei sovi niille, jotka suhtautuvat kahvinkeittoon erityisen vakavasti. Olen tietoinen siitä, että espresso-harrastus on yksi maailman hifistellyimmistä aloista, enkä kuvittele oman räpeltämiseni olevan suhteessa siihen kerettiläisyyttä kummempaa. Arvon asiantuntijat, kunnioitan osaamistanne, mutta tyydyn toistaiseksi siihen johon itse kykenen. Toivon, ettei teidänkään tarvitse tulla avautumaan epäpätevyydestäni.

Menin sitten ostamaan espressokeittimen (tämä tapahtui jo kesäkuussa). Hankinta asettaa minut ekonomis-gastronomiseen väliinputoajajoukkoon; yhtäältä, espressokeitin on ylellisyystarvike, olkoonkin kuinka huuto.netistä käytettynä & halvalla ostettu, ja sellaisen hankintaan sortuminen aiheuttaa pistoja sydämeen. Toisaalta, Ariete Cafe Retro on maineeltaan korkeintaan keskinkertainen halpiskeitin, jonka omistaminen ei oikeuta profiloitumaan kahviharrastajien todelliseen eliittiin (ks. alkulause). Kerrassaan kiusallista.

Mutta imago- ja identiteettiongelmat sikseen: kun joskus iltapäivällä palaa nuutuneena pätkätöistä, johon on herännyt aamusumun aikaan, eikä oikein tiedä ollako ihminen, pystyynnostettu makarooni vai ameeba, mikään ei virvoita ruumista ja sielua niin kuin kuppiin valuvan kahvin yöntummuus, sen tuoksun paahteisuus ja maun täyteläisyys.


Kuvatunkaltaiset tilanteet ovat herättäneet minussa sellaisen nistin, etten enää vaivaudu keittämään tuplaa pienempiä annoksia. Runsasta kahvinkulutusta helpottaa hieman se, että huomasin Punnitse&Säästä -kaupasta löytyvän varsin hyvää Morgantin kahvia selvästi normikauppoja halvemmalla.

Keittimessä on myös maidonvaahdotin, joten periaatteessa voisin nauttia cappuchinoja ja latteja, mutta koska en vielä hallitse sen käyttöä (ja koska se aiheuttaa lisää puhdistettavaa koneeseen), olen päätynyt arkikäytössä seuraavanlaiseen yhdistelmään. Riittää minulle, riittää enemmän kuin hyvin:

1 dl maitoa
2 mitallista (15 g) kahvia
tilkka kermaa
(ruskeaa) sokeria

Valmistele kahvinkeitin: kuumenna keitin, mittaa ja tamppaa kahvi, kiinnitä suodatinkahva keittimeen. Kuumenna maito, kaada se kuppiin ja laske keittimestä 8 cl kahvia päälle. Taita täyteläiseksi kermalla ja makeuta mieltymystesi mukaan.
Juo ja herää eloon.

Satay-kanaa tortillassa (haasteen 4. päivä)¹

Joskus illan ruokalajista päättäminen on todella hankalaa. Kauppaan pitäisi lähteä jo iltapäivällä, jolloin ei ole vielä ollenkaan nälkä. Sitten kahlaa hädissään läpi reseptiarkistoja jos vaikka jotain ruokahalua herättävää löytyisi. Tänään olin onneksi päättänyt etukäteen vähän preferenssejä: mieleni teki lihaa.

Reseptivihkosta löytyikin joskus Yhteishyvästä leikattu satay-kastikkeen ohje. Sovelsin sitä kanalle varsin hyvin tuloksin. Tarjoilutavaksi valikoitui tortilla (ja vielä kaupan valmistortilla, voi minua!) kun "perinteinen" lisuke eli riisi ei tällä kertaa yhtään innostanut. Tuorekomponentin virkaa toimittaa aina yhtä luotettava tomaatti-sipulisalaatti eli tuttavallisesti tom-sib.

(Satay [sate] on oikeasti indonesialainen ruokalaji, joka koostuu grillatusta lihasta ja [yleensä pähkinä-]kastikkeesta. Tässä esitetty ohje on jotain sinne päin sovellettua eikä yritäkään olla autenttinen -disclaimer)


Satay-kanakastike

300 g broilerin suikaleita
1 punainen paprika

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 dl suolapähkinöitä
1 tl Erős Pistaa
1 tl inkivääritahnaa
½ tl juustokuminaa
½ tl korianteria
2 dl kookosmaitoa
1 rkl (tummaa) sokeria
1 limetin tai ½ sitruunan mehu

tortilloja
tomaattia
sipulia

Suorita ensin alkuvalmistelut, niin itse valmistus on nopeaa: kuutioi paprika, silppua sipuli ja valkosipuli. Hienonna maapähkinät sauvasekoittimella.

Ruskista kanasuikaleet nopeasti paistinpannulla. Lisää paprikakuutiot ja kuullota niitä hetki. Siirrä pois pannulta. Kuumenna öljyä, paista siinä sipulia, valkosipulia, chili- ja inkivääritahnaa ja mausteita hetken aikaa. Lisää pähkinämurska ja sokeri, jatka paistamista. Kaada joukkoon kookosmaito ja sitruuna/limettimehu ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa, sekoita sitten kana-paprikapaistos kastikkeen joukkoon ja jätä vähäksi aikaa hautumaan. Kuutioi tomaatit ja sipulit ja sekoita ne keskenään.

Lämmitä tortillat, päällystä ne kastikkeella ja tomaatti-sipulisalaatilla. Kietaise rullalle ja tarjoile.

¹) Niille, jotka ihmettelevät, missä 3. päivän artikkeli on: sitä ei ole, koska söin eilen lopun sipulikeiton. Niinkerta.